OLYMPIAVOITTAJA Suomalaisen melankolian huippu saavutetaan, kun joku laulaa iltanuotiolla liikuttuneessa tilassa ja hieman epävireisesti Päivänsäde ja menninkäistä.
Tapio Rautavaaran tumma ääni sopi kotimaisiin kansanlauluihin ja laulelmiin, suosiota ei haitannut maine olympiakultamitalistina. Kun miehellä oli vielä vahva ja vankkumaton työläistausta, oli hän harjannostajaisten itseoikeutettu sankaritrubaduuri niin herroille kuin duunareillekin vielä 1970-luvulla.
Rautavaara syntyi 8.3.1915 äitinsä kotikulmilla Pohjois-Pirkkalassa, josta sittemmin muodostettiin Nokia. Nykyisten Tapsan tahtien kotipaikka on siis aivan oikea. Myös vuosikerta oli hyvä, samana vuonna syntyivät myös Olavi Virta ja Toivo Kärki.
Perhe oli köyhä, Hilda-äiti eli ajalle poikkeuksellisesti viisi vuotta avoliitossa Heikki-isän kanssa, kunnes mies katosi kokonaan. Rautavaara tunnustaa elämäkerrassaan äidin olleen läheisin ihminen koko hänen elämänsä.
Jatkosota jätti jälkensä
Äiti muutti Oulunkylään ompelijaksi, ja riisitautinen ruipelo alkoi harrastaa kunnanlääkärin kehotuksesta urheilua. Äitinsä auttamiseksi poika myi myös lehtiä ja kirjoja junassa – ja kahlasi kirjastossa kaikki William Shakespearen näytelmät.
Urheileva nuorukainen suoritti varusmiespalveluksensa laivastossa 1930-luvulla, mutta joutui jatkosodan alkaessa etulinjaan. Kesällä 1942 hän pääsi viihdytysjoukkoihin ja radiokuuluttajaksi. Mutta sota jätti jälkensä.
– Väitän, etten koskaan ole ollut kovin paha ihminen… Sisälläni joki vaati minua jatkuvasti tavalla tai toisella paikkaamaan niitä pahoja tekoja, joita jouduin sodassa – muiden tavoin – tekemään, Rautavaara tunnusti Juha Nummisen kirjoittamassa elämäkerrassaan.
Karhumäessä syksyllä 1943 Rautavaara kiskaisi epävirallisen keihään ennätyksensä 80,97 metriä, joka oli yli kaksi metriä enemmän kuin silloinen ME-tulos.
Yhdellä heitolla olympiavoittajaksi
Sodan jälkeen TUL:n ja Suomen mestari tähtäsi Lontoon olympialaisiin vuonna 1948, vaikka häntä pidettiin jo hieman liian vanhana kisoihin, 33-vuotiaana.
Lontoon keihäänheittopaikka oli onnettoman pehmeä, ja Rautavaara tutki alustaa tarkasti. Hän löysi neliömetrin kokoisen tukevamman kohdan, johon askelmerkit osuivat. Tulos oli vain 69,77, mutta Tapio Rautavaarasta tuli ensimmäisellä heitollaan olympiavoittaja.
Tapio Rautavaara, Reino Helismaa ja Esa Pakarinen kierisivät ympäri Suomea erilaisissa iltamissa 1940- ja 50-lukujen vaihteessa. Rautavaara levytti muun muassa suurhiteiksi nousseet Helismaan kappaleet Reissumies ja kissa sekä mainitun Päivänsäde ja menninkäinen.
Kolmikko riitaantui, kun Rautavaara kertoi olevan taloudellisesti järkevämpää jokaisen kiertää yksin. Sovinto tehtiin ennen Helismaan kuolemaa vuonna 1965.
Kohtalokas liukastuminen
Tapio Rautavaara oli myös elokuvanäyttelijä, vaikka esittikin vain ”sympaattista minäänsä”. Spede Pasasen elokuvassa X-paroni hänen roolinsa oli jousiammuntamestari, jollaiseksi hän nousikin vanhenevana urheilusankarina.
Viimeiseksi rooliksi valkokankaalla jäi hieman enteellinen rooli alkoholisoituneena vasemmistopoliitikkona Jörn Donnerin elokuvassa. Rautavaara ei nuorena miehenä nauttinut lainkaan alkoholia, ensimmäisen oman viinapullonsa hän osti vasta 1960-luvulla. Alkoholista tuli kuitenkin ongelma, ryypyn tarjoajia riitti.
Syyskuun 24. päivänä vuonna 1979 Tapio Rautavaaraa kuvattiin kirjaan Kultaa, kunniaa, kyyneleitä. Poseerattuaan keihään kanssa pitkän iltapäivän, lähdettiin Tikkurilan uimahalliin. Saunasta tullessaan Rautavaara liukastui ja iski takaraivonsa lattiaan. Terveyskeskuksesta hänet lähetettiin kotiin, jossa hän menehtyi seuraavana yönä aivoverenvuotoon.
Monta hienoa muistoa suomalaisille tarjonneen mestarin viimeiseksi levytykseksi jäi Reino Markkulan ja Junnu Vainion En päivääkään vaihtaisi pois.
Lue myös: ”Kuolleet lehdet, c-molli!” – tangokuningas Olavi Virran traaginen tarina
Kommentoi Facebookissa