Vammautumisen jälkeen Villestä tuli keksijä – ”Annan vanhoille pyörän raadoille uuden elämän”

Autoinsinööriksi kouluttautunut Ville Säynäjäkangas harrasti ennen vammautumistaan aktiivisesti moottoriurheilua.

Autoinsinööriksi kouluttautunut Ville Säynäjäkangas harrasti ennen vammautumistaan aktiivisesti moottoriurheilua. (Kuva Anne Anttila)

Ville Säynäjäkangas rakentaa fyysisistä rajoitteistaan huolimatta vammaisystävällisiä nojapyöriä.

SUOMI 100 Oululaisen omakotitalon autotalli on iso, äijämäinen ja varusteltu ääriään myöten myös viimeisimmällä teknologialla. Keskellä jokapojan unelmaverstasta on kasa polkupyöriä ja niiden keskellä keinutuoli.

– Tässä on mukava istua ja miettiä seuraavaa siirtoa. Autotallista on tullut vuosien saatossa kakkoskoti. Täällä on purettu murheet ja kasattu arki uuteen nousuun. Lopputuloksena on syntynyt myös muutama nojapyörä, Ville luonnehtii naureskellen.

Autoinsinööri Ville Säynäjäkankaan, 42, elämä teki täyskäännöksen vuonna 2002. Moottoriurheilua harrastava perheenisä oli jo pidemmän aikaa kärsinyt epilepsiatyyppisistä oireista, jotka korostuivat erityisesti yöaikaan.

– Heräilin hengenahdistukseen. Oireita tuli epäsäännöllisesti ja myös niiden voimakkuus vaihteli. Menin tutkimuksiin, jossa minulla todettiin pään verisuonissa synnynnäinen epämuodostuma. Vaihtoehdot olivat vähissä ja niitä oli tasan kaksi. Valitsin luonnollisesti leikkauksen, Ville selvittää.

Heti alkuvaiheessa Villelle tehtiin tiettäväksi, että myös leikkauksella on seurauksensa. Lääkäri sanoi suoraan, että epämuodostuma sijaitsee niin vaikeassa paikassa, että lopputuloksena on halvaantuminen. Sen laajuutta ei kuitenkaan voitu tietää.

Tieto leikkauksen seurauksista oli sekä Villelle että hänen läheisilleen luonnollisesti suuri järkytys.

– Kahdesta pahasta oli valittava kuitenkin se pienin paha, joten riskit tiedostaen annoin leikkausluvan. Lopputulos on tässä, Ville sanoo.

Ville polkee rakentamillaan nojapyörillä noin 3 500 kilometriä vuodessa. Valtaosa kilometreistä tulee kesän aikana.
Ville polkee rakentamillaan nojapyörillä noin 3 500 kilometriä vuodessa. Valtaosa kilometreistä tulee kesän aikana. (Kuva Anne Anttila)

Supermiehen aikakausi

Vuonna 2002 suoritettu leikkaus meni ennusteiden mukaan. Ville halvaantui.

– Ensijärkytykselle ei löydy sanoja. Oikea puoli oli täysin pois pelistä. Jalka ei liikkunut, käsi ei toiminut ja toinen puoli kasvoistakin roikkui.

Toispuoleinen halvaus oli 27-vuotiaalle vauhtivillelle välitilinpäätöksen aikaa. Onneksi ikävuodet pehmittivät ajatusmaailmaa.

– Elin vielä sen verran voimakkaasti supermiehen aikakautta, että pystyin katsomaan tulevaisuuteen astetta rohkeammin. Päätin jo ensimmäisten viikkojen aikana, että täältä tullaan vielä. Ei ehkä niin vauhdikkaasti, mutta ainakin komeasti.

Helsingissä operoidun Villen sairaalajakso kesti kuusi viikkoa. Käytännössä hän aloitti omatoimisen kuntoutumisen jo sairaalassa.

