JÄÄKIEKKO SM-liigan kurinpitoryhmä ilmoitti tiistaina langettaneensa Lukon David Nemecekille seitsemän ottelun pelikiellon. Nemecek on sivussa runkosarjan loppuun sekä Lukon ensimmäisestä playoff-ottelusta.
Nemecek taklasi lauantaina Ässien Otto Kivenmäkeä päähän traagisin seurauksin. Kypärä lensi Kivenmäen päästä ja hän joutui sairaalaan lyötyään päänsä jäähän. Kivenmäki kotiutettiin jo sairaalasta, mutta aivovamman toipumisennusteesta ei vielä ole tietoa.
Nemecek oli järkyttynyt tapahtuneesta. Hän ei halunnut aiheuttaa Kivenmäelle aivovammaa, vaan pyrki pelaamaan Kivenmäen ainoastaan pois kiekosta.
Tilanteessa oli myös rutkasti epäonnea. Kivenmäellä oli pää alhaalla ja kypärä ei mahdollisesti ollut riittävän tiukasti kiinni.
Taklaukset kuuluvat jääkiekkoon ja taklattavallakin on vastuu. Mutta taklaajankin pitäisi kunnioittaa vastustajaa.
Sosiaalinen media ja netin kommenttipalsta ovat täyttyneet juupas-eipäs -väittelyistä, oliko vastuu Kivenmäellä vai Nemecekilla. Sitä paljon puhuttua ”lässytystä” riittää puolin ja toisin.
Jääkiekossa sattuu ja tapahtuu. Pelaajat kyllä tiedostavat lajin riskitekijät.
Mutta sitä ei sovi unohtaa, että jääkiekko on viimeisen kymmenen vuoden aikana nopeutunut valtavasti. Samaan aikaan SM-liiga on menettänyt asemiaan kilpailuissa palkoista Euroopan muihin pääsarjoihin verrattuna.
Kun parhaassa iässä olevia ammattilaisia suuntaa parempien palkkojen takia yhä enemmän ulkomaisiin sarjoihin, saavat nuoret pelaajat SM-liigassa yhä enemmän vastuuta. Vaikka taitoa ja nopeutta heillä on jo paljon, on moni fyysisessä pelissä vielä raakile.
Kun isokokoinen, raakaa fyysistä pohjoisamerikkalaista farmiliigan peliä kokenut keskitason ammattilainen tulee juniori-ikäisen pelaajan päälle, voi jälki olla rumaa. Pää tulisi aina pitää ylhäällä, mutta toisen osapuolen pitäisi myös ymmärtää, että tilanteissa voi käydä pahasti. Sen jälkeen kyse ei enää ole jääkiekosta, vaan koko elämästä.
Ammattilaisjääkiekko kustannetaan kuitenkin yleisön pussista. Valtaosa jääkiekon katsojista varmasti vierastaa tapauksia, joissa taklattu pelaaja makaa jäällä tiedottomana verilammikon keskellä. Jääkiekkoa sponsoroivat yrityksetkään eivät moisissa tapahtumissa saa osakseen positiivista näkyvyyttä.
Jos vertailukohtaa haetaan vaikka moottoriurheilusta, joka perustuu jatkuvan vaaran läsnäoloon, on turvallisuus siellä parantunut huomattavasti. Vielä 1980-luvulla valitettavan tutuiksi tulleet väitteet siitä, että moottoriurheilun katsojat haluaisivat nähdä vain onnettomuuksia ja kuolemaa, eivät pidä paikkaansa.
Päinvastoin, Formula ykkösten suosio on vain kasvanut sen jälkeen, kun turvatoimiin 1994 tapahtuneen Ayrton Sennan kuoleman jälkeen ruvettiin kiinnittämään kunnolla huomiota. Sennan jälkeen F1-kisoissa on kuollut vain yksi kuljettaja, Jules Bianchi, joka 2014 törmäsi radan ulkopuolella olleeseen pyöräkuormaajaan.
Kun F1-tähti Jackie Stewart 1960-luvun lopulla käytti kisoissa turvavyötä, pidettiin häntä pelkurina. Samoin pelkureiksi haukuttiin 1970-luvun alussa kypärää käyttäneitä NHL-jääkiekkoilijoita.
Asennemuutokset ovat 50 vuodessa olleet valtavia. Nykyään keskustellaan siitä, ovatko kypärät ja muut turvavarusteet riittävällä tasolla. Sääntöjäkin määritellään turvallisuusasioiden perusteella yhä enemmän.
Jääkiekossa olisi taklaajan ja taklattavan vastuusta väittelyn sijasta kiinnitettävä huomiota turvallisuusasioihin. Taklaukset ovat varmasti viihdyttävä osa peliä, jos niiden seurauksena ei tule pelaajan koko elämän vaarantavia aivovammoja. Voisiko taklaussääntöjä viilata niin, että pelaajien turvallisuus kohenisi?
Viime kädessä yleisö päättää, mitä se haluaa nähdä ja mitä ei. Se on jo selvää, että viime lauantain Ässät-Lukko -ottelu toi SM-liigan imagolle ison tahran.
Teksti Otto Palojärvi
Lue myös: Törkytaklaus vei Ässien nuorukaisen sairaalaan – pelaajan äidiltä karu päivitys
Kommentoi Facebookissa