Matkassa monta mutkaa ja ensimmäistä kertaa
Englannin Falmouthissa on kuulemma t-paitakelit ja korkeat aallot. Palmujakin kasvaa. Näin osasi kertoa toverini, joka siellä päin maailmaa nykyisin asustaa. Samaan hengenvetoon hän totesi, että merituuli kuitenkin puhaltaa ikävästi. Varsin ikävästi.
Mikäs siis sen parempi idea kuin kasata pelastuspartio, lähteä pelipaikoille ja mennä voimalla. Punaisella saunalla.
Vai että parempi idea. Niinhän sitä luulis. Se on suhteellista. Mutta kuten eräs pitkän linjan autokauppias, jolta kinusimme vetojuhtaa, viikkoa takaperin totesi:
”Kaikkee määki oon elämäni aikana nähny ja kuullu, mut tähän en oo kyl törmännyt – enkä tähän tarkoitukseen varsinkaan myynyt.”
Lupasi laittaa tarjouksen. Ei kuulunut.
Englannissa ilmenneeseen vakavaan ongelmaan alettiin kehittämään ratkaisua jo aikaa sitten. Ryhmärämän vetojuhta lupasi muutama vuosi sitten Suomessa vierailleille bristolilaisille vaihto-opiskelijoille, että hän tuo heille saunan. Sauna tehtiin seitsemänä sunnuntaina. Matkaan piti lähteä viime kesänä, kun kyseisten vaihtareiden festarit tarvitsivat aktiviteetin. Festari kaatui, idea ei. Tämän vuoden tammikuussa Pepe löysi itsensä Englannista töistä ja rinkula oli valmis.
Ne lupaukset lunastetaan – ennemmin tai myöhemmin.
Takki auki ja tankki tyhjäksi – suunnitelmat fiilispohjalla
Päästä vedetty pohjapiirros sekä ehtoo naulaten olivat tutumpi näky poikien viime kesän almanakassa kuin keskikalja katuterassilla. Ensimmäistä kertaa rakennuspuuhiin ryhtyneet tradenomiopiskelijat joutuivat välillä pohtimaan monta kertaa uravalintojaan – palaute insinöörisuunnittelijaltamme kun oli sitä kuuluisaa laidasta laitaa.
Kun kerroimme Englannin matkasta samaiselle henkilölle, joka sattuu olemaan Puuha-Pepemme isäukko, oli vastaus seuraava:
”Oivoi. Eikö ne pojat nyt vaan vois rakentaa sen saunan siellä paikan päällä…”
Ei. Vetoauto on paras mahdollinen, eli toisin sanoen ainoa mikä saatiin ja 2,4 litranen vaparivoimaa uhkuva Volvon bensiinikone ei muuten millään pyhällä kulje. Valtatie 3:n kohdalla mittari näytti 18 litraa satasella. Budjetti on kaikessa tonni. Tiedä sitten kuka senkin maksaa mutta Suomessa kannattaa kuulemma tankata. Ei hyvin mene.
Eikä tämä nyt muutenkaan mikään projektisuunnitelmien mestaripiirros ollut. Matkan suunnitelma kun on suhteellisempi käsite kuin pari kaljaa: esimerkiksi lähtö Tampereelta Naantaliin aloitettiin hyvissä ajoin, mutta sekin etumatka hävittiin siinä että tajuttiin, että myös peräkärry tarvitsisi rekisteriotteen. Ei muutakuin konttorille. Kaksi kertaa.
Autoonkin nyt vain sitten jäi se vanhan omistajan rekisteriote. Hyvä kun tunnetaan nykyistäkään.
”Meillä on pojat semmosen farssin ainekset käsissä”, todettiin etupenkiltä. Eri tahojen asiakaspalvelunumerot vastasivat, että palvelevat seuraavan kerran tiistaina toinen toukokuuta.
Tavoitteena saunoa mahdollisimman monen kansallisuuden kanssa
Strateginen päämäärämme on päästä perille. Siinä sivussa olisi mahtavaa muun muassa saunoa ruotsalaisten, tanskalaisten, saksalaisten ja englantilaisten kanssa. Muutkin on plussaa. Ja erittäin todennäköistä, majapaikkoja kun alkoi tippumaan viime yönä tehdyissä Facebook-iskuissa vaikka mistä.
Somessa on voimaa. Ja maanmiehiä autetaan, paitsi bisneksessä. Kahden kympin liittymääkään kun ei pystytty sponsoroimaan. Niin se auttaminen, palataan siihen myöhemmin!
Asustamme reissun aikana lauteiden lisäksi laivassa, kodissa, majassa ja vierashuoneessa. Maksuksi olemme luvanneet kylän kovimmat löylyt.
Tulen kirjoittamaan Lindan lauteilla -matkapäiväkirjaa maakohtaisesti ja se julkaistaan jälkikäteen tässä foorumissa. Istahdan päivän päätteeksi pohtimaan fiiliksiä, valittuja oikoreittejä sekä faktaa siitä, kuinka eri maissa hikoillaan. Vaikka matkassa on neljä nuorta miestä joita vuorotellen haastattelen, niin väitän että voit lukea tämänkin rivin lisäksi myös seuraavan osan vaikket itseäsi nuoreksi mieheksi kokisikaan.
Meillä on enemmän yhteistä kuin uskoisi. Sauna ja satavuotias Suomi. Tervetuloa matkaan!
Seuraat sitä reaaliajassa täältä.
Kommentoi Facebookissa