JÄÄKIEKKO Valmentajalegenda Vladimir Jursinov täytti torstaina 20. helmikuuta 80 vuotta. Hänen merkkipäivänsä on saanut Suomessa paljon julkisuutta ja hyvästä syystä.
Jursinov voidaan hyvin perustein lukea yhdeksi suomalaisen jääkiekkoilun nousun merkkihenkilöistä. Jursinovin ansiota vuoden 1995 maailmanmestaruudessakaan ei voi vähätellä, vaikka hän ei joukkueen valmennustiimissä mukana ollutkaan.
– Uskon vahvasti, ottamatta Currelta (Curt Lindströmiltä) ja muilta mitään pois, että vuoden 1995 maailmanmestaruudessa ja kultajoukkueessa oli paljon Jursin kädenjälkeä. Mielestäni hän toi Suomeen voittamisen kulttuurin, kommentoi Jursinovin apuvalmentajana TPS:ssä toiminut Jukka Koivu YLE:n haastattelussa.
Jursinov tuli Suomeen ensimmäisen kerran jo 1972 toimittuaan silloin pari vuotta Tampereella Kooveen pelaajavalmentajana. Hän oppi suomen kielen nopeasti, mistä luonnollisesti oli apua parikymmentä vuotta myöhemmin Turussa.
Voi sanoa, että Jursinov oli Turussa oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Hannu Jortikan komennossa kolme Suomen mestaruutta 1989-1991 voittanut TPS oli organisaationa Suomessa edelläkävijä. TPS siirtyi 80-90-lukujen taitteessa täysammattilaisuuteen ja Jursinov toi siihen päälle neuvostoliittolaisen jääkiekkoilun työmoraalin.
Jursinov pelasi 1960-luvulla Neuvostoliiton maajoukkueessa, voittaen kaksi maailmanmestaruutta. Neuvostoliiton maajoukkueen apuvalmentajaksi hän siirtyi Koovee-pestinsä jälkeen 1974 ja toimi tehtävässä Neuvostoliiton hajoamiseen saakka vuoteen 1992. Päävalmentajana Jursinov toimi ennen TPS-pestiään Moskovan Dynamossa ja Riian Dinamossa.
Neuvostoliiton maajoukkueen valmentajalegenda Viktor Tihonov muistetaan armottomasta kuristaan, jossa riitti kielteisiäkin piirteitä. Jursinov oli Tihonovin valmennustiimissä merkittävä henkilö, eikä ole väärin väittää, etteikö Jursinov olisi tuonut Tihonovin toimintakulttuuria Turkuunkin. Kulttuurin kielteisimmät ilmiöt, kuten yksilön nöyryyttäminen, tosin jäivät tiettävästi pois.
Jursinovia ja edesmennyttä Tihonovia yhdisti huumorintaju. Siviilissä molemmat tunnettiin hauskoina ja leppoisina kavereina, mutta työssään he olivat armottomia.
Kukaan ei voi kiistää, etteivätkö rajuun vaatimustasoon perustuneet metodit olisi tuottaneet tulosta. Neuvostoliiton jääkiekon saavutuksia ei tarvitse edes luetella. TPS:n 1990-luvun joukkue olikin vaatimustasonsa osalta eräänlainen neuvostokiekon jatke.
Vaikka TPS:ssä treenattiin kovaa jo Hannu Jortikan aikoina, vei Jursinov Turussa harjoittelun aivan uudelle vaatimustasolle. Myös kesäharjoittelun merkitys korostui. Venäläiset NHL-tähdetkin tulivat 1990-luvulla kesäisin Turkuun Jursin kesätreeneihin.
Jursinov valmensi TPS:ää 1992-1998. TPS voitti mestaruuden 1993 ja 1995. Finaalit joukkue hävisi toiselle sen ajan ylivertaiselle suomalaisjoukkueelle Jokereille vuosina 1994, 1996 ja 1997.
Jursinov itse on korostanut olleensa pettynyt, koska TPS voitti hänen aikanaan vain kaksi mestaruutta. Dynastian tiellä oli vieläkin rahakkaampi organisaatio Jokerit. Korvaamattomien superyksilöiden Saku Koivun ja Jere Lehtisen siirtyminen vuonna 1995 NHL:ään myös vaikutti merkittävästi siihen, ettei TPS voittanut kultaa 1996 eikä 1997.
