OLUTKULTTUURI Mitä yhteistä on Kalevi Sorsalla, Harri Holkerilla, Paavo Lipposella ja Simo Frangénilla? Heidät kaikki on nimitetty Vuoden Ottopojiksi. Maisteri Frangénia ei kuitenkaan Havis Amandan patsaalla tai Tampereen Keskustorilla juhlita.
– Juhlinta siirtyy keväämmälle, tuore Ottopoika sanoo.
Ilmari Kianto kirjoitti kieltolain aikaan vuonna 1925 satiirisen teoksen Kohtuullisen hutikan pyhä veljeskunta. Siitäpä kohtuullisen hutikan harrastajat saivat oivallisen nimen Ilmari Kiannon perinneyhdistykselle.
Kohtuullisen Hutikan Pyhä Veljeskunta K.H.P.V ry vaalii kohtuullisen hutikan harrastusta niin kuin nimestäkin voi päätellä. Oton päivänä 17. huhtikuuta yhdistys nimesi jälleen vuoden Ottopojan.
Maisteri Frangén arvelee huomionosoituksen syyksi sen, että hän on vuosikymmenien ajan nostanut esille oluen juomisen ihanuutta.
– Maailman myllerryksessä ihmiselle on tärkeää, että on jotakin turvallista mistä pitää kiinni. Minulle se on oluttuopin kahva. Oluttuopin tuttavallinen kättely antaa sisältöä elämään, yleisimmin puoli litraa kerrallaan, Simo Frangén sanoo.
Frangénin mukaan tuoppi ei tarjoa pelkästään turvallisuutta, vaan tyrkyllä voi olla myös seikkailuja.
– Etukäteen ei voi arvata, mihin kiehtovaan keskusteluun tai paikkaan tulee viimeistään loppuillasta lähdettyä mukaan, Frangén tuumii.
Kohtuullisen hutikan veljet harrastavat siis kohtuutta. Mediassa ja ihmisten puheissa sekoitetaan usein käsitteet kohtuullinen ja kohtalainen. Mikä ero on kohtuullisella hutikalla ja kohtalaisella hutikalla?
– Kohtuullisessa hutikassa humala taso pysyy hallinnassa. Kohtalaisessa hutikassa mopo on vaarassa mennä rotkoon. Kohtuullisuus vie voiton, Frangén sanoo.
– Oluen juomisessa on syytä muistaa kohtuus. Siihen johdattaa palindromi, joka kertoo pubiin saapumisesta, tuoppiin tarttumisesta ja oluen siirtämisestä kehon sisäpuolelle: Tulo, ote, imu – mieto olut. Ja sama takaperin.
Kommentoi Facebookissa