TERVEYS Yksilöiden välisillä geneettisillä eroilla tiedetään olevan suuri vaikutus hoitovasteisiin. Esimerkiksi KML-verisyöpään on olemassa tehokas täsmälääkitys, mutta osa KML-potilaista ei kuitenkaan hyödy tästä lääkityksestä, vaan heille joudutaan etsimään yksilöllisesti räätälöityjä lääkehoitoja.
Kliinisessä käytössä olevista lääkeaineista 20–25 prosenttia hajoaa aineenvaihdunnassa CYPD2D6-entsyymin välityksellä. Tämä entsyymin metabolinen aktiivisuus vaihtelee kuitenkin huomattavasti yksilöiden välillä riippuen siitä, mitä geenivarianttia he kantavat. Niinpä eri ihmisillä voi olla myös hyvin erilainen vaste CYPD2D6-reitin kautta aineenvaihdunnassa hajoaville lääkkeille.
Väitöstyössään proviisori Paavo Pietarinen tutki, kuinka geneettistä ja funktionaalista testaamista voidaan hyödyntää yksilöllisen lääkehoidon tutkimisessa ja kehittämisessä. Pietarinen selvitti muun muassa CYPD2D6-geenin eri muotojen yleisyyttä suomalaisessa väestössä ja havaitsi, että naapurimaidemme väestöihin verrattuna suomalaisessa väestössä esiintyy poikkeuksellisen paljon ultranopeita ja vain vähän hitaita geenimuotoja.
– Suomalaisessa väestössä on kliinisesti merkityksellistä CYP2D6-aktiivisuuden vaihtelevuutta, joka tulisi ottaa huomioon lääkehoidossa, Pietarinen toteaa.
Pietarinen testasi myös leukemiasolujen yksilöllisiä lääkeaineherkkyyksiä KML-potilaiden luuydin- ja verinäytteillä. Tutkimuksessa löytyi useita uusia lääkeaineita, joista saattaisi olla hyötyä KML:n aggressiivisen vaiheen hoidossa nykyisen hoidon rinnalla. Tutkimus osoitti myös, että lääkevasteet kroonisen vaiheen ja edenneen aggressiivisen vaiheen KML-solujen välillä erosivat selkeästi toisistaan.
– Mielenkiintoinen yksityiskohta oli se, että kroonisen vaiheen KML-soluista vain pieni osa vaikutti olevan oikeasti herkkiä nykyisille kroonisen myelooisen leukemian hoidossa käytettäville lääkeaineille, Pietarinen huomauttaa.
Niiden KML-potilaiden geenitesteissä, joihin lääkehoito tehosi huonosti, löytyi useita sellaisia aineenvaihduntaan vaikuttavien geenien variantteja, jotka olivat huomattavasti harvinaisempia terveessä verrokkiväestössä kuin testatuilla potilailla.
– KML-potilaiden omien leukemiasolujen käyttäminen lääkeaineseulonnassa on tehokas tapa tutkia yksilöllisiä lääkevasteita, Pietarinen toteaa.
Kommentoi Facebookissa