KOLUMNI ”Miten meni noin niinku omasta mielestä?” Tämä on monessakin mielessä oikein hyvä kysymys, sillä vielä hetki sitten elettiin koronaviruksen takia poikkeusoloissa ja rajoitukset koskivat tavalla tai toisella kaikkia kansalaisia.
Valtiovallan taholta meitä opetettiin kevään aikana pesemään kädet useammin kuin aamuin illoin ja vessassa käynnin jälkeen. Myös turvavälin pitäminen katsottiin tarpeelliseksi, joskaan ei se kahden kolmen metrin etäisyys toisistamme ole tehnyt meille aikaisemminkaan tiukkaa. Ei ainakaan ennen koronaa.
Koronavirus on näyttänyt mahtinsa ja osoittautunut todella häijyksi vieraaksi. Sairastuneiden ja kuolleiden määrä pysäytti miettimään kulkutaudin vakavuutta. Se tuli sittenkin, vaikka asiantuntijat arvioivat, ettei se nyt ainakaan Suomeen tule. Mutta toisin kävi. Korona tuli ja näyttääpä tulleen hieman pidemmäksikin aikaa. Se yllätti vakavuudellaan kaikki, terveydenhuollon ammattilaisista lähtien.
Maailmalla reagoitiin koronavirukseen eri tavoin, toiset nopeammin ja toiset hieman hitaammin. Suomi tuli niissä peräpään vaunuissa, mutta tuli kuitenkin. Ennen päätöksiä kun piti perustaa muutamia työryhmiä, palkata konsultteja, äänestää, pitää palavereita ja kokoustaa vielä kerran. Ihan varmuuden vuoksi vain.
Onneksi ja onneksemme käyttöön otettiin kohtuullisen äkkiä järeät toimenpiteet. Vaikka moni rutisi Uudenmaan maakunnan eristämistä vastaan ja ikäihmisten kotikaranteenistakin ehdittiin povata omanlaistansa maailmanloppua, poikkeusolojen aikana annettuja ohjeita kuitenkin noudatettiin ja toimittiin kuuliaisesti myös rajoitusten suhteen.
Toki joukkoon mahtui myös niitä, jotka kokivat istuvansa elämän puun ylimmällä oksalla ja viittasivat kintaalle moiselle hömpänpömpälle. Ei ollut lentsua, ei tavallista eikä edes kausiluontoista. Ei mennyt ohi, vaikka Alkonkin palveluita käytettiin normaalia rivakammin. Korona on vaarallinen virus, joka saattaa pahimmillaan tappaa perusterveenkin ihmisen, ikään katsomatta.
Alkukesästä tilanne näytti jopa tilastollisesti hyvälle. Tartunnat minimissä, sairaalassa vain muutama ja kuolemantapauksetkin lähentelivät nollaa. Ymmärrettävistä, kuten taloudellisista syistä koronarajoituksia ryhdyttiin pikkuhiljaa purkamaan. Tulossa oli kesä, ennustusten mukaan kuuma ja mukava sellainen. Suomen suvea ei voitu koronan takia perua, ei ainakaan kokonaan.
Samalla kun rajoituksia ryhdyttiin purkamaan, sana ”pakko” poistui ja tilalle tuli suositus. Tämä riitti kevään ajan kotona jöllöttäneille suomalaisille. Ihmiset ampaisivat laumoittain liikenteeseen. Siinä unohtuivat suositukset, kuten turvavälit ja käsihygienia. Suomi on avautunut turisteille, mutta mukana menossa kulkee myös kavala salamatkustaja, koronavirus.
Vain muutama viikko ja ihmiset ovat unohtaneet kaiken. Varsinkin kauppojen kassajonot ovat kurimuksen ruumiillistuma. Ihmiset hönkivät niskaan, rynnivät kannoilla ja tunkevat sanan varsinaisessa merkityksessään täysin iholle. Eli se siitä turvallisuudesta.
Kylmä hiki kutittelee ohimoita miettiessä tulevaa syksyä. Toisen aallon tulemisesta ollaan tietenkin montaa mieltä, mutta tätä menoa katsellessa täytyy tapahtua suuri ihme, ettei syksyllä kärvistellä samojen ongelmien äärellä.
Kun ihmiset ovat päässeet nyt liikkumisen makuun, meno on kuin elopellossa. Vaikka rajoituksia ei olekaan, niin maalaisjärjen käyttö olisi kuitenkin kovin suositeltavaa. Yrittäjät tekevät parhaansa, jotta ihmisillä olisi turvallista asioida ja toimia, mutta vastuu lopputuloksesta on kuitenkin meillä turuilla ja toreilla pyörivillä asiakkailla.
Jos peilikuvasta tuntuu yhtään siltä, että onkohan kaverin serkun siskontytön viisikymppisille turvallista lähteä, niin älä lähde.
Kotisohvalla on aina hyvä olla.
Anne Anttila
Kirjoittaja on Päivän Lehden vakituinen avustaja ja nykypäivän elämänmenoa hämmästelevä toimittaja.
Lue myös: Koira haistaa koronaviruksen – yltää jopa luotettavampiin tuloksiin kuin laboratoriokokeet
Kommentoi Facebookissa