SUOMI 100 Sähköpyörätuoli on Timo Toivoselle, 29, liikkumisväline – ei arjen jarru. Synnynnäisestä lihassairaudestaan huolimatta Timo tekee sitä mitä muutkin.
– Olen kasvanut niin sanotusti terveiden parissa. Kävin jopa normaalit koulut; peruskoulusta lukioon. En ole koskaan kokenut syrjintää. Päinvastoin. Ympärilläni on aina ollut ystävällisten ja ymmärtäväisten ihmisten joukko, Timo kertoo kiitollisena.
Välitön savolaisuus on korostunut Timon mukaan myös hänen harrastustoiminnassaan. Hänet on vilpittömästi hyväksytty muiden ja ennen kaikkea terveiden mukaan.
– Pelasin opiskeluaikoina sählyä ja kukaan ei hämmästellyt, vaikka joukkueen maalivahti istui pyörätuolissa. Kannustus oli tasapuolista ja se tuntui todella hienolle.
Valkolakin saatuaan Timo jatkoi opiskelua. Hän on aina tykännyt ratkoa tietotekniikan saloja.
– Halusin ja pääsin Savonia-ammattikorkeakouluun, josta valmistuin muutama vuosi sitten IT-tradenomiksi. Suoritin opiskelun etänä ja kaikki sujui suunnitelmien mukaan, Timo kertaa.
Opiskeluiden ohella Timo toimi myös Kiuruveden lukiossa opettajien ja mikrotuen apuna.
– Koen olevani tavattoman onnekas, sillä vaikka opiskelu päättyi, niin työpesti jatkui. Tällä tavoin taidot pysyvät ajan tasalla ja aina siinä jotakin uuttakin oppii. Tietotekniikka on nimittäin ala, joka kehittyy ja muuttuu todella vauhdilla, Timo tietää kertoa.
Kiuruveden Vuoden urheilija
Vaikka työ tietojenkäsittelyn asiantuntijana lohkaisee osan arjesta, niin aikaa jää myös monipuolisille harrastuksille.
– Ja niitä riittää. Laulan, keilaan ja fanitan Teemu Selännettä. Elämä on tarkoitettu nautittavaksi, ei tuhlattavaksi, Timo luonnehtii naureskellen.
Timo Toivonen valittiin vuonna 2014 kotipaikkakunnallaan Kiuruvedellä Vuoden urheilijaksi. Perusteina olivat edellisvuonna saavutettu ramppikeilauksen maailmanennätys sekä valinta Suomen keilailuliiton kuukauden keilaajaksi.
– Onhan tämä kerrassaan hieno tunne, kun olen keilaajana vielä niin sanottu vasta-alkaja. Rakkaus lajiin on todella tuore, sillä innostuin keilaamisesta reilut viisi vuotta sitten, Timo paljastaa.
Osasyynä innostukseen oli myös Kiuruvedelle avattu uusi ja esteetön keilahalli.
– Ajattelin, että jos keilahallissa on lattiaramppi, niin tämä ihme on myös kokeiltava. Sillä tiellä ollaan. Lajin koukutti kerralla ja kunnolla.
Vaikka keilaus luonnistui myös lattiarampin avulla, niin Timo halusi lajilta kuitenkin enemmän.
– Sairauteni takia en pysty itse käsittelemään palloa, joten lähdin kehittelemään lajiin sopivaa apuvälinettä. Näin syntyi ajatus pyörätuoliin kiinnitettävästä rampista, Timo selvittää.
Savon Pelle Peloton
Dynaamisen rampin kehitystyöstä vastasi itse Timo. Suunnittelutyö oli hänen mukaansa loppujen lopuksi yllättävän helppo. Tarvittiin vain idea, vähän rautaputkea ja hyvä hitsari. Rohkea idearikkaus tuotti toivotun tuloksen. Dynaamisen rampin ensimmäinen versio toimi hyvin myös käytännössä.
– Pallo pyöri, mutta ei kuitenkaan ihan toivotulla tavalla. Teimme pieniä muutoksia, joten toisella versiolla rikoin jo maailmanennätyksen, Timo luonnehtii tyytyväisenä.
Tällä hetkellä Timolla on käytössään jo kolmas versio.
– Keksinnöt ovat siinäkin mielessä mielenkiintoisia, että vaikka kyseessä on hyvin yksinkertainen idea, niin aina löytyy kehittelyn varaa. Muutokset eivät ole kuitenkaan suuria. Vain pieniä hienosäätöjä.
Dynaaminen ramppi on osoittautunut Timon kohdalla kuitenkin loistavaksi apuvälineeksi.
– Pyörätuoliin kiinnitettävän rampin avulla voin vaikuttaa enemmän pallon lähtökulmaan sekä pyörätuolin liikkeen avulla lähetysvauhtiin sekä ajolinjoihin.
Myös avustajalla on tärkeä tehtävä onnistumisen kannalta.
– Hänen tehtäviinsä kuuluu nostaa ja asettaa pallo ohjeitteni mukaan rampille. Yhteistyö on sen verran tiivistä ja tarkkaa, että ”keilausavustajani” toimii usein oma äitini.
”Elän omaa unelmaani”
Ramppikeilauksen maailmanennätysmies suosittelee lajia myös muille pyörätuolia käyttäville.
– Kehittelemäni apuväline on vapaasti kopioitavissa. Valmiit rampit rokottavat kukkaroa, mutta tällaisen kototekoisen saa jo muutamalla satasella. Suosittelen kuitenkin, että hitsaaja on hyvä.
Synnynnäisen lihassairauden takia sähköpyörätuolissa istuva Timo toivoo, että myös muut liikuntarajoitteiset innostuisivat keilaamisesta.
– Olisi hienoa rikkoa yhdessä rajoja. Ei tämä ole vaikeaa. Päinvastoin. Elän omaa unelmaani ja olisi hienoa, jos voisin jakaa sen myös muiden kanssa, Timo rohkaisee.
Raija-äidin mukaan Timo on esimerkki nuorukaisesta, jolle pyörätuoli ei ole este eikä hidaste. Poika on ollut lapsesta lähtien kaikessa mukana, sillä hän on valtavan sitkeä ja energinen.
– Timo on saanut syntymälahjaksi valoisan luonteen ja oikean elämänasenteen. Meillä kävelevillä olisi paljon opittavaa näistä pyörätuolilla liikkuvista arjen sankareista.
Kommentoi Facebookissa