Useat Jursinovin opissa TPS:ssä olleet suomalaispelaajat pääsivät pelaamaan NHL:ssä. Heistä nimekkäimpiä olivat Saku Koivu, Jere Lehtinen, Kimmo Timonen ja Sami Salo. Esimerkiksi Jere Lehtinen on moneen kertaan kiitellyt Jursinovin oppien merkitystä urakehityksessään.
SM-liiga ja TPS elivät Jursinovin aikoina kultakauttaan. Siihen aikaan SM-liiga oli todellakin maailman toiseksi tasokkain kiekkosarja ja Jokerit ja TPS olivat varmasti kaksi maailman parasta NHL:n ulkopuolista seurajoukkuetta. SM-liiga kukoisti tuotteena.
Jursinovin Neuvostoliitosta tuoman vaatimustason merkitys suomalaisen jääkiekon kehitykselle on varmasti suurempi kuin on kuviteltu. Jokereiden ja TPS:n 1990-luvun kova kilpailu vaikutti kuuluisan ”kultaisen sukupolven” eli 1970-luvulla syntyneiden suomalaispelaajien kehitykseen ja lukuisiin arvokisamitaleihin.
Vuosina 1994-2008 Suomi voitti MM-kisoissa 1995 kullan ohella viisi hopeaa ja kolme pronssia. NHL-pelaajat osallistuivat olympiakisoihin viidesti 1998-2014 ja Suomi voitti näissä kisoissa yhden hopean sekä kolme pronssia. NHL:n parhaiden pelaajien World Cup -maajoukkueturnauksessa Suomi sijoittui 2004 toiseksi.
Arvokisamenestykset olivat seurausta erinomaisen juniorityön ohella suomalaisen jääkiekkoilun ammattimaistumisesta. Jursinovin rooli SM-liigan askeleessa ammattilaisliigaksi oli merkittävä, mitä pelaajakehitykseen tulee.
2000-luvulla SM-liiga menetti asemansa maailman toiseksi kovimpana jääkiekkosarjana. Vladimir Putinin hallinto päätti elvyttää Venäjän jääkiekon ja jo 2000-luvun alkupuolella Venäjän pääsarja meni SM-liigan tasosta heittämällä ohi. 2010-luvulla SM-liiga jäi jälkeen myös Ruotsin ja Sveitsin pääsarjoista ja 2020-luvulle tultaessa jopa Saksan ja Tshekin pääsarjat ovat kiilaamassa SM-liigan edelle, Itävallankin ottaessa etumatkaa kiinni.
Jursinov oli 2000-luvulla suomalaisille jo liian kallis mies. Hän valmensi TPS:n jälkeen Sveitsissä ja palasi Venäjälle 2005 Lokomotiv Jaroslavlin päävalmentajaksi. Eläkkeelle hän ei ole jäänyt, vaan toimii yhä Venäjän maajoukkueen neuvonantajana.
TPS:n huippuaikoina 1990-luvulla Venäjän jääkiekko oli pahassa alennustilassa. Naganon 1998 olympialaisissa kaikki Venäjän NHL-tähdet eivät suostuneet edustamaan maataan.
Jursinov toimi Naganossa Venäjän päävalmentajana ja valmensi maansa joukkueen hopealle. Legendaarisessa välieräottelussa Venäjä voitti Suomen 7-4 Pavel Buren tehtyä viisi maalia.
Venäjän jääkiekko voi nykyään taas hyvin, mutta Neuvostoliiton veroiseksi mahdiksi se ei ole yltänyt. Kun parhaat pelaajat ovat olleet turnauksissa mukana, ei Venäjä Naganon jälkeen ole yltänyt turnausten finaaliin. Suomi on pystynyt moiseen kahdesti.
Mahdollisesti NHL palaa olympialaisiin Pekingissä 2022. Jursinovin konsulttiavulle on silloinkin varmasti tarvetta.
Teksti Otto Palojärvi
Lue myös: Tappara haastaa tiukasti Kärppiä – tyhjennysmyyjä yllätti
Kommentoi Facebookissa