MATKAILU Kokkolan kaupungin ytimessä sijaitseva Hotelli Seurahuone on kuin historiallinen veistos. Jykevä kivitalo seisoo tukevasti alkuperäisillä perustuksillaan. Ajan patinoimat seinärappaukset ja matkan varrella ehostettu julkisivu huokuvat historiaa, jotka tekevät tulijaan vaikutuksen.
Mittava, 120-vuotinen perinne jatkuu myös sisätiloissa. Vaikka hotellia on vuosikymmenten varrella laajennettu, muutettu ja remontoitu, niin kaikki on tehty perinteitä kunnioittaen.
Yli kymmenen vuoden ajan hotellia luotsannut Anne Katajalaakso kuvailee Seurahuoneen taivalta poikkeuksellisen vaiherikkaaksi, mutta samalla myös ihmisläheiseksi.
– Aika on muokannut toimintatapoja, mutta murroksista huolimatta historia kulkee tiiviisti rinnalla. Seurahuone on ollut aina vahvojen ihmisten hallinnassa, Anne Katajalaakso muotoilee.
Aikamatka Seurahuoneen kyydissä on värikäs. Kaikki alkoi siitä, kun vuonna 1898 avattiin Kokkolan ensimmäinen Seurahuone kellarimestari Adolf Rothoffin toimesta.
Salakapakan pirtutrokarit
Kolmikerroksista hotellia kuvailtiin ajanmukaiseksi ja ensiluokkaiseksi. Talossa oli kolmetoista matkustajahuonetta, kolme tarjoiluhuonetta, biljardi ja kellariravintola. Ullakkokerroksessa oli myös yhdeksän huonetta henkilökunnalle.
Seurahuoneen asiakaskunta muodostui lähinnä kauppamatkustajista sekä säätyluokaltaan korkeampiarvoisista herroista. Naisten ravintolassa käynti oli tuolloin harvinaista.
Vuonna 1919 voimaan astuneesta kieltolaista huolimatta alkoholin anniskelu jatkui myös Seurahuoneella. Vain tavat ja juomat hieman muuttuivat. ”Salakapakan” antimet olivat pääasiassa pirtupohjaisia. Alkoholi hankittiin joko salakauppiailta, merimiehiltä tai lääkärien reseptien avulla apteekista.
Juomat tarjoiltiin kahvi- tai teekupeista, pilsneripulloista tai maitokannuista. Seurahuoneen erikoinen oli ”kova tee”, johon sekoitettiin puolet teetä, puolet pirtua ja hieman sokeria. 1920-luku oli kuitenkin vilkasta aikaa.
– Ihmiset kävivät tanssimassa, ruokailemassa ja seurustelemassa. Siinä ohessa rikottiin tuntuvasti myös kieltolakia, Anne Katajalaakso taustoittaa naureskellen.
Seurahuoneella oli hyvät suhteet viranomaisiin, ravintolaa varoitettiin etukäteen tarkastuksista. Joukossa oli myös sellaisia tarkastajia, joista selvisi juottamalla heidät humalaan. Kieltolaki kumottiin 5.4.1932.
Mustan pörssin kauppaa
Seurahuone nousi ennen sotia kaupungin ykköshotelliksi, vaikka huoneet olivat alkeellisia ja niihin ei tullut edes juoksevaa vettä. Kenkä-, vaate- ja kangasedustajat järjestivät hotellilla myös muotinäytöksiä. Malleina toimi hotellin henkilökunta.
Kauppamatkustajien lisäksi Seurahuoneella asui myös kuuluisuuksia, joista merkittävimpiä olivat muun muassa Lapuan liikkeen johtaja Vihtori Kosola sekä Jean Sibeliuksen tytär Ruth Snellman.
Sota-aikana alkoholin anniskelu sallittiin vain ruokailun yhteydessä. Asiakkaalle saatiin anniskella vain viinejä, mallasjuomia sekä enintään 10 cl väkeviä juomia. Säännöstely johti siihen, että asiakkaat alkoivat salakuljettaa ravintolaan omia juomia.
Ravintoloissa kiellettiin kokonaan myös voikastikkeen valmistus, leivitetyt ruoat, ranskalaiset perunat sekä kaikki annokset, joiden valmistukseen kului yli 15 grammaa voita. Seurahuone joutui hankkimaan osan tuotteistaan mustan pörssin kautta.
Kielloista huolimatta hotellissa syötiin hyvin. Yleisissä ravintolatiloissa tarjoiltiin ainoastaan laillisia annoksia ja kabineteissa vastaavasti laittomia annoksia korkeaan hintaan.
