KOLUMNI Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden ulkomaankauppa on ollut miinuksen puolella vuosikaudet. Vienti ei vedä ja tuonti on lisääntynyt. Vuoden 2021 ulkomaankauppatilasto on korutonta luettavaa, elintarvikkeiden tuonnin arvo oli 5,5 miljardia euroa ja viennin vastaavasti 1,8 miljardia euroa.
Miksi suomalaiset ruuan tuotannon jalokivet, luonnonmarjat, sisävesien puhtaat kalat ja sienet eivät käy kaupaksi maailmalla? Tilastot kertovat maito- ja meijerituotteiden viennin kasvaneen viime vuonna, myymme ruotsalaisille makeisia, suklaata ja leipomotuotteita sekä voita ja kiinalaisille sianlihaa. Samaan aikaan tuomme Saksasta leipomotuotteita ja juustoja. Euroopassa vapaan kaupan nimissä kuljetetaan samoja elintarvikkeita ristiin rastiin ja tässä kilpailussa Suomi ei pärjää viemällä vähän jalostettuja elintarvikkeita naapurimaihin ja sikaa Kiinaan.
Tavallinen kuluttaja on huomannut elintarvikkeiden tuonnin valikoimien kasvun kaupan hyllyillä. Jogurtteja löytyy joka lähtöön, on riisi- ja soijamaitotuotteita, löytyy ranskalaisesta taikinasta tehtyä patonkia. Tuoretiskiltä löytyy norjalaista lohta ja thaimaalaista tonnikalaa. Pakastealtaasta puolestaan löytyy maan ulkopuolelta rahdattuja kalapuikkoja, katkarapuja ja jäätelöä. Kauppias sanoo myyvänsä elintarvikkeita, joilla on kysyntää. Kuluttaja puolestaan ostaa elintarvikkeita, jotka ovat edullisia. Norjalainen kassilohi käy kaupaksi, koska se on halpaa. Kotimaista edullista silakkaa ei edes kaupata kuluttajille, vaan se myydään minkeille rehuksi. Olisiko silakoista, särjistä ja ahvenista vientituotteiksi?
Ruokaviennin ongelmien parissa ovat touhunneet eri hallitukset koko vuosikymmenen vailla suurempia saavutuksia. Joulukuun alussa entinen keskustalainen liikenneministeri Anne Berner julkaisi suunnitelman suomalaisen ruuan kansainvälistämiseksi. Raportin oli tilannut Maa- ja metsätalousministeriö hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti. Hanke toteutettiin yhtenä osana Yhteinen ruokapöytä -keskustelufoorumia, jonka tavoitteena oli kirkastaa suomalaisen ruuan arvostusta ja vientiä. Ruokapöydässä istuivat muun muassa sellaiset elintarvikeviennin asiantuntijat kuin OP-finanssiryhmän entinen pääjohtaja Reijo Karhinen ja Keskon johtaja Ari Akseli.
Berner esittää, että ruokaviennin arvo voidaan kolminkertaistaa. Raportin mukaan tämä tehtäisiin esimerkiksi perustamalla Helsingin Yliopistoon gastronomian maisterikoulutusohjelma osana ruokakampusta ja toiseksi luotaisiin Ruotsin mallin mukaan Suomen Ruoka-areena. Konkreettisena toimenpiteenä Berner ehdottaa alkoholiviennin lisäämistä. Siinä onkin tekemistä, koska viime elokuun ruokatilastojen mukaan alkoholituonnin arvo kasvoi peräti 68 prosenttia ja vastaavasti vienti kasvoi vain 22 prosenttia.
Tällaisilla ruokaviennin edistämisohjelmilla ei elintarvikeviennin ongelmia ratkaista. Poliittisille keskusteluryhmille ja elintarvikeketjun edunvalvojille riittää, että ruokaa myydään toisillemme kannattavasti. Ruokaviennistä ei olla kiinnostuneita, koska sillä ei nähdä olevan markkinoita. Helpompi on tuoda tuontielintarvikkeita ja myydä niitä hyvällä katteella suomalaisille kuluttajille.
Seppo Konttinen
Valtiotieteiden maisteri Seppo Konttinen oli Yleisradion taloustoimittaja vuosina 1974–2010. Hän on tunnettu kriittisistä artikkeleistaan ja syvällisestä perehtymisestä taustatietoihin.
Seppo Konttinen on kirjoittanut teokset Salainen pankkituki, Kansallisomaisuuden ryöstö, Suomalainen ruokalasku, Suora lähetys. Tosiasiaa Yleisradiosta, Lakien synty sekä Kallis ruokakassi. Hänen kolumnejaan voi lukea myös Valtiomahti-blogissa.
Lue myös: Sodan seurauksena puhkesi energiakriisi – miten suuri merkitys ruoka- ja energiaomavaraisuudella on?
Kommentoi Facebookissa