KOLUMNI Hyvinvointialueille siirretty terveydenhuoltojärjestelmä on osoittautumassa kaikkien aikojen taloudelliseksi katastrofiksi ja miljardeja nieleväksi uudistukseksi. Tänä vuonna arvioidaan 21 hyvinvointialueen rahoitusvajeen nousevan puolentoista miljardiin.
Valtiovarainministeriön laskelmien mukaan summa ei tule riittämään. Ministeriö on ennustanut, että hyvinvointialueet jäävät miljardin verran tappiolle myös vuosina 2025–2027. Niiden rahoitus perustuu valtion eli verorahoitukseen ja pieneltä osin käyttö- ja asiakasmaksuihin.
Sipilän hallitus laskeskeli uudistuksen säästävän miljardeja veroeuroja. Nyt puolestaan Orpon hallitusohjelmassa todetaan, ettei säästötavoitteista tingitä. Se on ilmoittanut säästävänsä sote-sektorilta 1,4 miljardia euroa. Hyvinvointialueet ovat pakkoraossa ja niiden on leikattava terveyspalveluja kaikkialla Suomessa. Se tietää kylmää kyytiä terveyspalvelujen asiakkaille eli heille, jotka kustantavat koko katastrofin ja toisaalta valtavia voittoja yksityisille terveydenhoitoalan yrityksille.
Hyvinvointialueilla on jo aloitettu mittavat satojen miljoonien leikkaukset terveydenhoitopalveluihin: terveyskeskuksia suljetaan kaikkialla maassa, vuodeosastoja lakkautetaan, äitiysneuvoloita ja vanhusten hoivapaikkoja harvennetaan, sairaalapaikkoja vähennetään. Ikääntyneiden ympärivuorokautista hoivaa karsitaan ja siirretään satojen kilometrien päähän kotikunnastaan, vaikkei hoivapaikkoja ole nytkään riittävästi. Jäljelle jäävissä terveyskeskuksissa ei riitä hoitajia eikä lääkäreitä, joita metsästetään terveyspalveluja myyviltä vuokrafirmoilta kovaan hintaan. Edessä on täydellinen umpikuja, josta ulospääsyä ei ole.
Köyhässä Kainuussa iäkkäiden laitoshoito lopetetaan ja ympärivuorokautisen palveluasumisesta luovutaan osittain. Akuutti sairaiden hoito keskitetään kauaksi syrjäseuduilta Kajaaniin. Palvelujen heikentämiselle keksitään uusia nimiä, jottei koko terveydenhuollon ankeus paljastuisi. Lakkautettavat vuodeosastot muuttuvat arviointi- ja kuntoutusyksiköksi, jotka myydään eniten tarjoaville pilkkahintaan. Suomussalmella äkillistä hoitoa tarvitseva ei saa viikonloppuna hoitoa kotikunnastaan. Taivalkoskella on sama meno, akuuttihoitoa on lähdettävä hakemaan yli 66 kilometrin päähän Pudasjärvelle.
Terveyspalvelujen keskittäminen suurempiin yksiköihin ja asutuskeskuksiin yhä kauemmas tietää yhä piteneviä jonoja hoitoon pääsyssä. Sairaat ja ikäihmiset jäävät hoitoa vaille odottamaan kodeissaan saattohoitoa, jota ei tule. Ei tule digipalveluja, eikä ovesta oma lääkäriä helpottamaan kipuja, vaikka väestön ikääntyessä terveyspalvelujen kysyntä vain kasvaa. Hallitus katsoo tätä suuronnettomuutta vierestä tumput suorina ja hyvinvointialueiden hallintohimmeleissä poliitikot nauttivat ylisuurista palkoista. Miten tässä näin pääsi käymään?
Vielä viime vuosituhannella terveyspalvelujen saatavuus perustui ihmisen ja hevosen kulkemaan päivämatkaan. Nyt lähipalveluista ei puhu kukaan, koska niitä ei kohta ole. Tällä vuosituhannella sote-uudistusta on valmisteltu 15 vuoden ajan aina Vanhasen ykköshallituksesta lähtien, sitä seurasi porvarihallitukset ja vihdoin Marinin hallitus, joka rakensi katastrofin lopulliseen muotoonsa. ”Mitä useampi kokki sen huonompi soppa” sanonta on osoittautunut todeksi. Sote-uudistuksen valmistelussa kaikki puolueet halusivat poimia herkut sopasta, joka sitten lopuksi paloi pohjaan. Siinä meille kaikille riittää maksettavaa tulevina vuosina.
Seppo Konttinen
Valtiotieteiden maisteri Seppo Konttinen oli Yleisradion taloustoimittaja vuosina 1974–2010. Hän on tunnettu kriittisistä artikkeleistaan ja syvällisestä perehtymisestä taustatietoihin.
Seppo Konttinen on kirjoittanut teokset Salainen pankkituki, Kansallisomaisuuden ryöstö, Suomalainen ruokalasku, Suora lähetys. Tosiasiaa Yleisradiosta, Lakien synty sekä Kallis ruokakassi.
Lue myös: Hyvinvointiala varoittaa – soten lisäkustannukset jopa miljardin enemmän kuin arvioitu
Kommentoi Facebookissa