KOLUMNI Kauppa ja elintarviketeollisuus myyvät ja markkinoivat kuluttajille elintarvikkeita suomalaisina, kun ne samaan aikaan yrittävät häivyttää raaka-aineen alkuperämaan ja valmistajan. Kaupan tiskillä kuluttaja luulee ostavansa tuotteen nimen ja sen kyljessä olevan Suomen lipun perusteella kotoperäistä ruokaa.
Elintarvikeketjun viesti ruoan kotimaisuudesta on mennyt perille. Tutkimusten mukaan 80 prosenttia suomalaisista ostaa mieluummin kotimaisia kuin ulkomaisia elintarvikkeita. Ostospäätöstä tehtäessä kuluttajan kauppakassiin sujahtaa kuitenkin yhä useammin kaupan omia merkkituotteita, K-kaupan Pirkka-tuotteita ja S-ryhmän Rainbow-tuotteita.
Näitä kaupan keskusliikkeiden merkkituotteita valmistetaan kymmenissä eri maissa ja osin myös Suomessa. Jokaisille tutut tonnikalasäilykkeet valmistetaan Thaimaassa vierastyöläisten voimin alle kympin päiväpalkalla. Myllyn paras -pastaa raahataan saapasmaasta suomalaisiin ruokapöytiin ja Lidlissä myydään siideriä, joka valmistetaan Laitilassa ilman tölkin alkuperäismerkintöjä valmistajasta. Kuluttaja ei voinut muutama vuosi sitten tietää, että Turun Sinappia nimestään huolimatta valmistettiin Puolassa. Nyt tosin taas Turussa, missä merkkisinappia alettiin valmistaa alun perin jo 1946. HK:n pekonia on tullut Puolasta ja täytettyjä lihapullia Virosta. Ahti-sillit mielletään kotimaisiksi, vaikka ne ovat uineet vain lasipurkkeihin Suomessa.
Kauppa ja ruoan valmistajat puolustautuvat sillä, ettei tuotteita väitetä suomalaisiksi. Ei väitetä, mutta ruoan alkuperää häivytetään harhaanjohtavasti erilaisilla pakkausmerkinnöillä. On ruokaa omasta maasta, on kotimaista, on valmistettu Suomessa ja ties mitä. On Suomen lippua, on avaimenperää, on karttaa ja joutsenta. Kuluttajan pitäisi ostospäätöstä tehdessään poimia merkkiviidakosta kotimainen elintarvike. Jokainen tietää, ettei näillä leveysasteilla kasva kahvipapuja eikä banaaneja. Tietääkö kuluttaja, että omenoita ja marjoja tuodaan Puolasta tai Piltti-puuroa Ruotsista?
Ruokaviraston ohjeet elintarvikemerkinnöistä sekoittavat kuluttajan pään lopullisesti.
”Jos elintarvikkeiden alkuperämaa ilmoitetaan ja jos se on eri kuin pääaineosan alkuperämaa, on pääaineosa alkuperämaa ilmoitettava…”
Entä jos elintarvikkeen alkuperämaata ei ilmoiteta? Myöskään kuluttajansuojalaki ei esimerkiksi säätele tarkkaan ”Made in Finland” -tekstin käyttöä tuotemerkeissä. Avainlippu-merkki ei edellytä mitenkään elintarvikkeen raaka-aineen olevan suomalaista, riittää kun tuotteen pakkaaminen on tapahtunut Suomessa. Harhaanjohtavimmillaan tuotetta voi väittää suomalaiseksi, kun se keitetään tai se suolataan täällä meillä.
Juhlapuheissa kauppa ja elintarviketeollisuus puhuvat ruoan kotimaisuuden, puhtauden ja työllisyysvaikutusten puolesta. Käytännössä elintarvikkeita ja niiden raaka-aineita tuodaan meille yhä enemmän kaikkialta maailmassa. Tästä globaalista kehityksestä on todistuksena Euroopassa suurten kauppajättien kasvava omien merkkituotteiden kauppa.
Milloin saamme kaupanhyllyille lähiruokaa, kotimaista järviemme kalaa, metsiemme marjoja ja sieniä sekä riistaa? Sitä saamme odottaa siihen asti, kun ostospäätöksiämme eivät ohjaa pelkkä ruoan hinta eivätkä Suomen lippu.
Seppo Konttinen
Valtiotieteiden maisteri Seppo Konttinen oli Yleisradion taloustoimittaja vuosina 1974–2010. Hän on tunnettu kriittisistä artikkeleistaan ja syvällisestä perehtymisestä taustatietoihin.
Seppo Konttinen on kirjoittanut teokset Salainen pankkituki, Kansallisomaisuuden ryöstö, Suomalainen ruokalasku, Suora lähetys. Tosiasiaa Yleisradiosta, Lakien synty sekä Kallis ruokakassi. Hänen kolumnejaan voi lukea myös Valtiomahti-blogissa.
Kommentoi Facebookissa