TERVEYS Vähäinen koulutus ja köyhyys tulisi globaaleissa terveysstrategioissa nostaa muiden keskeisten terveyden riskitekijöiden joukkoon. Näin toteavat sosioekonomisen aseman terveysvaikutuksia selvittäneet tutkijat.
Lancet-tiedelehdessä julkaistu tutkimus on ensimmäinen, jossa sosioekonomisten tekijöiden vaikutusta terveyteen on verrattu muihin merkittäviin terveyden riskitekijöihin. Tutkimus perustuu Euroopasta, USA:sta ja Australiasta koottuun väestöaineistoon.
Vertailussa oli mukana kuusi WHO:n Global Action Plan for the Prevention and Control of Non-Communicable Diseases -suunnitelmassa määritettyä riskitekijää: tupakointi, liiallinen alkoholin käyttö, lihavuus, liikunnan puute, diabetes ja korkea verenpaine. WHO:n suosittelee näihin riskitekijöihin puuttumista kansantautien vähentämiseksi.
– Koulutus ja varallisuus vaikuttavat monella tavalla kykyymme ja mahdollisuuksiimme pysyä terveenä. Näitä sosioekonomisia tekijöitä ei kuitenkaan löytynyt WHO:n terveysstrategiasta. Meidän tarkoituksemme oli selvittää, miten tärkeitä sosioekonomiset tekijät terveyden kannalta loppujen lopuksi ovat, sanoo tutkimusta johtanut epidemiologian professori Mika Kivimäki Helsingin yliopistosta ja University College Lontoosta.
Analyysiin otettiin mukaan 48 tutkimusta, joiden aineisto käsitti yhteensä yli 1,7 miljoonaa ihmistä. Henkilöiden sosioekonomisia tekijöitä määritettiin ammattiaseman perusteella, ja heidän terveyttään seurattiin kuolleisuusrekistereiden avulla.
Tutkimuksessa mukana olleista miehistä 41 prosentilla ja naisista 27 prosentilla oli heikoksi luokiteltava sosioekonominen asema. Näiden henkilöiden eliniän odote oli keskimäärin 2,1 vuotta lyhyempi kuin korkeassa sosioekonomisessa asemassa olevien.
Ero on suunnilleen samaa tasoa kuin fyysisesti passiivisten ja aktiivisten ihmisten välillä (2,4 vuotta). Tupakointi (4,8 vuotta) ja diabetes (3,9 vuotta) lyhensivät elinaikaa enemmän kuin heikko sosioekonominen asema, mutta korkea verenpaine (1,6 vuotta), lihavuus (0.7 vuotta) ja runsas alkoholinkulutus (0,5 vuotta) vähemmän.
Matala sosioekonominen asema oli yhtä voimakkaasti yhteydessä kokonaiskuolleisuuteen, sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen sekä syöpäkuolleisuuteen.
Tutkijat myöntävät, että sosioekonomisen aseman määritteleminen pelkästään ammatillisen aseman perusteella saattaa yksinkertaistaa liikaa sitä, miten koulutus ja varallisuus vaikuttavat terveyteen. Sosioekonomisten tekijöiden vaikutusten erotteleminen muiden riskitekijöiden vaikutuksesta on myös vaikeaa. Tästä huolimatta tutkijat pitävät tuloksia luotettavina.
– Vähäinen koulutus ja köyhyys tulisi nostaa globaaleissa terveysstrategioissa muiden keskeisten terveyden riskitekijöiden joukkoon, Kivimäki sanoo.
Kommentoi Facebookissa