Suomen laiskin mies jäi eläkkeelle laiskottelusta – ”Elämäni on mutkatonta ja mukavaa”

ELÄMÄNTARINA Tumma puku, Beatles-kengät ja näyttävät korut ovat oululaisen Esa Granrothin, 70, tavaramerkki. Unohtaa ei sovi myöskään hänen persoonallista kotiaan, jota koristavat lukuisat valokuvat, julisteet ja musiikkimaailman rekvisiitta.

Kaiken tämän keskelle on rakennettu koroke, jota hallitsee nahkainen nojatuoli ja nojatuolissa istuu itse talon isäntä, laiskottelun mestariksi itseään luonnehtiva Esa Granroth.

– Tämä on minun maailmani. Olen oman elämäni kuningas ja tyytyväinen vapaaherra. Työt eivät ole koskaan olleet esteenä elämästä nautiskelulle, Esa luonnehtii hymyillen.

Esa Granroth tunnetaan miehenä, jota ei ole koskaan nähty lapio kädessä. Ei myöskään vasaraa tai muitakaan vehkeitä, joita voidaan työkaluiksi nimittää.

– Olen luonteeltani korpifilosofiksi ja pyrkinyt rakentamaan elämäni mahdollisimman mutkattomaksi. En ole rikas, mutta en ole myöskään onneton. Osaan laiskotella, mutta en ole kuitenkaan laiska. Ihminen voi olla erittäin vireä, vaikka ei käy töissä eikä nauti säännöllistä palkkaa, Esa kuvailee hienotunteisesti.

Laiskottelu on Esalle elämäntapa, jonka ansiosta hän sanoo pysyneensä myös terveenä. Hän ei ole stressaantunut eikä kärsi unettomuudesta.

– Verenpaineetkin ovat kohdillaan ja tunnen olevani myös muuten tasapainossa sekä itseni että muiden kanssa. Olen kaikin puolin pillerivapaa ja terve mies. En syö mitään lääkkeitä ja minulla on paljon ystäviä. Eiköhän tämä kerro jo siitä, että sopiva annos laiskottelua ylläpitää myös terveyttä, Esa luonnehtii naureskellen.

”Äiti oli idolini”

Isättömänä kasvanut Esa kertoo aina olleensa äidin poika. Rakastettu, lellitty ja hellitty.

– Äiti oli elämäni tärkein ihminen, arjen tuki ja turva. Hän ei koskaan torjunut unelmiani eikä pahoitellut myöskään sitä, etten ollut koulumaailman virein ihminen. Hän rakasti minua silloinkin, kun toiset saivat päästötodistuksen, mutta minä en. Olen äidilleni paljosta kiitollinen, Esa huokaa.

Esa luovi myös koulutien sieltä, mistä aita on matalin. Vaikka Esan koulutie oli lyhyt ja kivinen, niin hän oli kuitenkin musiikillisesti erittäin lahjakas. Kun toiset pänttäsivät Euroopan pääkaupunkeja, Esa kuunteli matkaradiosta rokkia.

– Soitin jo kahdeksanvuotiaana sekä huuliharppua että hanuria. Ja siinä vaiheessa, kun kiinnostuin rumpujen soitosta, äitini tuki täysillä harrastustani ja tilasi minulle huippuvehkeet Chicagosta, Esa muistelee kiitollisena.

Patelan Elvikseksi luonnehditusta Esasta kehittyi laiskottelutaidoistaan huolimatta taitava rumpali, joka säesti aikoinaan muun muassa Tapio Rautavaaraa, Eino Gröniä sekä Junnu Vainiota.

– Ne olivat kerrassaan hienoja ja ennen kaikkea opettavaisia aikoja. Kasvoin aikuiseksi, mutta onnekseni minusta ei tullut työhullua. Pieni pala poikamaisuutta on paras resepti rentoon elämäntyyliin.

Taiteilua tuhannen euron tuloilla

Esa Granroth eli ystävien kesken iso E, tunnetaan siis miehenä, jolle työ on tuttu teoriassa, mutta ei juurikaan käytännössä.  Esa sanoo laiskottelun olevan taitolajin, johon hänellä on Suomen parhaimmat kyvyt. Hänet valittiin aikoinaan TV-sarjassa Suomen Paras ”Suomen parhaimmaksi laiskottelijaksi”.

– Olen tavattoman ylpeä saamastani huomiosta ja ennen kaikkea kyseisestä tittelistä. Käytännössä voisin olla vaikka puuseppä, arkkitehti tai vaikka sisustussuunnittelija, mutta en halua hankkia itselleni turhanpäiväistä stressiä. Olen mieluummin vähävarainen, mutta tyytyväinen.

