OLYMPIALAISET On kulunut kahdeksan vuotta olympialaisista, jotka Berliinin 1936 kesäolympiakisojen ohella jäävät urheiluhistorian inhorealistisimpiin tapahtumiin. Vladimir Putinin valtakoneisto järjesti helmikuussa 2014 talviolympialaiset Sotshissa pönkittääkseen erinomaisuuttaan maailmalle.
Ja kyllähän Sotshin olympialaisten järjestelyt onnistuivat. Puitteet olivat erinomaiset.
Onnistuneet järjestelyt eivät sinänsä yllättäneet. Poltettiinhan kisaprojektiin kymmeniä miljardeja dollareita, joilla rakennettiin muun muassa kaksi uutta kaupunkia. Moisen rahamäärän valossa olisi ollut yllättävää, jos kisajärjestelyt eivät olisi onnistuneet.
Sotshin mediakylän ravintolateltassa istunut vanhempi venäläistoimittaja valitteli vihaisella äänensävyllä, että viikkoa kisojen jälkeen mediakylä olisi aavekaupunki. Pian pöytään istahtikin pian nuorempia kisavirkailijoita, jotka käskivät toimittajan painua helvettiin. Jutun kirjoittajalle nämä virkailijat, todennäköisesti FSB:n työntekijät, tarjosivat oluen.
Venäläistoimittaja oli sikäli väärässä, että Sotshin kisojen keskuspaikka Adlerin olympiapuisto ei jäänyt aavekaupungiksi, kuten ei myöskään hiihtokeskus Krasnaja Poljana. Niistä on tullut suosittu Venäjän sisäisen turismin kohde.
Mutta Putinin hallinto tavoitteli Sotshin kisapaikoista kuitenkin kansainvälisen turismin kohdetta. Tämä meni pieleen jo kisojen aikana.
Kisojen viimeisinä päivinä Ukrainassa kuohui. Moisesta Putin raivostui ja Venäjä päättikin jo ennen maaliskuisia Sotshin paralympialaisia vallata Krimin niemimaan. Samalla Venäjä valutti Sotshin kisojen pr-hyötynsä vessasta alas.
Kahdeksan vuotta myöhemmin talviolympialaiset järjestettiin Kiinassa Pekingissä ja Chonglin hiihtokeskuksessa. Heti kisojen jälkeen Venäjä hyökkäsi Ukrainaan täydellä voimalla ja teki viimeistään silloin selväksi, että Sotshin olympialaiset jäävät historiaan Adolf Hitlerin valtaa pönkittäneiden Berliinin 1936 olympialaisten tapaisena inhorealismina.
Kun Putinin valta aikanaan romahtaa, saattaa Sotshin olympialaisten keskuspaikoista, Adlerista ja Krasnaja Poljanasta sittenkin tulla suosittu kansainvälinen turistikohde. Ei suinkaan urheiluhistorian, vaan miljardituhlailuun erikoistuneen putinistisen järjettömyyden takia. Synkän hallinnon synkkä muistomerkki.
Urheilullisesti Venäjä menestyi Sotshissa, mutta myöhemmin tuli paljastuksia Venäjän valtiojohteisesta dopingohjelmasta sekä dopingtestien manipuloinnista kisojen aikana. Kolmissa viimeisissä olympialaisissa Venäjä onkin joutunut kilpailemaan ilman kansallistunnuksiaan.
Jääkiekkomenestyksen osalta Venäjää nöyryytettiin kotikisoissaan. Suomi voitti putinistisen tähtipelaajan Aleksander Ovetshkinin tähdittämän Venäjän joukkueen puolivälieräottelussa 3-1. Median haastatteluissa Ovetshkin vaikutti pelin jälkeen hätääntyneeltä ikään kuin olisi pelännyt Putinin nuhteita.
Venäjän putinistinen jääkiekko sai kolmisen kuukautta myöhemmin lohtua Minskissä voitettuaan MM-loppuottelussa Suomen 5-2. Tuomaritoiminta oli myös avittamassa venäläisiä. Ja pakkohan oli niin tehdä, kun loppuottelua oli seuraamassa paikan päällä itse Putin, joka suosionosoituksissa suorastaan varasti shown.
Kansainvälinen Jääkiekkoliitto IIHF kieltää katsomoissa Valko-Venäjän opposition punavalkoiset liput. Mutta Minskissä ei kielletty teksteillä Krim tai Alaska varustettuja Venäjän lippuja
Teksti Otto Palojärvi
Lue myös: Leijonien olympiavoittajien kultariemu vaihtui Venäjällä suureen häpeään
Kommentoi Facebookissa