– Jo kuukauden kuluttua leikkauksesta kävin seisontatuen avulla vessassa ja siitä muutama viikkoa eteenpäin luovuin pyörätuolista. Uskottelin koko ajan itselleni, että tämä on vain välivaihe elämässäni. Tämä auttoi eteenpäin ja antoi tarvittavaa polttoainetta myös henkiseen hyvinvointiin, Ville selvittää.

Viimeiset 15 vuotta Ville sanoo tehneensä määrätietoista työtä kuntoutumisensa eteen.

– Innostuin heti alussa vesijuoksusta. Vaikka alku oli luonnollisesti hankalaa, niin sitkeys palkittiin tässäkin lajissa. Fysioterapialla on ollut omat vaikuttavat tekijänsä, mutta lihas- ja yleiskuntoa kehittävän vesijuoksun ansiosta pystyn nyt kävelemään.

Ja yhä edelleen Ville liputtaa vesijuoksun puolesta. Vesijuoksu on hyvin monimuotoista, sillä kuntoutusmuoto auttaa vähentämään jopa lihasjännitystä.

– Edistystä tapahtuu joka vuosi. Kehityksen askeleet ovat pienet, mutta tärkeät. Esimerkiksi vuosi sitten hyppäsin ensimmäisen kerran leikkauksen jälkeen tasajalkaa. Vain muutaman sentin, mutta se riittää, Ville iloitsee.

Peilikuvan näköinen menopeli

Sen sijaan oikea käsi ei ole kuntouttamisesta huolimatta palautunut ennalleen. Sen toiminta on hyvin rajoittunutta.

– Lisäksi sormet eivät aukea ollenkaan, joten oikean käden kanssa joudun tekemään vielä paljon töitä.

Liikuntarajoitteisuudestaan huolimatta Ville sanoo elävänsä täysipainoista elämää.

– En jäänyt tuijottamaan taustapeiliin. On asioista, joista olen joutunut luopumaan, mutta käytännössä näitäkin asioita on hyvin vähän. Esimerkiksi suuresti rakastamani pyöräily on noussut elämässäni aivan uuteen valoon, Ville luonnehtii.

Villen nojapyöriä voi hallita yhdellä kädellä sekä puolikuntoisilla jaloilla. – Ajoasento on rento, joten nämä ovat tällaisia poljettavia aurinkotuoleja, Ville kuvailee.
Villen nojapyöriä voi hallita yhdellä kädellä sekä puolikuntoisilla jaloilla. – Ajoasento on rento, joten nämä ovat tällaisia poljettavia aurinkotuoleja, Ville kuvailee. (Kuva Anne Anttila)

Ville yritti heti halvaantumisensa jälkeen jatkaa pyöräilyä kaverin rakentamalla maitokärry-mummonpyörä -tyyppisellä tavarapyörällä.

– Ajoin koeajon ja se oli siinä. Perinteinen ajoasento ei soveltunut kuitenkaan toispuoleisesti halvaantuneelle, joten luovutin ja nostin lajin muutamaksi vuodeksi hyllylle.

Innostus pyöräilyyn jäi kuitenkin kytemään. Välillä Ville haaveili kesyttävänsä asvalttia jopa kolmipyöräisen triken välityksellä. Unelma moottoripyörästä vaihtui kuitenkin huomattavasti halvempaan vaihtoehtoon, kun muutama vuosi sitten Ville löysi netin kautta nojapyöräilystä kertovan foorumin.

– Muuta ei sitten tarvittukaan. Vetäydyin autotalliin ja ryhdyin kehittelemään peilikuvani näköistä menopeliä. Lähtökohtana oli se, että pystyn hallitsemaan pyörää yhdellä kädellä ja puolikuntoisilla alaraajoilla.

Ideapajan ihmeelliset tuotokset

Nojapyörillä on aikoinaan tehty jopa polkupyörien nopeusmaailmanennätykset, mutta kansainvälinen pyöräilyliitto UCI kielsi ne omista kilpailuistaan jo vuonna 1934.

Villen nojapyörien kehittely- ja rakentelutyö lähti vauhdilla liikkeelle.

