SOTAHISTORIA Mannerheim-ristin ritari Lauri Törni on yksi kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia sotasankareita, eikä vähiten sen johdosta, että Yhdysvaltain armeijaan sodan jälkeen siirtynyt ja vihreiden barettien legendaksi Larry Thorne -nimellä kohonnut mies on ikuistettu myös salanimellä amerikkalaiseen bestselleriin, joka toimi John Waynen tähdittämän elokuvan pohjana.
Törnin tarina on kieltämättä värikäs ja sisältää uskomattoman tuntuisia käänteitä, niin poikkeuksellisia, että eräät historiantutkijat ovat yrittäneet horjuttaa miehen sotasankarimainetta esittämällä jopa perättömiksi todistettuja väitteitä.
Suomessa Törni sai tuomion lähdettyään jatkosodan jälkeen sukellusveneellä Saksaan, kertomansa mukaan varautuakseen Neuvostoliiton mahdolliseen Suomen miehittämiseen. Presidentti J.K. Paasikivi armahti Törnin, joka matkasi Yhdysvaltoihin siirtyneiden suomalaisupseerien jälkiä ensin Ruotsiin, ja jatkaen sitten Venezuelaan.
Törni otti Etelä-Amerikasta pestin rahtilaivaan ja päätyi lopulta Yhdysvaltoihin, yksinkertaisesti hypättyään öiseen Meksikonlahteen ja uituaan maihin.
Viime vuonna Rauhanturvaamisen ja veteraanityön perinnekeskus Wanha Veteraani järjesti Haminassa kattavan näyttelyn Lauri Törnin satavuotisjuhlan kunniaksi. Uusin suojeluskuntia ja Lotta Svärd -järjestöä esittelevä näyttely on jo lähes valmis, mutta odottaa aikojen rauhoittumista.
Yksi suositun Törni-näyttelyn vieraista oli Veijo Aulio, joka tunnisti itsensä kuvasta, jossa hän on pikkupoikana Lauri Törnin sylissä portaikolla Venezuelassa.
Aulion oma tarinakin on mielenkiintoinen, hänen isänsä on päämajan tiedustelun meriosaston päällikkönä toiminut Heikki Aulio, jolla oli merkittävä osuus Stella Polaris -hankkeessa, kun tiedustelumateriaalia siirrettiin salaa Ruotsiin vuoden 1944 lopulla. Myös Auliot päätyivät Venezuelaan.
– Minä olen syntynyt matkalla, New Yorkin Manhattanilla, Veijo Aulio kertoo.
Lauri Törni saapui Venezuelaan keväällä 1950 ja teki pikkuremontteja Aulioiden huvilassa, quintassa, ja toimi jopa lapsenvahtina. Tuolta ajalta on säilynyt kuva, jossa ovat Törni, Veijo Aulio sekä Heikki Aulio. Kuva on sinänsä tuttu Veijo Auliolle.
– Se on otettu isäni kameralla.
Törni jatkoi matkaansa Yhdysvaltoihin, Veijo Aulio kävi perheen mukana vielä Dominikaanisessa tasavallassa ja päätyi lopulta Suomeen.
Kun Veijo Aulion äiti Kaarina kuoli, perheen jäämistö jäi Veijolle. Hän tiesi mukana olevan Törnin jättämiä kirjeitä ja erilaisia pikkutavaroita, mutta ei ajatellut asiaa sen enempää. Haminalaisen keräilijän Jari Heikkilän kiinnostuttua kirjeistä niiden sisältö selvitettiin.
Ruotsissa Törni oli ennen lähtöään mennyt kihloihin Marja Kopsin kanssa. Sisaren Hillevi Kopsin ja serkun Riikka Ojanperän mukaan nuoripari suunnitteli yhteistä tulevaisuutta Yhdysvalloissa, kun Törni olisi ensin päässyt pestautumaan muiden suomalaisupseerien tavoin armeijaan ja turvaamaan näin perheen elannon.
Historiantutkijat Juha Pohjonen ja Oula Silvennoinen väittivät annettua lupausta keksityksi kirjassaan Tuntematon Lauri Törni, ”tosiasiassa Törni näyttää jättäneen Kopsin muitta mutkitta”. Pohjonen ja Silvennoinen eivät haastatelleet kirjaansa ketään Törnin tuntenutta henkilöä. Kaksikko erehtyy jälleen pahan kerran.
