MAATALOUS Sami Huovinen, 35, on lupsakka ja suorapuheinen kaveri, sillä hän paljastaa ensitöikseen olevansa akaton mies.
– Kyllähän tänne emäntä ja muutama mukulakin mahtuisi, mutta navetta ei elätä kahta. Toki töitä riittää, mutta toisen olisi haettava leipäpuu tilan ulkopuolelta. Ja kun sielläkään ei hukuta töihin, niin ei ihme, että Puolangasta on tullut Suomen poikamiesvoittoisimpia kuntia, Sami luonnehtii hymyillen.
Vuonna 2008 kotitilansa isännäksi siirtynyt Sami sanoo olevansa kuitenkin onnekkaassa asemassa, sillä ympärillä on kiinteä ja toimiva turvaverkko.
– Vanhempani ovat tiiviisti mukana ja auttavat tilan töissä. Heidän ansiostaan olen pystynyt luomaan oman näköiseni askelmerkit ja keskittymään olennaiseen, Sami kiittelee.
Talous pyörii tulorahoituksella
Huovisen tilalla kunnioitetaan perinteitä ja niiden annetaan myös näkyä. Tilan 1980-luvulla rakennetussa parsinavetassa on 12 parsipaikkaa ja tilat nuorkarjalle. Lypsy hoituu vuosimallia -83 olevalla putkilypsykoneella.
– Navetta on täynnä. Siinä vaiheessa kun aloitin, tilalla oli 12 lehmää. Samalla määrällä pärjään edelleen, kunhan pidän kulut minimissä ja kukkaron nyörit muutenkin tiukilla.
Sami sanoo jatkavansa tilan perinteitä pitämällä myös velkamäärän mahdollisimman alhaisena.
– Pyrin siihen, että tila ja talous pyörivät tulorahoituksella. Nykyään hartiapankkitoiminta on kuitenkin haasteellista, sillä maidon tuottajahinta on painanut katteet kuoppaan. Liikkumavaraa ei juurikaan ole. Investoinnit ovat jäissä ja muutkin hankinnat tehdään hyvin harkiten.
Sami sanoo suuntaavansa kaikki pelimerkit toiminnan ylläpitämiseen.
– Etusijalla on karjan hyvinvointi. Pienen tilan vahvuus lähtee laadusta ja laatu rakentuu terveestä karjasta sekä asianmukaisista tuotantotiloista. Lypsykoneesta lähtien kaiken on oltava kunnossa.
Sami kertoo kantavansa jatkuvaa huolta eläinten hyvinvoinnista.
– Karja on jatkuvan tarkkailun alla, sillä käyn navetassa muulloinkin kuin lypsyllä. Seuraan tarkoin parren tapahtumia, syöntiä, liikehdintää ja yleistä olemusta. Ja koska tämän kokoisessa karjassa on mahdollisuus kiinnittää huomiota myös yksilöihin, niin mahdollisiin ongelmiinkin voin reagoida nopeammin.
”Hyväksyn tosiasiat”
Huovisen tilan päätoimeentulo tulee maidosta, mutta kuten pienillä perheviljelmillä yleensä, hätävara löytyy metsästä.
– Jo isoisäni opetti aikoinaan, että olipa tila iso tai pieni, niin velan päälle ei kannata rakentaa elämäänsä.
Kymmenen vuotta maidontuotannon näköalapaikalla on antanut Samille muutakin kuin pelkän toimeentulon.
– Maidontuotannon vuoristorata on opettanut peilaamaan omaa pelikenttää ja arvioimaan tätä kautta pärjäämisen mahdollisuudet. Vuodet ovat tuoneet myös rohkeutta hyväksyä tosiasiat ja elämään niiden antamilla ehdoilla.
Aikakaudesta huolimatta Huovisen tilan isäntä ei ole kuitenkaan miettinyt karjasta luopumista. Ei ainakaan kovin vakavasti. Katteiden sulamisesta riippumatta luottamus maidontuotannon tulevaisuuteen on hyvä, tai ainakin kohtalainen.
– Jos saisimme vaikka viiden sentin korotuksen tuottajahintaan, niin elämä monella tilalla helpottuisi. Tässä tilanteessa eivät enää pelkät kriisipaketit auta ja eivät ne eurot kuitenkaan jakautuisi tasapuolisesti, MTK:n paikallisyhdistyksen puheenjohtajana toimiva Sami pohtii.
Lue myös: Maatilan toimeentulo tulee monesta purosta – ”Puu on omasta metsästä ja työvoima oman tuvan väkeä”
Kommentoi Facebookissa