SUOMI 100 Kevään pehmittämän soratien varrella vallitsee syvä hiljaisuus. Vaikka Kortesjärven sivukyliäkin on pyyhkäissyt yleinen muuttoaalto, niin perheen pihapolku ei ole vastoinkäymisistäkään huolimatta päässyt nurmettumaan.
Punaisen tuvan pöydän ääressä istuu kovia kokenut pariskunta. Markku Jutila, 68, ja hänen 63-vuotias Ritva-vaimonsa jaksavat kuitenkin hymyillä, vaikka arki pyörii taloushuolien keskellä.
– Tässä tuvassa on opittu tulemaan toimeen vähällä rahalla ja suurilla murheilla. Laman jälkipyykkiä on pesty katkerin mielin, mutta pohjalainen ei anna periksi. Päätin aikoinaan, että pöytä puhdistetaan omin voimin eikä velkoja jätetä takaajien vastuulle, Markku-isäntä kertoo.
Jutilan perheessä ei ole totuttu syömään laiskan leipää. Seurakunnan nuoriso-ohjaajaksi kouluttautunut Markku sanoo lähteneensä tilipussin perään jo mopedi-ikäisenä poikasena.
– Emännän hakurahat tuli tienattua kaivinkoneen kahvoissa ja kun rouva oli saateltu turvallisesti papin eteen, toimin muutaman vuoden ajan huoltomiehenä. Korjaushommien ohella tuli mahdollisuus myös pieneen kaupankäyntiin, joten tilaisuuden tullessa hyppäsin rattaille ja ryhdyin myymään vesikouruja.
Kiertävä kauppamies
Onnistuneiden myyntiretkien innoittamana Markku perusti vuonna 1975 ensimmäisen yrityksensä ja siirtyi huoltohallista Suomea kiertäväksi rännikauppiaaksi. Alku näytti lupaavalle, mutta sitten tuli lama. Kulut kasvoivat ja tulot pienenivät.
– Ajelin syrjäisimmätkin kylänraitit ja astelin talosta taloon. En luovuttanut vaan jatkoin sitkeästi kulkuani. Muutaman rappurallin viikkomyynnillä ei perhettä elätetty eikä laskuja maksettu, joten pistin homman hyllylle, Markku muistelee harmistuneena.
Vaikka rännikaupasta jäi tanakka summa velkaa ja orastava suhde ulosoton kanssa, niin Markku päätti sitkeästi kokeilla siipiään turkisbisneksen puolella.
– Ajattelin, että Pohjolan kylmät talvet ja kultainen 80-luku maustettuna kauniilla naisilla ovat hyvä yhdistelmä. Olin väärässä.
Tuli suvikelit ja televisiosta turkismaailmaa kuohuttanut kohudokumentti. Elokuvaillan jälkeen myynti pysähtyi kuin seinään ja kymmenien tuhansien markkojen turkikset jäivät käsiin. Pelastus tuli kuitenkin yllättävältä taholta.
– Sain vaihdettua turkikset plyysimattoihin, joten vielä tässä vaiheessa vältyimme konkurssilta, Markku selvittää.
”Kilpajuoksu päättyi häviöön”
Mattokauppa käynnistyikin odotettua paremmin ja pian Jutilan pariskunta innostui perustamaan myös pienimuotoisen mattokutomon.
– Ritva kutoi ja minä toimin vapaa-ajat epävirallisena koneenhoitajana. Tällä tavoin kehräsimme leipää pöytään ja kuittailimme vuosien saatossa syntyneitä velkoja. Olimme kuitenkin liian ahkeria ja ennen kaikkea liian rehellisiä, sillä tämän toiminnan lopetti verottaja.
Epäonnistumisista huolimatta Jutilan pariskunta päätti vielä kerran yrittää ja pohjalaisella tahdonvoimalla Markku perusti 90-luvun kynnyksellä erään tuttavansa kanssa betonialan yrityksen.
Töitä ja asiakkaita riitti, velat lyhenivät ja pöydässä oli joskus puuron sijasta paistiakin.
– Elämä näytti rullaavan, kunnes tuli jälleen uusi lama ja erään suurasiakkaan näyttävä konkurssi. Alihankkijana jouduimme suuriin vaikeuksiin ja edessä oli tuhon tie. Kilpajuoksu yhteiskunnan kanssa päättyi häviöön ja notkahdimme lopullisesti kontalleen.
Tuhannen huutokaupan mies
Konkurssin jälkeen Jutilan perheessä alkoivat tiukat ajat. Ulosotto pyöri ja pankki vaati omiaan, joten velkakierre oli kiivas ja raadollinen.
– Kuljimme syvissä vesissä. Rahat eivät riittäneet elämiseen ja välillä oli aikoja, ettei jääkaapissa ollut muuta kuin valot. Mielessä pyöri ajoittain synkkiäkin ajatuksia, mutta isänä ja aviopuolisona minun oli ajateltava perhettäni, Markku kuvailee kyyneleitä pyyhkien.
Taloudellisesta ahdingosta huolimatta Jutilan pariskunta päätti tehdä kaikkensa, ettei perhe hajoa velkakierteen aiheuttamiin ongelmiin.
– Emme halunneet myöskään takaajille rasitteita, joten otimme täyden vastuun veloista. Saimme sovittua sekä pankin että ulosoton kanssa maksuohjelmasta, joten näitä pelisääntöjä noudattaen yritimme järjestellä elämänpalaset uuteen järjestykseen.
Markku heittäytyi omien sanojensa mukaan sekalaiseksi ”seremoniamestariksi” ja teki välillä useampaakin työtä saadakseen leipää pöytään ja velkataakkaa kevyemmäksi. Vielä joitakin vuosia sitten Markku hankki lisätienestiä huutokauppameklarina.
– Tuhat huutokauppaa olen elämäni aikana nuijinut. Ei siinä leipä leventynyt, mutta harrastus kävi hyvästä terapiasta. Viimeiset vuodet ennen viimeistä kopautusta tein töitä myös huutokauppakeisari Aki Palsanmäen Lauri-isälle. Yhteistyöstä jäi todella kivat muistot.
Terveys meni, henki säilyi
Työtahdin seurauksena Markku menetti kuitenkin terveytensä ja joutui tahtomattaan syrjään sorvin äärestä. Vetovastuun perheen elättämisestä otti välillä myös Ritva, joka teki miehensä tavoin ”kaikkea mahdollista” saadakseen velat maksettua ja perunoita kattilaan.
Kova työtahti oli liikaa myös Ritvalle, sillä vuonna 2001 hän sai sydänkohtauksen ja joutui ohitusleikkaukseen.
– Toistakymmentä vuotta olemme harrastaneet yhteistä pillerirallia. Lama vei meiltä omaisuuden, itsetunnon ja terveyden, mutta monille kävi vielä huonommin. Heiltä meni myös henki, Markku määrittelee ironisesti.
Epäonnen ja epäonnistuneiden liiketoimien myötä Jutilan pariskunta joutuu edelleen pyörittämään tiukan euron taloutta. Markun mukaan myös ulosotto raapaisee kuukausittain osansa.
– Pakollisten menojen jälkeen jää vain muutama kymppi ylimääräistä, joten menot on laskettava todella tarkkaan. Onneksi vaimo hallitsee keittiö- ja puutarhahommat, joten hänen ansiostaan pöydässä on muutakin kuin korea liina, Markku kehuu vilpittömästi.
Kommentoi Facebookissa