MÄKIHYPPY Taivalkoskella sijaitseva Taivalvaaran hiihtokeskus kylpee koreassa alkutalven säässä. Hyppytornin juurella seisova Tapio Räisänen, 68, katsoo tyytyväisenä ympärilleen, tervehtii turisteja ja hymyilee.
– Paljon on työtunteja, hikeä ja joskus jopa kyyneleitäkin vuodatettu tämän paikan eteen. Hiihtokeskus oheispalveluineen on noussut tyhjästä. Alussa oli vain idea, vasara ja Tapsa, matkailuyrittäjä Räisänen luonnehtii naureskellen.
Ex-mäkihyppääjä Tapio Räisänen ei turhaan esittele lähes 30 vuotta kestänyttä rakennusprojektiaan. Taivalvaarasta on kehittynyt vuosikymmenten saatossa kansainvälisestikin suosittu mäkihyppääjien ja yhdistetyn miesten harjoittelu- ja valmennuskeskus.
– Taivalvaara on erityisesti nuorten japanilaishyppääjien suuressa suosiossa. He ovat ottaneet minut hyppykummikseen ja kutsuvat ”suomipapakseen”. Tämä on erittäin suuri kunnia, Tapsa iloitsee.
Räisänen on rakentanut Taivalvaarasta näköisensä hiihtokeskuksen. Puitteet ovat luonnollisesti pienet, mutta toimivat.
– Lähtökohtana oli rakentaa kokonaisuus maaseutua kunnioittaen. Jokainen rakennus, suksiparkkeja myöten, on tehty luonnon omista materiaaleista. Puu kestää ja kivikään ei hetkessä murene, Räisänen valaisee.
”Lopetin huipulle”
Matkailuyrittäjä Tapio Räisänen kaivaa arkistojensa kätköistä nipun lehtileikkeitä ja palaa niiden myötä aikaan, jolloin nuori maatalon poika lähti maailmalle. Taivalkoskella syntynyt, mutta Kajaanissa varttunut Räisänen muistelee varhaisnuoruuttaan hyvin urheilupainotteiseksi.
– Lajien suhteen olin hyvin kaikkiruokainen. Mäkihypyn aloitin kuitenkin ”vanhana”, sillä ensimmäiset sukset sain vasta 16-vuotiaana. Laji koukutti kuitenkin kerralla ja olin hyppytornissa enemmän kuin ruokapöydässä, Tapio muistelee uransa alkuvaiheita.
Vaikka Räisänen harjoitteli paljon ja hypyt kantoivat myös pituutta, niin nuorukaisen lahjat jäivät kuitenkin pahasti varjoon. Tie huipulle oli pitkä ja mutkainen.
– Sain ensimmäisen edustustehtäväni vuonna 1974 ja kaksi vuotta myöhemmin sijoituin Innsbruckin olympiakisojen katsastuksessa toiseksi. Kakkossija ei riittänyt kuitenkaan olympiakomitealle. Putosin kisajoukkueesta ja en kelvannut edes varamieheksi, ex-mäkihyppääjä muistelee harmistuneena.
Pettymys kasvatti kuitenkin kainuulaisnuorukaisen sisua.
– Raivasin tien huipulle korvenraivaajahengellä ja omilla varoilla. Siihen aikaan kisamatkat majoituksineen piti maksaa itse.
Koillismaan hengessä
Tahto, lahjat ja oikea asenne tekivät Tapio Räisäsestä vuosina 1977–78 voittamattoman. Voitto vuoden 1976 Rukan SM-kisoissa oli lähtölaukaus menestystarinalle, joka huipentui kaksi vuotta myöhemmin Lahden MM-kisojen suurmäen maailmanmestaruuteen.
– Pikapyrähdys huipulla oli nopea, mutta sisältörikas. Parin vuoden aikana keräsin niin kokemusta kuin ison kasan väritelevisioitakin, Tapio paljastaa naureskellen.
Lopetettuaan aktiiviuransa Tapio Räisänen jatkoi leipätyötään rakennusmestarina, mutta toimi edelleen aktiivisesti nuorten mäkihyppääjien valmennustehtävissä.