– Ravintolan oli pidettävä kaksinkertainen kirjanpito. Lisäksi tarjoilijoiden täytyi muistaa mustan pörssin annosten salamerkkinumero ja varoa, ettei annoksia päässyt tarkastajien eteen, Anne Katajalaakso tietää kertoa.
Murroksen kynsissä
Säännöstelyn ankaruus vei hotellin niin kiinteistön-, talouden- kuin johdonkin osalta huonoon kuntoon, mutta silti vuonna 1943 hotellia laajennettiin nykyiseen muotoonsa. Seurahuoneen kuusikerroksisesta uudisrakennuksesta tuli kaupungin suurin rakennus.
Sen ensimmäisessä kerroksessa sijaitsi liikehuoneistoja, kahdessa ylimmässä kerroksessa oli asuinhuoneistoja, ravintolasaleja oli kolme; kellarikerroksessa yksi maalais- ja työväestöä varten, kolmannessa kerroksessa suuri raittiusravintola sekä ylimmäisessä kerroksessa peilisali juhlatilaisuuksia varten. Hotellihuoneita oli 40.
Hotellin uusi kukoistuskausi alkoi vuonna 1972, kun Rautarouvaksi nimetty Liisa Uusi-Honko osti kiinteistön ja aloitti radikaalit muutostyöt. Seurahuoneella pyöräytettiin käyntiin myös kaupungin ensimmäiset naistentanssit. Vuonna 1985 tanssiravintola muutettiin discoksi.
Vauhtivuosien jälkeen 1990-luvun alku oli vaikeaa aikaa myös Seurahuoneelle. Asiakasmäärät romahtivat ja alkoholipolitiikan vapautuminen näkyi niin toiminnassa kuin asiakkaiden ravintolakäyttäytymisessäkin. Näkyvin muutos oli pukeutuminen. Sisäänpääsy sallittiin myös tuulipuvussa.
”Kuin kotia tulisi!”
Kuluneiden vuosikymmenien aikana Seurahuone on kokenut useita muodonmuutoksia, muun muassa ravintola- ja kokoustilat on päivitetty ajan henkeen sopiviksi.
Yrittäjä Anne Katajalaakso sanoo muutostöiden jatkuvan, mutta hillitysti ja historiaa kunnioittaen.
– Haluamme säilyttää paikan kodinomaisena, mukavien hetkien syntypajana. Ehdoton vahvuus on se, että ihmisillä liittyy paikkaan tarinoita ja muistoja. Näiden seinien sisäpuolella on nähty paljon elämää ja ihmisiä, rakkautta, iloa ja elämän suuria tähtihetkiä.
Annen mukaan talo on nähnyt myös hyvin erilaisia liiketoimintatapoja.
– Toiminta on ollut kuitenkin katkeamatonta. Vain yrittäjä on välillä vaihtunut. Kokemuksesta tiedän, että toimenkuva Seurahuoneen kipparina on haasteellista. Varsinkin nykyaikana toiminta on hyvin nopeatempoista ja hotelli tarvitsee pyöriäkseen osaavan ja innokkaan henkilökunnan.
Hotellin oma kummitus
Hotelli Seurahuone on edelleen täynnä erikoisuuksia. Talosta löytyy myös selittämättömiä salaovia, luukkuja ja ilman sisäänkäyntiä oleva huone. Ullakolta paljastui aarreaitta, jonka sisältö muuttuu aikanaan historialliseksi näyttelyksi.
Kokkolan Seurahuoneen pitkäaikaisin ”työntekijä” on 1900-luvun alussa vaikuttanut palvelustyttö Elsi. Kaunis Elsi-neiti rakastui tulisesti hotellin omistajaan, mutta kyyhkyläisten rakkaustarina päättyi traagisesti säätyeron takia.
Vaikka Elsillä ei ole enää rakkautta eikä vakinaista toimenkuvaa, niin yhä edelleen hän vaeltaa hotellien käytävillä, kopistelee, ajaa hissillä ja tekee pieniä vallattomuuksia.
Hotellissa asuva haamu on harmiton, mutta ilkikurinen. Jos Seurahuoneen valot välkkyvät tai kodinkoneet käynnistyvät, niin asialla on hyvin usein Elsi.
– Elsi on osa Seurahuonetta. Hänelle on tehty jopa oma, parvekkeella varustettu huone, Katajalaakso sanoo hymyillen.
- Lähde Maarit Björkbacka ”Hotelli Seurahuone 100 vuotta”
Kommentoi Facebookissa