PARANORMAALIT ILMIÖT Punainen pakettiauto kaartaa vaasalaisen puutalon pihaan. Veljekset Jupe ja Marko Keskitalo saapuvat hyvissä ajoin paikalle, sillä työ alkaa kohteeseen tutustumisella sekä tekniikan kasaamisella käyttökuntoon.
– Alkuvalmistelut on suoritettava hyvin ja ajallaan. Jokainen laite on asennettava ja testattava erikseen, sillä rajatiedon ilmiöitä ei tallenneta samalla tavalla kuin serkkutytön rippijuhlia, veljekset muotoilevat vertauskuvallisesti.
Reilut kolme vuotta sitten perustetun Aavedata-ryhmän toiminta ei ole laiskan ihmisen hommaa.
– Kiinnostus historiaan, oikea asenne ja tasapainoinen luonne ovat eduksi, mutta haitaksi ei ole myöskään avarakatseinen seikkailumieli, Jupe ja Marko tietävät kertoa.
Veljesten pyörittämä Aavedata perustettiin tarpeeseen.
– Kiinnostus rajatiedon ilmiöihin sai alkunsa jo nuoruusvuosina, mutta pelko esti tekemästä tarkempia tutkimuksia. Myös alkeellisempi tekniikka rajoitti syvemmän tutkimusmateriaalin hankintaa, veljekset taustoittavat.
Jalat maassa, aistit avoimena
Viisi vuotta sitten aika oli kuitenkin kypsä ja veljeksistä nuorempi, Jupe, kokosi haamujengin ja ryhtyi hankkimaan toimintaan tarvittavia laitteita. Vaikka ryhmän kokoonpano matkan varrella hieman muuttuikin, niin aavejahdille löytyi kysyntää ja toiminta kasvoi.
Neljä vuotta sitten mukaan tuli myös Jupen isoveli, näyttelijänä tunnettu Marko Keskitalo.
– Kokeilumielessä alkanut harrastus muuttui hetkessä astetta vakavammaksi, sillä rajatiedon ilmiöt ja niiden tutkiminen ovat todella mielenkiintoista toimintaa, Marko pohtii.
Ainoa rajoittava tekijä vakavalle harrastukselle on veljesten mukaan aika.
– Tutkimusretkellemme on oltava lähtökohdat ja selkeä visio, lääkärihelikopterin ensihoitajana työskentelevä Jupe selvittää.
Paranormaaleita ilmiöitä tutkivat veljekset korostavat tekevänsä keikkaa järki päässä, jalat maassa, mutta aistit avoimena.
– Lähtökohtana on hakea näyttöä väitettyihin rajatiedon kokemuksiin. Emme voi sanoa emmekä väittää mitään, mutta nykypäivän tekniikalla on mahdollista tallentaa myös sellaista, mitä silmät eivät näe eikä korvat kuule.
Leimautumisen pelkoa
Haamujengi tekee vuositasolla noin neljä tutkimusretkeä.
– Vaikka halua olisi, niin aika ei riitä useampaan. Kohteita kuitenkin riittää, sillä pyyntöjä tulee päivittäin. Tälläkin hetkellä meillä on noin sata paikkaa ”jonossa”, mutta niiden jokaisen läpikäyminen on käytännössä mahdotonta, veljekset kertovat.
Yhteydenottojen määrä viestii siitä, että rajatieto ja niihin liittyvät ilmiöt kiinnostavat ihmisiä.
– Tieto lisää kiinnostavuutta. Aaveet ovat kautta aikojen kiehtoneet ihmisiä, mutta niistä puhuminen on noussut pintaan vasta vuosien saatossa. Varsin monilla on eritasoisia rajatiedon kokemuksia, mutta pelko ”hulluksi leimautumisesta” estää ihmisiä paljastamasta tuntemuksiaan, Jupe kertoo.
Saavutetut tutkimustulokset ovat antaneet kuitenkin Aavedatalle toivottua uskottavuutta. Veljekset haluavat korostaa, että varsin monen kummitusjutun taustalta löytyy kuitenkin totuuteen perustuva historia.
– Jokaisella tarinalla on alkulähteensä. Onko se sitten tarua vai totta, niin tähän me haemme vastausta.
Kutsu Tullan juhliin
Tällä kertaa kohteena on Vaasassa sijaitseva Loftetin kahvihuone ja sen kuuluisa konsulinna Tulla Moé ystävineen. Historia kertoo, että kyseisen talon entinen rouva, komeista juhlistaan tunnettu Tulla jatkaa edelleen näyttävää ilonpitoaan.
