KOLUMNI Huomenna on se päivä vuodesta, kun suomalainen puhuu rahasta. Kun uutisvirta pursuaa toinen toistaan yököttävämpiä otsikoita sen ja sen tuloista, on otollista aloittaa keskustelu vierustoverin kanssa aamubussissa. Todetaan yhdessä että toi tienaa liikaa ja toi kiertää veroja.
Liikkeellä todennäköisesti onkin muun muassa seuraavanlaisia hahmoja:
Annikki Anarkia laittaa ruutia kahvikoneeseen heti aamusta. Hän avaa suorilta kolmen uutismedian kommentointipalstan ja kaivaa valmiiksi tehdyn mielipidekirjoituspohjan paikallislehteä varten. Hän linjaa toissa vuonna aloittamassaan viestiketjussa siitä kuinka epäreilua ovat tuloerot, verotuksen jakautuminen ja lopulta verotietojen julkistaminen ylipäätään. Ja Antti Tuisku tekee kuulemma aivan liikaa massia.
Pirkka Palkkakeisari ottaa excel-taulukon auki ja alkaa hommiin. Hän systemaattisesti tutkii ympärillä olevia kollegoitaan ja koluaa läpi myös kilpailijoiden piilorikkaat. Päivän päätteeksi on kerätty yhteen kymmenen tahon numeraalit ja päädytty lopputulokseen, että voisi marssia jälleen kohti kulmatoimistoa.
Venla Välinpitämätön ei puolestaan tee mitään. Hän kertoo naapurin autoa ihmettelevälle lapselleen, että jotkut nostavat osakkeita, jotkut tekevät palkkatyötä ja jotkut sattuvat saamaan perintöä. Se auto tosin on ostettu lainalla. “Työstä saa rahaa, siitä maksetaan veroa ja osa tekee näitä enemmän ja osa vähemmän. Osa ei kumpaakaan.”
Verotiedot julkaistaan yhtä usein kuin vuodessa veisataan suvivirsi. Marraskuun ensimmäisen ei pitäisi olla kenellekään yllätys. Verotietojen julkaisua kommentoivat usein eniten ne, joita ei edes listalta löydä. Joskus hyvässä, useimmiten pahassa. Terve keskustelu on suotavaa, epäsuhtainen valittaminen taas joutavaa.
Vetoamalla sinisilmäisesti yleisen kateuden ruokintaan, on hyvä pysähtyä miettimään mitä kateus oikeastaan on. Onko kateuden tarkoitus musertaa vai motivoida omaa tekemistä? Sen saa onneksi itse päättää, mutta suosittelen toista.
Yhdysvalloissa oltiin valmiita maksamaan miljoonia dollareita siitä että Donald Trump julkaisisi verotietonsa, jotka presidenttiehdokas saa vapaaehtoisesti ilmoittaa. Olisikin mielenkiintoista nähdä, kuinka meillä tulisi vastaavassa tilanteessa käymään.
Latoisivatko Saksan “salaiset kansiot” -mallia puoltavat ensimmäisten joukossa violettejä seteleitä pöytään? Vai pitäisivätkö vaihtoehtoisen verotietoperinteen omaksuneet pimittämistä täysin hyväksyttävänä?
Se jäänee toistaiseksi salaisuudeksi. Hyvä niin.
Kommentoi Facebookissa