– Kun on tarpeeksi intoa ja vielä enemmän vanhoja pyöränraatoja, niin eiköhän niistä ainakin jotakin synny, Ville veistelee.

Villen verstaan ensimmäinen nojapyörä näki päivänvalon vuonna 2014.

– Tämä oli sellainen prototyyppien ruumiillistuma, jossa yhdistyivät niin pettymykset kuin erävoitotkin. Lopputuloksena oli kuitenkin kulkupeli, jolla harjoittelin, tahkosin lisää ideavirtaa ja lopuksi annoin sen naapurille.

Vuoden 2014 syksyllä nojapyörä numero kaksi oli jo valmiina liikenteeseen. Tällä kertaa Villen tallista valmistui sähköavusteinen, ympärivuotiseen käyttöön soveltuva menopeli. Muutaman vuoden sisällä Villen ideapaja on tuottanut jo lukuisia ajopelejä ja lisää on kehitteillä.

– Kaikki ovat erilaisia ja eri käyttötarkoituksiin. Yksi tuoreimmista innovaation tuloksista on taittuva matkamalli, jota voi kuljettaa vaikka isossa lätkäkassissa. Idea sai alkunsa siitä, kun kookkaampi malli ei mahdu esimerkiksi junan säilytystelineeseen. Nyt on tämä huoli selätetty, sillä taittomalli kulkee missä ja miten vaan, Ville luonnehtii hymyillen.

Ville kehittelee rakentamiinsa nojapyöriin myös erikoisuuksia, jotka lisäävät turvallisuutta tai helpottavat muun muassa polkemista.
Ville kehittelee rakentamiinsa nojapyöriin myös erikoisuuksia, jotka lisäävät turvallisuutta tai helpottavat muun muassa polkemista. (Kuva Anne Anttila)

Vammaisystävälliset varusteet

Ville rakentamissa nojapyörissä on myös miehen itsensä kehittelemiä erikoisuuksia. Esimerkiksi sähköavusteiseen pyörään Ville kehitteli astinlaudat, jossa jalat pysyvät tukevasti kiinni.

– Tämä mahdollistaa sen, että pyörää voi polkea vaikka yhdellä jalalla.

Matkapyörämallin erikoisuus on vastaavasti sidontaliinasta valmistettu istuin. Kallistuvan flevotriken ja sähköavusteisen istuinmateriaaliksi valikoitui vastaavasti porrasmatto.

– Luovuudella ei ole tässä lajissa mitään rajoja ja hulluttelu on jopa toivottua, Ville veistelee naureskellen.

Ville on nimittänyt kehittelemänsä nojapyörät poljettaviksi aurinkotuoleiksi.

– Ajoasento on rento ja ennen kaikkea selkäystävällinen. Tämä on yksi niistä monista syistä, joiden ansiosta nojapyörä on myös erittäin vammaisystävällinen. Käytännössä nojapyörä soveltuu hyvin muun muassa toispuoleisesti halvaantuneelle.

Ville korostaa nojapyöräilyn merkitystä myös kuntoutusmuotona.

– Tiedän kokemuksesta, että ilman vesijumppaa ja pyöräilyä en kävelisi näin hyvin. Varsinkin jalkaohjattavissa nojapyörissä ajopeliä hallitaan koko vartalolla. Tällöin kaikki lihakset joutuvat töihin ja lopputulos näkyy tässä, Ville selvittää ja hyppää tasajalkaa ilmaan.

Nojapyörät ovat Villen maailma ja tässä maailmassa Ville haluaa myös kehittyä. Jokaisen keksijän tavoitteena on tietysti rakentaa täydellinen malli.

– Muutaman rakennetun pyörän perusteella uskallan sanoa, ettei sellaista ole olemassakaan. Niinpä jatkan entiseen malliin ja kehittelen uusia versioita. Seuraavana olen pohtinut katetun nojapyörän eli kinnerin rakentamista. Luonnollisesti siinäkin projektissa tulen ottamaan huomioon fyysisen toimintarajoitteisuuteni.

Kommentoi Facebookissa