KOLUMNI Samaan aikaan, kun kuluttaja kiroilee ruokakaupan hintoja, käärivät keskusliikkeet satojen miljoonien voittoja keskittyneessä elintarvikeketjussamme. S-ryhmä on suurin ja kaunein, mutta viime vuonna myös Kesko teki voittoa päivittäistavarakaupassa ennätykselliset 443 miljoonaa euroa.
Ruokakaupan voittojen ei pitäisi olla enää mikään uutinen kuluttajille, ruokaketjun osapuolille eikä poliitikoille. Mitään ei kuitenkaan tapahdu keskittyneelle kauppajärjestelmällemme, eikä kukaan tunnu olevan halukas purkamaan elintarvikeketjun järjettömyyksiä. Vaikka kuluttajien ruokakassin hinta on kohonnut vuodessa 12,5 prosenttia ja maatalouden alkutuottajat kamppaillevat nousevien tuotantokustannusten, lannoitteiden, rehun ja energian nousukierteessä. Maataloustukea on jaettu eriväristen hallitusten toimesta elintarvikeketjun osapuolille miljardikaupalla vuosikausia ilman mitään tulosta.
Suomalaiset ovat syöneet tämän vuosituhannen aikana lähes EU:n kalleinta ruokaa. Samaan aikaan poliitikot syövät kansalaisten ruokapöydässä estämällä kaavoituksella uusien kauppaketjujen tulon Suomeen ja nauttimalla keskusliikkeiden antimista luottamustehtävien palkkioiden ja alennusten muodossa.
Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jyrki Niemi kertoo Ylen tuoreessa haastattelussa: ”Kaavoitusasiat määrittelevät osittain sen, kuinka houkuttelevaa on tulla Suomen markkinoille. Olemme nähneet, että viimeisten 20 vuoden aikana tänne on tullut vain yksi ulkomainen kauppaketju.” Lidl on onnistunut hankkimaan vain alle 10 prosentin markkinaosuuden. Keskittynyt kauppa on onnistunut vuosien saatossa syömään kilpailijansa ruoan tukkukauppamarkkinoilta. Niemi sanoo haastattelussa lisäksi, että tukkukaupat myyvät hyvin rajoitetusti muille toimijoille. Näin rajoitetaan kilpailua tehokkaasti, kun suositaan ketjuyrittäjiä
Tavaran toimittajia on kahden keskusliikkeen mallissa helppo kilpailuttaa ostajan päästessä päättämään tuotteen hinnoista, määrästä ja aikataulusta. Neuvottelut ovat tietysti salaisia. Kaikki ruokatuottajat eivät pääse edes tähän salaiseen kilpailumenettelyyn mukaan. Järjestelmä suosii suuria elintarviketeollisuuden valmistajia ja syrjii pienyrittäjiä. Näin kauppa päättää mitä kuluttajan lautaselle päätyy yksipuolisten ruokakaupanvalikoimien seurauksena: mautonta, suolaista, rasvaista bulkkimössöä, jota sitten mainostetaan miljoonilla kaupan omina merkkeinä.
Kilpailuasetelman vääristyneisyyttä kuvaa sekin, ettei kaupan asemaa ruokaketjun päättäjänä horjuta edes ruokateollisuuden keskittyminen vain harvojen käsiin. Meijerit, teurastamot, kasvihuoneet ja broilerin tuottajat ovat mutkan kautta harvojen omistuksessa, useimmiten maanviljelijöiden (Valio, Atria, LSO, HKScan). Mikään ei auta, kauppa päättää mitä myydään ja mihin hintaan. Järjestelmän läpinäkyvyyttä yritetään peitellä SOK:n ja Keskon mainoskampanjoilla, joissa milloin halpuutetaan, milloin annetaan tuottajalle prosentti tuotteen hinnasta.
Suomalaisten ruokalasku nousee tänä vuonna ennätyksellisen korkeaksi, sitä ei selitä Ukrainan sota eikä maailmanmarkkinahinnat. Sitä selittää se, etteivät poliitikot halua tehdä elettäkään lisätäkseen kilpailua ruokaketjun kaikissa portaissa. Oma suu on lähinnä.
Seppo Konttinen
Valtiotieteiden maisteri Seppo Konttinen oli Yleisradion taloustoimittaja vuosina 1974–2010. Hän on tunnettu kriittisistä artikkeleistaan ja syvällisestä perehtymisestä taustatietoihin.
Seppo Konttinen on kirjoittanut teokset Salainen pankkituki, Kansallisomaisuuden ryöstö, Suomalainen ruokalasku, Suora lähetys. Tosiasiaa Yleisradiosta, Lakien synty sekä Kallis ruokakassi. Hänen kolumnejaan voi lukea myös Valtiomahti-blogissa.
Kommentoi Facebookissa