VANHUKSET Vanhuspalvelujen toimintayksiköistä lähes puolet raportoi havainneensa asiakkaan kaltoinkohtelua. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kyselyn perusteella kotihoidossa yleisimmin kaltoinkohtelua esiintyy siten, että tekijä on omainen tai läheinen.
Kaltoinkohtelu voi olla fyysistä väkivaltaa, psyykkistä tai sosiaalista kaltoinkohtelua, seksuaalista hyväksikäyttöä, taloudellista hyväksikäyttöä, hoidon ja avun laiminlyöntiä tai muuta oikeuksien rajoittamista ja loukkaamista sekä ikäihmisen ihmisarvoa alentavaa kohtelua.
Kotihoidon yksiköistä 43 prosenttia raportoi havainneensa omaisten tai läheisten tekemää kaltoinkohtelua. Ympärivuorokautisessa hoidossa eniten raportoitiin asiakkaan toiseen asiakkaaseen kohdistamaa kaltoinkohtelua. Henkilöstön asiakkaaseen kohdentamaa kaltoinkohtelua raportoi 3 prosenttia kotihoidon yksiköistä ja 7 prosenttia ympärivuorokautisen hoidon yksiköistä.
THL:n kyselyyn vastasi toukokuussa toimintayksikköjen esimiehet tai vastuuhenkilöt 2 742 yksiköstä. Vastaukset antavat kuvan ilmiön yleisyydestä yleisellä tasolla, mutta eivät kerro esimerkiksi kaltoinkohtelutilanteiden määrästä. Vanhuspalveluja käyttävät ovat monin tavoin haavoittuva ryhmä, jonka suuri avun tarve voi altistaa heidät kaltoinkohtelulle
– Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että liian vähäisestä henkilökuntamäärästä johtuva kiire sekä vakituisen henkilöstön riittämättömyys lisäävät kaltoinkohtelun riskiä hoivayksiköissä. Myös puutteet ohjeistuksessa ja osaamisessa ovat riskitekijä, sanoo THL:n horisontaalitoiminnan johtava asiantuntija Minna-Liisa Luoma.
Kotihoidossa kaltoinkohtelun taustalla voi olla läheisen kuormittuminen.
– Palvelujärjestelmää on kevennetty kotihoitoa lisäämällä ja entistä pidemmälle edenneitä muistisairauksia hoidetaan kotona. Yhteiskunnassa ei ole ehkä riittävästi huomioitu tästä omaisille aiheutuvaa kuormitusta. Tulosten perusteella läheisille annettavaa tukea tulisi lisätä, toteaa THL:n johtava asiantuntija Anna-Mari Aalto.
Muistisairaan läheistä voivat kuormittaa esimerkiksi puolison jatkuva ohjauksen tarve tai käyttäytymisen muutokset.
– Omaiselle olisi tärkeää saada jaksamisen tueksi taukoja. Sairastuneille suunniteltu päivätoiminta antaa läheiselle kaivattuja lepohetkiä. Myös vertaistuki on monelle muistisairaan läheiselle tärkeä apu, Aalto sanoo.
Kaltoinkohtelun ehkäisemiseksi on tärkeää, että toimintayksiköissä on kehitetty toimintamalli tai ohjeet havaittujen kaltoinkohtelutilanteiden varalta. Kyselyn perusteella kolmannes yksiköistä ei ollut riittävästi ohjeistanut henkilöstöään asiakkaiden kaltoinkohtelun kohtaamisesta ja siihen liittyvästä viranomaisyhteistyöstä. Kaltoinkohtelu on painava syy ilmoittaa sosiaalihuollon tuen tarpeesta, jolloin omatyöntekijänä tulee olla sosiaalityöntekijä.
– Edelleen suuri osa kaltoinkohtelusta jää tunnistamatta. Kaltoinkohdelluksi joutunut ei useinkaan halua tai uskalla itse tuoda asiaa esiin. Läheisissä ihmissuhteissa on voinut olla parisuhde- tai perheväkivaltaa jo ennen vanhuspalvelujen asiakkuutta, ja kaltoinkohtelu tunnistetaan, kun kotihoidon ammattilainen seuraa tilannetta säännöllisesti. On keskeistä, että henkilöstöllä on riittävä ammattitaito ja osaaminen ennakoida riskitilanteita ja havaita kaltoinkohtelu. Lisäksi tarvitaan ohjeistus, miten tilanteessa toimitaan, Minna-Liisa Luoma sanoo.
Havaittu kaltoinkohtelun suuri määrä edellyttää jatkoselvittämistä. Keskeistä olisi löytää keinoja ennaltaehkäistä kaltoinkohtelua ja tunnistaa riskihenkilöt ja riskitilanteet.
– Jokaisella iäkkäällä on oltava oikeus turvalliseen elämään, Anna-Mari Aalto toteaa.
Kommentoi Facebookissa