Esa sanoo tehneen elämästään mahdollisimman yksinkertaisen ja selkeälinjaisen. Hän taiteilee alle tuhannen euron tuloilla ja on tehnyt laiskottelusta filosofisen elämäntavan.

– Vähemmälläkin höyryämisellä pärjää. Kiire, stressi ja rahan perässä juokseminen tekevät ihmisestä yleensä pinnallisen ja tunneköyhän. Ja valitettavan usein myös vähemmän mukavan oman edun tavoittelijan. Täytyy kuitenkin muistaa, että vilpittömän hymyn takaa voi löytyä myös paksu lompakko. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että ihminen on sinut itsensä ja ympäristönsä kanssa, Esa tietää kertoa.

Suomen paras laiskottelija sanoo aina olleensa oman tien kulkija. Siinä sivussa löytyy myös rajoja.

– En ole sortunut myöskään viinaan ja naisiinkin vain sen verran, että olen säilyttänyt vapauteni. Rehellisesti sanottuna luonteeni on sen verran kuninkaallinen, että rakastan naisia, mutta ole kuitenkaan halunnut menettää vapauttani, Esa luonnehtii hymyillen.

Esan tähtivieraat

Punaisessa, tornilla varustetussa pikkumökissään asuva Esa Granroth on luonut talkoilla rakennetusta kotipesästään itsensä näköisen asumuksen.

– Elvis peilaa omaa sielunmaailmaani, musiikki toimii edelleen tosielämän Raamattuna. Oman urani lopetin aikoinaan huipulle, joten viime vuosikymmenen olen pystynyt keskittymään täysillä artistiystävieni vierailuihin. Keskustelut heidän kanssaan ovat äärimmäisen terapeuttisia.

Esan tähtivieraat ovat alansa huippunimiä, kuten Vesa-Matti Loiri, Katri Helena ja Arja Koriseva.

– Lisäksi hyvä ystäväni Danny kuuluu vakiovierailijoihin ja toivon saavani tavata myös ihanan Erikan. Myös edesmenneet Armi Aavikko ja Kari Tapio ehtivät käydä luonani useamman kerran.

Osa Esan tähtivieraista on käynyt miehen valtakunnassa vain muutaman kerran, mutta Dannyn Esa on tuntenut jo vuodesta 1977 lähtien.

– Danny on todellinen herrasmies. Hänen kanssaan emme koskaan keskustelu säästä.

Esa sanoo tutustuneensa samoihin aikoihin myös Armi Aavikkoon.

– Hän oli kerrassaan ihana ja hurmaava ihminen, joten hänen kohtalonsa kosketti syvästi myös minua. Ystävyytemme side ei tule kuitenkaan koskaan katkeamaan, sillä sain kunnian olla saattamassa Armia myös hänen viimeiselle matkalleen, Esa muistelee.

”Haaveilen hyväntekijän roolista”

Vaikka Esan tähtivieraiden kirjo on laaja, niin joukosta puuttuu kuitenkin vielä yksi, johon hän haluaisi tutustua.

– Ihana Pirkko Mannola on ihminen, jonka haluan kutsua kylään. Hän on aina ollut suuri idolini. Pirkossa on edelleen sitä elokuvamaailman glamouria. Hän on todella karismaattinen ja lahjakas viihdetaiteilija, Tervetuloa, Pirkko, Esa suitsuttaa vuolaasti.

Vaikka Esalla ei ole koulutusta, ei opiskeltua ammattia eikä työtodistuspinoa, niin Esa sanoo olevansa kuitenkin onnellinen mies.

– Toki onni rakentuu monista eri osa-alueista, mutta pääsääntöisesti tunnen olevani hyvinkin onnekas. En ole koskaan katunut sitä, etten ole hankkinut itselleni niin sanottua oikeaa ammattia. Vaikka toimeentulon kanssa on joskus taiteilua, niin pärjään näinkin.

Suomen parhaimmalla laiskottelijalla on kuitenkin hyvin tavanomainen unelma: lottovoitto. Olisihan se hienoa, että rahakasa tupsahtaisi eteen ilman, että sen eteen tarvitsi tehdä töitä.

– Kyllä. Minäkin haaveilen Rouva Fortunan vierailusta. Ostaisin heti uuden auton, uuden puvun ja uudet korut. Sen jälkeen ryhtyisin tekemään hyväntekeväisyyttä. Ajelisin turuilla ja toreilla ja auttaisin avun tarpeessa olevia ihmisiä. Tämähän olisi jo työtä, mutta hyvin mielekästä sellaista.

– Mutta, olinpa sitten köyhä tai rikas, niin laiskottelua en jätä.

Lue myös: Irwinin ystävällä Enstillä on takanaan yli 6 000 keikkaa – ”Välillä soitin 17 kaljatuopin voimalla”