Vuonna 1988 Tapiolle tarjoutui kuitenkin mahdollisuus palata takaisin syntymäpitäjäänsä, sillä perusteilla olevaan matkailuyritykseen tarvittiin sekä osakasta että toimitusjohtajaa.
– Tarjous oli niin houkutteleva, että otin haasteen vastaan. Jätin vakinaisen viran Kajaanissa ja heittäydyin yrittäjäksi. Päivääkään en kadu lennokasta uranvaihtoani, vaikka ensimmäiset kolmetoista vuotta menivätkin lyhyillä yöunilla, Räisänen luonnehtii.
Alppimainen tunnelma
Ympäripyöreiden päivien tuloksena syntyi kuitenkin näkyvää jälkeä.
– Sain mahdollisuuden kehittää Taivalkoskea Koillismaan hengessä, maaseutua rakastaen ja luontoa kunnioittaen. Mökkikylä, hotelli, pari ravintolaa sekä hiihtokeskus on rakennettu jokaista nurkkalautaa myöten ympäristöön sopivaksi.
Rakennusmestari Räisäsen suunnittelema ja rakennuttama mökkikylä on näyttävä läpileikkaus Keski-Eurooppalaisesta rakennustyylistä.
– Halusin tehdä tavallisuudesta poikkeavamman majoituskohteen ja alppityylinen rinnerakentaminen soveltuu erinomaisesti suomalaiseen ja ennen kaikkea koillismaalaiseen maalaismaisemaan.
Matkailuyrittäjä Räisänen sanoo kiinnittäneensä huomiota myös rakennusmateriaaleihin. Rakenteissa on otettava huomioon lumikuormat ja muuttuvat olosuhteet.
– Puu ja kivi ovat minun valintani. Alppitalojen seinärakenteiksi valitsin kestävän ja hengittävän pyöröhirren. Hirsi takaa sen, että rakennukset kestävät isältä pojanpojalle ja eivät nuoku ja notkahtele vuosisatoihin.
Hometalojen maa
Satoja rakennuksia ympäri Suomen suunnitellut Räisänen on sen sijaan syvästi huolissaan nykypäivän rakennustyylistä. Suomi on täynnä muovilla eristettyjä hometaloja.
– Vanha historiallinen tietotaito on tuhottu säädöksillä ja nykyisillä rakennusmääräyksillä talot mätänevät käsiin. Ennen talot tehtiin kestämään sukupolvelta toiselle, mutta nykyään purkutuomion saa jopa kahdenkymmenen vuoden ikäiset rakennukset. Ongelmataloista syntyy yksinomaan jo yhteiskunnalle isot vahingot, Räisänen ruotii.
Rakennusmestarina Tapio sanoo tuntevansa suunnittelun karikot sen verran hyvin, ettei suostu henkilökohtaisesti piirtämään muuta kuin kivi- ja hirsitaloja.
– Tiedän kokemuksesta, että muovieristykset ja umpinaiset sokkelit ovat suorin reitti tuhon tielle. Toki säädettyjä rakennusohjeita on noudatettava, mutta eristeenä voi käyttää myös hengittävämpiä vaihtoehtoja, kuten esimerkiksi pellavavillaa, rakennusmestari Räisänen tietää kertoa.
Hirsirakentamisen puolestapuhujana toimiva Tapio Räisänen toivoo, että maaseuturakentamisessa kiinnitettäisiin entistä enemmän huomiota myös entisajan laatuun.
– Peräänkuulutan rakennustyyliä, joka istuu luontoon ja tukee ympärillä olevaa kokonaisuutta. Arvostan myös vanhan ajan rakennustekniikkaa, sillä tulevia sukupolvia ajatellen meidän tulisi jättää itsestämme arvokas kädenjälki ja tämä jälki näkyy parhaiten jykevän kivijalan päällä.
- Taivalvaaran hiihtokeskuksen verkkosivut löydät tästä.
Kommentoi Facebookissa