SÄHKÖSOPIMUKSET Sähkön hinta puhuttaa vuodesta toiseen, ja varsinkin alati kasvavat sähkönsiirron hinnat siirtävän rauhallisemmankin kansalaisen kierroslukumittarin helposti punaiselle alueelle.
Siirtohintojen kasvu onkin ollut huomattavan paljon kovempaa kuin varsinaisen sähköenergian hinnan kasvu tarkasteltaessa 2010-luvun hintakehitystä. Usein siirtolasku on itse sähkölaskua suurempi. Verkkosiirron ja energian päälle tulevat tietenkin myös verot.
Mikä siirrossa maksaa?
Sähkönsiirron hinnankasvuun riittää syitä. Yksi merkittävimmistä on verkon uusiminen, jota viime vuosina on tehty ahkerasti. Perinteisistä sään ääri-ilmiöille alttiista ilmalinjoista ollaan siirtymässä yhä laajemmin säävarmempiin maakaapeleihin, mikä tuottaa verkkoyhtiöille kuluja.
Verkon uusimisen ja maan alle siirtämisen taustalla on lain nojalla verkkoyhtiöille asetettu velvoite varmistaa vuoden 2011 kaltaisten Hannu– ja Tapani-myrskyjen laajojen sähkökatkojen toistuminen. Viikkokausien mittaiset katkot tahdotaan jättää historiaan. Lisäksi iso osa Suomen sähköverkosta on peräisin 70-luvulta ja tullut jo merkittävän ”rempan” tarpeeseen.
Kokonaan oma kysymyksensä toki on, miten sähköverkkojen hallinta olisi kuluttajien kantilta parasta järjestää – kyseessä on kuitenkin niin sanottu luonnollinen monopoli. Tämä tarkoittaa, että kahden tai useamman rinnakkaisen verkkoinfrastruktuurin rakentaminen ei ole mielekästä ja taloudellista, joten aitoa kilpailua sähkönsiirrossa on vaikea saada aikaan. Ei ole kilpailutilannetta, joka aiheuttaisi painetta pitää hinnat mahdollisimman alhaalla. Ei myöskään ole mikään salaisuus, että verkkoyhtiöt ovat varsin tuottoisia.
Verkkoyhtiökohtaisia erojakin hintakehityksessä toki on. Esimerkiksi Caruna Oy:n ja Elenian siirtohinnat ovat kasvaneet huomattavasti monia pienempiä ja paikallisempia, usein kunnallisessa omistuksessa olevia verkkoyhtiöitä nopeammin. Kaupunkien ja taajamien pienen alueen verkon rakentaminen ja ylläpito on yleisesti ottaen edullisempaa kuin laajojen, esimerkiksi vesistöjen puolesta runsaiden alueiden verkon ylläpito.
Entä sähkön hinta, mistä se muodostuu?
Sähkö oli Suomessa pitkään Euroopan selkeästi halvimmasta päästä, mutta yhdentyvien sähkömarkkinoiden Euroopassa tämä ei enää pidä paikkaansa. Suomen ei voida enää sanoa olevan halvan sähkön maa. Varsinaisen sähköenergian hinta on monen muuttuvan tekijän summa. Pohjoismaisessa Nord Pool -sähköpörssissä – josta sähkön vähittäismyyjät kuluttaja-asiakkaille myytävän sähkön ostavat – toimitaan vapaan markkinatalouden mukaisesti kysynnän ja tarjonnan pohjalta.
Kysyntään vaikuttaa voimakkaasti vuoden- ja vuorokaudenaika – kesäisenä viikonloppuyönä sähköä kaivataan huomattavasti vähemmän kuin kovan pakkasen talvisena arkipäivänä. Myös yleisellä teollisuuden sähköntarpeella, joka on usein suoraan yhteydessä yleiseen taloustilanteeseen, on suuri merkitys kysynnän kannalta. Koronan miltei tyrmäysmäinen vaikutus talouteen näkyy tässäkin: sähkön tukkumarkkinahinnasta on sulanut jopa yli puolet pois kysynnän romahtaessa.
Säällä on suuri merkitys myös sähkön tarjontaan. Pohjoismaissa suunnilleen puolet sähköstä tuotetaan vesivoimalla, jolloin esimerkiksi sade- ja virtaustilanne vaikuttavat merkittävästi tuotantokapasiteettiin. Tuulivoiman ja aurinkovoiman kohdalla säätilanne ymmärrettävästi vaikuttaa tuotantoon myös hyvin suuresti. Päästöoikeudet vaikuttavat niin ikään sähköenergian hintaan. Päästöoikeudet ovat kallistuneet viime vuosina huomattavasti, mikä näkyy sähkön markkinahinnoissa.
Veroilla selittyy noin kolmannes kotitalouden sähkömaksuista – sähkölaskussa sähkövero ja arvonlisävero ovat noin 30 prosentin luokkaa laskun kokonaishinnasta, siirtolaskussa noin 40 prosenttia. Viimeisen 20 vuoden aikana sähköverot ovat kotitalouksien maksamassa sähköveron I veroluokassa nousseet jopa yli 250 prosenttia: ansiotuloverotuksen tuoton laskua valtion on pitänyt paikata muun muassa tällä tavalla.
Vertailu ja kilpailutus kannattaa
Tavallinen yksittäinen kansalainen ei voi kuluttajan roolissa valita verkkoyhtiöitään tai vaikuttaa Ruotsin ja Norjan sateiden määrään, ei edes sähkön verokohteluun, mutta sähköä myyvän yhtiön voi sentään vapaasti valita. Sähkösopimuksen kilpailutus onnistuu helposti ja puolueettomasti esimerkiksi Zmartan palvelussa. Vertailupalvelun avulla näkee havainnollisesti sähköyhtiökohtaisen hintavaihtelun juuri omalla alueellaan ja kulutuksellaan.
Sopimuksen kilpailuttamalla voi kerrostalokaksiossa asuja saavuttaa säästöä vuositasolla jo toista sataa euroa. Sähkölämmitteisissä omakotitalouksissa sähkösopimuksen vaihtaminen edullisempaan voi hyvin merkitä jo tuhatlappusen säästöä vuodessa. On siis sulaa hullutta jättää oma sähkösopimus kilpailuttamatta.
Sopimustyyppi vaikuttaa sekin suuresti hintaan. Sähkön ajankohtaisen markkinahinnan mukaisesti vaihtelevaan pörssisähköön suomalaiset eivät ole vielä laajemmissa määrin ihastuneet, toisin kuin muissa Pohjoismaissa, vaikka se kaikkien vertailujen mukaan tulee pitkällä aikavälillä kiinteähintaisia sopimuksia edullisemmaksi. Kiinteähintaisten sopimusten osalta edullisin vaihtoehto on kahden vuoden mittainen sopimus lyhyempiin 6 ja 12 kuukauden sopimuksiin verrattuna, puhumattakaan toistaiseksi voimassa olevista sopimuksista, jotka ovat selkeästi kallein sähkösopimustyyppi.
- Artikkeli on yhteistyökumppanimme tuottamaa sisältöä
Lue myös: Aila katkaisi sähköt 100 000 asiakkaalta – ”Vaikutukset jäivät pelättyä pienemmiksi”
Kommentoi Facebookissa