OLYMPIALAISET Topi Raitanen sijoittui Tokiossa 3000 metrin estejuoksun olympiafinaalissa kahdeksanneksi ajalla 8.17,44. Hän oli kilpailun paras eurooppalainen.
Kyse oli Suomen kestävyysjuoksun parhaasta olympiatuloksesta sitten Moskovan 1980 olympialaisten. Raitanen ei ollut kuitenkaan tyytyväinen.
– Kyllä oli tänään väsyneen miehen taistelu. Tuntui vain, että jokainen este väsyttää ja kuluttaa enemmän. Sen takia halusin peräpäässä juosta ja säästin voimia siihen loppuun. Kyllä kärki kovaa tuli näissä kisoissa, kuten pitikin. Lopussa annoin sen minkä jaksoin. Oli se semmoista jalkojen käskyttämistä, summasi Raitanen suorituksensa.
Tosin sijoitukseensa hän oli luonnollisesti tyytyväinen.
– Kuitenkin kahdeksas sija. Hieno matka näihin kisoihin. Paras eurooppalainen. Kyllä se kertoo siitä, että eteenpäin mennään, Raitanen sanoi.
– Asetin itselleni tavoitteeksi sijan 8-12. Siihen väliin on pakko mennä. Sama mikä vauhdinjako, Nyt osuin siihen kahdeksanteen tilaan. Tänään ei pystynyt parempaan. Kaikki eurooppalaiset jäi taakse ja se antaa uskoa omaan tekemiseen. Se on kuitenkin se taso, jolla pystynyt ottamaan mitaleita, Raitanen jatkoi.
Raitasella kulki juoksu karsinnassa paremmin kuin loppukilpailussa. Hän ei palautunut karsinnasta riittävän nopeasti.
– Karsinnassa oli erittäin hyvää juoksua. Tuntui niin helpolta se aitominen. Nyt ei vaan palautunut tähän kisaan, kuten olisin halunnut. Mutta lähelle omaa ennätystä pääsin. Perustaso nousee koko ajan, Raitanen sanoi.
Tokiossa kilpailtiin hyvin kuumassa säässä. Raitanen kesti haasteet monia juoksijoita paremmin,
– Kyllä se kertoo siitä, että lopussa jengiä hyytyi aika paljon. Raskastahan se on. Tänään se riitti tossa porukassa kahdeksanteen sijaan.
Aikaansa Raitanen oli pettynyt.
– Kovat äijät vetää 8:10:een missä vauhdissa tahansa. Muut putoaa kyydistä. Siten nitkutettiin sen minkä jaksoin. Toi aika ei ollut sellainen, johon olisin ollut tyytyväinen. 8.12 tai 8.13 olisin ollut tyytyväinen. Tuntuu, että siihen pystyn juoksemaan, hän sanoi.
Raitanen näkee kehityksessään paljon positiivisia asioita.
– Edellisten olympialaisten aikaan olin suunnistajana. Sitten tehtiin kovasti töitä viisi vuotta, että tänne pääsin. Tästä se jatkuu.
Kotiin Raitanen pääsee keskiviikkona. Siellä hän pääsee syömään pullaa.
– Kyllä tiedän, että äiti on leiponut tuoretta pullaa. Lähdetään huomenna aamulla lentokoneella Suomeen ja siellä on äiti vastassa. Antoi myös tuoretta pullaa lentokoneeseen, kun tänne lähdettiin. Tuoreesta pullasta meikäläinen unelmoi.
Wilma Murto seiväshypyn finaaliin
Wilma Murto selviytyi Tokion olympiakisoissa seiväshypyn finaaliin. Olosuhteet olivat rankkasateen takia raskaat ja karsinta myös keskeytettiin pitkäksi ajaksi. Murto ylitti 455 toisellaan ja sillä irtosi siis finaalipaikka.
– Vaikein urheilullinen suoritus mitä olen varmaan ikinä tehnyt kisatilanteessa. Fyysisesti ja henkisesti oli vaikea tuollainen pitkä tauko ja karsea keli, kun näki vielä, että porukka loukkaantuu. 15 finalistista kaikki on sen paikan kyllä ansainneet. Oli aika rankka päivä, iloinen Murto sanoi haastattelupisteellä.
Murto epäonnistui 455:stä ensin lyhyemmällä seipäällä, jolla oli ylittänyt 440. Hän vaihtoi pidempään seipääseen ja se tuotti tulosta.
– Epäonnistumisen jälkeen vaihdettiin isompaan seipääseen ja pääsin yli. Sitä epäonnistunutta hyppyä voisi sanoa verryttelyhypyksi. Se kuulostaa paremmalta, Murto naurahti.
Finaali hypätään torstaina. Murto luottaa iskukykyynsä.
-Tää oli fyysisesti aika rankka. Kaksi välipäivää on. Palautellaan ja pari päivää keräillään. Luotan, että olen torstaina taas iskussa. Odotan, että on sana sanottavana, että tulee hyviä tuloksia. Jos ei vettä tule seuraavalla kerralla kuin saavista, niin pärjätään.
Millaista tulosta Murrolta voidaan sitten finaalissa odottaa? Hänen ulkoratojen ennätyksensä on 462.
– Kyllä mä enkkakunnossa olen. Riippuu palautumisesta ja olosuhteista, mutta kyllä mä olen valmis hyppäämään ennätyksen olympiafinaalissa. Tää on vaikea laji. Tuollakin näki, että moni hyvä hyppääjä jäi aloituskorkeuteen. Mitään en lupaa, mutta valmiudet siihen on. Kroppa voi tosi hyvin ja hypyt tuolla oli tosi hyviä, hän sanoi finaalin odotuksistaan.
Elina Lampela ei ylittänyt rimaa
Elina Lampela jäi seiväshypyn karsinnassa ilman tulosta. Hän pudotti kolmesti karsinnan aloituskorkeudesta 425:stä.
Murheellinen Lampela katsoi henkisten asioiden vaikuttaneen.
– Kaikki meni verryttelyssä tosi hyvin. Juoksu tuntui hyvältä ja kaikki muukin tuntui hyvältä. Olen kyllä tosi pettynyt, kun jäin ilman tulosta. Varmaan se oli sitten päästä kiinni, hän sanoi.
Kolmannessa hypyssä oli jo kova paine ja rentous puuttui.
– Kyllä ajattelin, että pakko on edes tulos saada näissä kisoissa. Ei se kolmas hyppy tullut sitten niin rennosti kuitenkaan, Lampela harmitteli.
Lampela oli surullinen. Ensimmäinen olympiamatka sai ikävän päätöksen.
– Olin tosi pettynyt. Tunteet purkautuivat. Olin tullut tänne asti ja tää matka on kestänyt melkein kaksi viikkoa ja sitten on tämmöinen floppi. Sitten vaan mietin, että pitikö juuri täällä mokata. Kaikkeni kyllä yritin, hän päätti.
Teksti Otto Palojärvi, Tokio
LUE MYÖS: Sara Kuivisto juoksi jälleen Suomen ennätyksen – Kristian Pulli epäonnistui finaalissa
Kommentoi Facebookissa