Päätämme siis ottaa selvää, vieläkö Tullan juhlat jatkuvat. Ja koska kyseessä oli seurapiirirouva, niin Jupe ja Marko aloittivat tutkimuksensa pukeutumalla juhlavasti frakkiin.
– Ideana on, että aktivoimme tilannetta erilaisilla tehosteilla. Tällä kertaa frakki ja ballerina Briana Lenickin tanssiesitys ovat erinomainen keino avata ilta.
Tehosteet ja erikoistekniikka tuottivat toivotun tuloksen. Tutkimukseen liittyvät istunnot ja niiden tallentuminen paljastivat sen, ettei elämä historiallisessa kahvihuoneessa pääty sulkemisajan jälkeen.
Yö ei ollut tylsä. Elektromagneettisen kentän muutokset ja äänet niin sanotussa Ghost Boxissa todistivat, ettei eväsleipiä nautittu välttämättä ihan tutun seurueen ympäröimänä.
Ulkomainen laitteisto
Rajatiedon piiriin liittyviä kokemuksia löytyy monilta, mutta uskovatko Aavedatan pojat itse kummituksiin?
– Eritasoisia kokemuksia on matkan varrella kertynyt. Äänet ja aistimukset ovat hyvinkin yleisiä. Täytyy muistaa, että valtaosa kokemuksista välittyy kuitenkin laitteiden kautta.
Haamujengin aavejahdit toteutetaan ja tallennetaan ulkomailta hankitulla laitteistolla. Valvontakameroiden ja näyttöruutujen lisäksi veljeksillä oli käytössään myös toimintaan tarvittavaa erikoistekniikkaa.
– Infrapunakamerat helpottavat pimeässä kuvaamista, EMF-mittarit mittaavat elektromagneettista kenttää ja Ghost Box skannaa radiokanavia pysähtymättä. Sanelimet vastaavasti tallentavat infra- ja ultraääniä, joita ihminen ei normaalisti kuule.
– Tässä vaiheessa pärjäämme näillä, mutta tulevaisuudessa olisi tarkoitus kehittää, laajentaa ja täydentää myös kalustoa, Jupe esittelee tyytyväisenä.
Vaikka asianmukaisella kalustolla on merkittävä rooli haamujengin toiminnassa, niin keikan onnistumisen kannalta on tärkeää luottaa myös omiin aisteihin.
– Paranormaaleiden ilmiöiden tutkiminen vaatii tiettyä luonteen lujuutta, mutta samalla myös pientä leikkimielisyyttä. Olemme loppujen lopuksi tekemisissä asioiden kanssa, joille ei aina löydy selitystä. Jos homman ottaa liian vakavasti, niin silloin voi peilikuvan kanssa käydä hullusti, ensihoitajana työskentelevä Jupe tietää kertoa.
Mielen ja kehon hallintaa
Veljeksillä on takanaan lukuisia tutkimuskohteita, joista jokaisella on oma historiansa ja luonnollisesti myös aaveiden ympärille kiedotut ilmiönsä.
– Muistan hyvin ensimmäisen keikkani. Pelkäsin valtavasti ja jokainen rasahdus lamaannutti sekä miehen että mielen. Toinen keikka oli jo helpompi ja kolmannella olisin tehnyt tuttavuutta vaikka kokonaisen aavearmeijan kanssa.
– Tärkeintä on mielen ja kehon hallinta. Jos mielikuvituksen päästää pilkkopimeässä valloilleen, niin silloin jalkalamppukin muuttuu möröksi, Marko paljastaa naureskellen.
Vaihtelevista kokemuksista huolimatta veljekset ovat säästyneet kuitenkin yli sietokyvyn meneviltä tuntemuksilta.
– Olemme varautuneet siihen, että jos kohde on raskas, niin sovitun salasanan lausuminen tietää pikasiirtymistä raikkaaseen ulkoilmaan.
Vuosien varrella Jupe ja Marko ovat törmänneet epäilijöiden lisäksi myös arvostelijoihin.
– Osa kuvittelee meidän seikkailevan hämärän rajamailla ja houkuttelevan esiin pahoja henkiä. Tämä on kuitenkin täysin väärä väite. Olemme kahden miehen tutkimusryhmä, joka hakee vastauksia paranormaaleihin ilmiöihin. Kohteen mielenkiinto pohjautuu suoraan sen historiaan, veljekset painottavat.
Kommentoi Facebookissa