TURVALLISUUS Tasavallan presidentin kanslia julkaisi eilen presidentti Sauli Niinistön nimissä harvinaisen ja lyhytsanaisen tiedotteen:
”Salaisia asiakirjoja on laittomasti luovutettu Helsingin Sanomien haltuun. Siltä osin on rikostutkinta käynnistetty.
Korkeimman turvaluokituksen saaneiden asiakirjojen sisällön paljastuminen on turvallisuutemme kannalta kriittistä ja voi aiheuttaa vakavia vaurioita.”
Keskusrikospoliisi vahvisti asian, myös erittäin tiiviisti.
”Keskusrikospoliisi on kirjannut mediassa tänään tapahtuneeseen uutisointiin liittyen rikosilmoituksen, joka koskee turvallisuussalaisuuden ilmaisemista.”
Kyseessä oli Helsingin Sanomien lauantaina julkaisema artikkeli Suomen salaisin paikka. Lehtijuttu kertoo Puolustusvoimien Viestikoekeskuksesta.
”Keski-Suomen kallioiden uumenissa saa muun tiedustelulaitoksen ohella oikeuden valvoa internetliikennettä, jos eduskunta hyväksyy tiedustelulait. Kansanedustajat joutuvat päättämään asiasta tietämättä tarkkaan, mitä Tikkakoskella oikein tapahtuu. Helsingin Sanomat kertoo nyt ja lähipäivinä, mitä sotilastiedustelu tekee – ja on tehnyt.”
Aineistonaan sanomalehti oli käyttänyt salaiseksi luokiteltuja dokumentteja ainakin vuosilta 2004 ja 2010. Lehti paljasti, että Viestikoekeskus oli erityisesti kiinnostunut Venäjään liittyvistä asioista, esimerkiksi Suomenlahden läpi kulkevasta Nord Stream -kaasuputkesta. Sen vaikutuksia on pohdittu sekä Suojelupoliisissa että sotilastiedustelussa.
Asiantuntijat ovat arvioineet, että vaikka Helsingin Sanomien juttu sinänsä ei sisältänyt mitään erityisen arkaluonteista, suurin ongelma on salaisten papereiden vuotaminen julkisuuteen ylipäätänsä. Ulkomaat eivät halua vaihtaa tietoja sellaisen valtion kanssa, jonka kautta luovutetut tiedustelutiedot vuotavat ulos.
Miksi Helsingin Sanomat julkaisi artikkelin? Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak ei näe päätökselle perusteita STT:lle antamassaan lausunnossa.
– Ymmärrän täysin tietojen julkaisemisen, jos on tapahtunut esimerkiksi jokin rikos, jos valtiovalta, poliisi tai Puolustusvoimat olisi käyttäytynyt lakien vastaisesti. Tällöin julkaisemiselle on hyvä ja selvä eettismoraalinen syy. Tässä tapauksessa en ole sellaista löytänyt, Charly Salonius-Pasternak kommentoi STT:lle.
Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Esa Mäkinen vetoaa puolestaan yleisesti median velvollisuuksiin. Motiiviksi on esitetty myös parhaillaan käsittelyssä olevat tiedustelulait.
– Median tärkein tehtävä on seurata ja valvoa viranomaisten toimintaa. HS on vastuussa lukijoilleen, joiden pitää saada riittävää ja totuudenmukaista tietoa siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.
Perustelut sananvapaudesta ontuvat siinä kohdassa, kun Helsingin Sanomat päätti julkaista artikkelin maksumuurin takana. Jos et omaa lehden kallista tilausta, joudut maksamaan yhtiölle saadaksesi lukea vuodettuihin dokumentteihin perustuvan jutun. Tiedossa ei ole mitä kautta aineisto on päätynyt sanomalehdelle.
Vieraiden valtioiden kiinnostus ylipäätään Suomen päätöksentekoa ja elinkeinoelämää kohtaan on Suojelupoliisin mukaan aktiivista ja aggressiivista. Erityisesti verkkovakoiluhavainnot lisääntyivät viime vuoden aikana. Tiedot selviävät Suojelupoliisin vuoden 2016 vuosikirjasta.
Tiedustelutoiminta on pitkäjänteistä. Vieraiden valtioiden harjoittaman tiedustelun keskeisimpiin päämääriin kuuluvat Suomen politiikan ennakoiminen ja päätöksiin vaikuttaminen. Viime vuosina yhteyksiä on pyritty luomaan myös nuoriin vaikuttajiin, joiden arvioidaan olevan vuosien kuluttua merkittävissä asemissa.
– Vieraiden valtioiden tiedustelupalvelut etsivät jatkuvasti sellaisia henkilöitä, jotka voisivat toimittaa heille salassa pidettäviä tietoja heitä kiinnostavista aiheista, Suojelupoliisin päällikkö Antti Pelttari on kommentoinut.
Salassa pidettävää materiaalia ei tiettävästi ole luovutettu toiselle valtiolle, mutta Suomessa vakoojia on päätynyt jopa kansanedustajiksi, ulkoministeriöön ja tullihallitukseen, kuten Päivän Lehti kirjoitti tässä artikkelissaan.
Nyt tehty tutkintapyyntö liittyy maanpetosrikoksiin ja tarkemmin turvallisuussalaisuuden paljastamiseen. Tutkinta kohdistuu näin myös toimittajiin, joiden lähdesuojaa tuskin pystytään murtamaan. Lähdesuoja on toimittajille kunnia-asia, jonka johdosta voidaan ottaa jopa tuomio.
Epäillystä turvallisuussalaisuuden paljastamisesta säädetty maksimirangaistus on neljä vuotta vankeutta ja lainkohta kuuluu näin:
”Joka oikeudettomasti julkistaa tai toiselle välittää, luovuttaa tai ilmaisee taikka tällaista tarkoitusta varten oikeudettomasti hankkii tiedon seikasta, joka Suomen ulkoisen turvallisuuden vuoksi on säädetty tai määrätty salassa pidettäväksi tai joka tekijän tieten on sen laatuinen, että sen paljastuminen on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa Suomen maanpuolustukselle, turvallisuudelle, ulkomaansuhteille tai kansantaloudelle, on tuomittava turvallisuussalaisuuden paljastamisesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.”
”Yritys on rangaistava.”
Kommentoi Facebookissa