Kirjeenvaihto sisältää Marja Kopsin kirjeitä kihlatulleen, sekä englanniksi että suomeksi, ja jopa äidin Lisa Palmin kirjeen tyttäriensä kanssa tehdyltä matkalta Lofooteilta. Törni näyttää olleen – kuten haastateltavat ovat kertoneet – todellinen toivevävy äidille.
Kirjeissään Marja kertoo arkisista asioista, kuinka heidän ystävänsä, Tukholman vanhimmassa aasialaisessa ravintolassa Bernsissä työskennellyt Kim, opetti Marjaa kokkaamaan, ja kuinka isä Fredrik Kops suhtautui kriittisemmin nuorenparin tulevaisuuden suunnitelmiin.
Kesäkuussa 1950 kirjeessä sivutaan myös muita suomalaisupseereita, Marttisen miehiä ja heidän johtajaansa Alpo Marttista.
”Hedengren soitti tänään ja sanoi, että sinun täytyy ottaa yhteyttä Marttiseen Yhdysvalloissa, sillä nyt suomalaisupseerit Kansasissa ovat saaneet kansalaisuuden sekä samat sotilasarvot USA:n armeijassa, palkka on kolme kertaa suurempi kuin ennen. Ja he ovat erittäin kiinnostuneita ottamaan sinne useampia suomalaisia upseereita.”
Pasi Tuunaisen Marttinen-elämäkerrassa kerrotaan Sven Hedengrenin olleen jatkosodassa rykmentin kolmannen pataljoonan komentajana toiminut vapaaehtoinen ruotsalainen majuri. Marja kehottaa Törniä olemaan kirjoittamatta vastauskirjeen päälle omaa nimeään tai osoitettaan.
Törni on Venezuelasta yhteydessä Marttiseen, asia selviää jatkokirjeenvaihdosta, ja nuoripari suunnittelee jo uutta kotia keskilännessä sijaitsevaan osavaltioon.
”Lasse, on se vissiin sitten parasta mennä Kansasiin. Ei minulla ainakaan ole mitään sitä vastaan. Tiedäthän, että minun ainoa toivomus ja tahto on, että sinä olet onnellinen.”
Törni pääsi syyskuussa 1950 Yhdysvaltoihin ja matkasi ensin New Yorkiin, jossa hän tapasi amerikansuomalaisia. Hän ei kuitenkaan osannut ottaa huomioon, että oli saapunut laittomasti maahan ja kesti aina elokuuhun 1953 asti, kunnes edustajainhuoneessa hyväksyttiin Lex Torni. Sen mukaan Törni oli saapunut laillisesti maahan, mahdollistaen myös liittymisen Yhdysvaltain armeijaan.
Kirjeenvaihto nuorenparin välillä oli kuitenkin tyrehtynyt, asioiden pitkittyessä ei yhteinen tulevaisuus näyttänyt onnistuvan. Marja meni naimisiin espanjalaisen lääkärin kanssa ja Törni vietti poikamiehen elämää Yhdysvalloissa.
Kun Yhdysvaltain armeijan upseeriksi kohonnut Törni saapui Saksassa palvellessaan vuonna 1957 hakemaan Marjaa Ruotsista valkoisella avomallisella Alfa Romeo -urheiluautolla, oli se jo auttamattomasti liian myöhäistä.
Lauri Törnin tarina päättyi lokakuun 18. päivä 1965 Vietnamin sodan salaisessa tehtävässä, jossa hänen helikopterinsa törmäsi huonossa säässä viidakkovuoren rinteeseen. Onnettomuuspaikka tutkittiin Vietnamissa suomalaisamerikkalaisen retkikunnan toimesta vuonna 1999 ja Törni haudattiin Arlingtonin sotilashautausmaalle vuonna 2003.
- Kirjoittaja on Päivän Lehden päätoimittaja ja tietokirjailija, joka on kirjoittanut muun muassa Lauri Törnin uusimman elämäkerran.
- Video: Lauri Törni 100 vuotta – haastattelussa Kari Kallonen
Kommentoi Facebookissa