KOLUMNI Pääministeri Harri Holkeri kehotti radiossa elokuussa 1990 syömään silakkaa, kun kansalaiset valittivat elintarvikkeiden korkeista hinnoista. Samaan hengen vetoon hän kertoi radion kuuntelijoille, että Helsingin kauppatorilla oli silakka maksanut 8 markkaa kilo. Kansalaiset ovat itse syyllisiä ruokakassinsa kalleuteen, todisti pääministeri suorassa radiolähetyksessä.
Entisen pääministerin ruokavalistus on tänään yhtä ajankohtainen ja perusteltu kuin lähes kolmekymmentä vuotta sitten. Vielä 1980-luvulla suomalaiset söivät silakkaa yli 30 miljoonaa kiloa, nyt maukasta pikkuherkkua kuluu enää kymmenesosa kansalaisten ruokavaliossa eli muutama sata grammaa.
Lähes 90 prosenttia koko maan 136 miljoonan kilon silakkasaaliista menee tarhattujen eläinten ja kasvatettujen kalojen rehuksi. Luulisi tarhatuille kelpaavan terveellisen ja maukkaan silakan sijaan yhtä hyvin järvien pienet ja ruotoiset särkikalat ja Suomen lahdet täyttävät massiiviset lahnamäärät.
Ensiluokkaisesta ruokakalasta saavat kalastajat minkinruokana 20 senttiä kilolta ja Kauppatorin asiakkaille myydään kotimaista kalaherkkua 6 euron kilohintaan, josta ammattikalastaja saa 17 senttiä kilo. Ei ole vaikea arvata, miksi kalarehukauppa käy.
Silakka on sekä määrältään ja arvoltaan maan suurin ja tärkein kala, jota myös viedään Venäjälle, Baltian maihin ja Tanskaan pääosin pakastettuna. Näistä maista silakat ja kilohailit tulevat purkitettuina jalosteina kauppojemme hyllyille tonnikalapurkkien seuraksi. Tässä ei tietenkään ole järjen hiventä, miksi kotimaiset kalayrittäjät eivät osaisi tehdä kalajalosteita.
Tarvetta varmasti olisi kotimaisille kalatuotteille, koska kotimaisen kalan kysyntä kasvaa jatkuvasti. Kalaa suomalaiset syövät 16 kiloa henkeä kohden, josta 80 prosenttia on tuontikalaa ja siitä saman verran antibiooteilla, vehnällä ja soijalla tarhattua norjalaista kassilohta ja ruotsalaista suomalaisella silakkarehulla kasvatettua kirjolohta.
Ekologisesti silakka on kasvatettuihin kaloihin verrattuna ylivoimainen vaihtoehto. Yhdestä tonnista kasvisplanktonia tulee vain 200 kg eläinplanktonia, josta puolestaan tulee 20 kg silakkaa ja siitä kasvatettua kalaa 20 grammaa. On siis kaikin tavoin järkevämpää syödä pientä kalaa kuin kalarehuilla kasvatettua isoa kalaa, varsinkin kun sitä kuljetaan maapallolla ristiin rastiin.
Miksi kotimainen kala ei kelpaa? Siksi, ettei sitä ole saatavilla vesistämme, vaikka vetemme ovat pullollaan puhdasta ravintorikasta lähiruokaa. Kalatalouttamme on ollut rempallaan vuosikymmenet ja meno näyttää jatkuvan. Tuhansien järvien maan asukkaat eivät osaa itse syödä puhdasta kalaruokaa, saati viedä sitä Keski-Eurooppaan, jossa ahvenen ja hauen kysyntää riittäisi.
Paremmalle väelle paistetut silakat maistuvat sentään vielä valkoisilta pöytäliinoilta gourmet-ravintoloissa ja koko kansalle maustettuina jouluherkkuina. Milloin opimme syömään arkiruokana paistettuja silakoita, maustekaloja ja silkkalaatikoita niin kuin vanhaan hyvään aikaan?
Syökää silakkaa.
Seppo Konttinen
Valtiotieteiden maisteri Seppo Konttinen oli Yleisradion taloustoimittaja vuosina 1974–2010. Hän on tunnettu kriittisistä artikkeleistaan ja syvällisestä perehtymisestä taustatietoihin.
Seppo Konttinen on kirjoittanut teokset Salainen pankkituki, Kansallisomaisuuden ryöstö, Suomalainen ruokalasku, Suora lähetys. Tosiasiaa Yleisradiosta, Lakien synty sekä Kallis ruokakassi. Hänen kolumnejaan voi lukea myös Valtiomahti-blogissa.
Kommentoi Facebookissa