RUOKA Olen tuossa katsellut jonkin verran, mitä kaikkea näin sydäntalven syötäväksi ehdotellaan ennen blinikauden alkua. Sillä kun bliniviikot alkavat, se on menoa!
Blinejä ahmitaan perinteisesti – kuten hernekeittoakin – jotta jaksetaan sitten se paastonaika laskiaisesta pääsiäiseen. Pääsiäisenä voidaan hyvällä omallatunnolla vedellä napaan lammasta ja pashaa.
Tosin nykyperinteen mukaan mitään paastoa ei vietetä, mutta herkut toki syödään. Ja mikäpä siinä, kyllä lenkkipoluilla tilaa on ennen uimarantakauttakin.
Takaisin asiaan: makkararuokia miettii nyt moni. Kotigokkikin on kehitellyt edelleen pidemmälle omaa spesiaaliaan eli ”Currywurst von Döbelniä”, mutta siihen palaamme viikon päästä, sillä nyt esitellään kevytruoka, joka on samperin maukas ja hyvä sekä toimiva ideapohja kansalaisten omille kokeiluille.
Punajuuri-sipulimuhennos parsakaalinversojen kera
Rakas puolisoni pitää parsakaalia vähän mitättömänä eikä se nyt ihan mielenkiintoisin vihannes ole paitsi vanheneville miehille, koska sillä on kuulemma eturauhassyövän riskiä alentava vaikutus.
Koska olen vanheneva mies ja perheen keittiövastaava, pitää siis keksiä jotain.
Olin juuri keitellyt Pollo Limonelloa, joka perustuu pitkälti inkiväärin, sitruunan ja hunajan liittoon. Se on mainio, jos suhteet ovat järkevät. Olin käyttänyt tuoretta chiliä, sillä syystä tai toisesta (joulusiivouksesta) cayennepippuria ei löytynyt.
Kaupasta olin ostanut kunnolla isoja punajuuria, kun niitä kerrankin oli myynnissä. Ei, ne eivät olleet aivan tehoviljeltyjä kuitenkaan. Oli myös purjoa, sipulia, valkosipulia ja tietenkin kermaa.
Ja niitä parsakaalinversoja eli broccolineja olin ostanut myös.
Oli itse asiassa seuraavan listan mukaiset tarvikkeet:
Yksi iso punajuuri karkeana raasteena (siis kuorin ja raastoin sen, etikkapunajuurta ei tule käyttää
noin 10 cm pätkä purjoa (pilkoin)
Yksi kohtuullisen kokoinen punasipuli (kuorin ja pilkoin)
1 isohko valkosipulinkynsi (kuorin, murskasin ja tilsin)
1 punainen chili (halkaisin, perkasin ja tilsin)
1–2 tl raastettua inkivääriä (hienona raasteena)
1/2 sitruunan kuori raastettuna (hienona raasteena)
juoksevaa hunajaa (sitä on aina)
2–3 dl ruokakermaa
suolaa
1 pkt broccolineja (parsakaalinversoja)
Homma meni ja menee tähän tapaan.
Otetaan kannellinen kasari, laitetaan hellalle, hella päälle ja öljyä kuumenemaan.
Kun kasariin paiskattu sipulinkappale alkaa tiristä, sinne kaadetaan kaikki sipulit ja chili ja alkaa kuullotus. Se jatkuu ehkä kolme minuuttia.
Kun sipuleista irtoava höyry ei enää kirvele (sanottavammin) silmiä, lisätään punajuuriraaste. Pyöritellään tovi ja lisätään kermaa.
Lisätään sitruuna, inkivääri, ripaus suolaa ja hivenen hunajaa.
Laitetaan kansi päälle, vähennetään hönkää ja jätetään kiehumaan.
Muutaman minuutin päästä testataan pikkulusikalla maku ja jos miellyttää, laitetaan parsakaalinversot muhennoksen päälle kypsymään.
Toinen vaihtoehto on säätää uuni 200 asteelle jo valmiiksi ja paahtaa versoja uunissa öljyssä pyöritettyinä ja kevyesti suolattuina (pippuriakin saa käyttää) kymmenisen minuuttia. Toimii sekin.
Keitetään kypsäksi, noukitaan ensin lautaselle parsakaalit ja levitetään muhennosta niiden päälle.
Jos on intoa ja meininkiä etkä satu olemaan vegaani, voit paistaa annokseen vielä kirjolohifileetä tai broileririntaa. Se käy näppärästi samalla, kun vihannekset kypsyvät.
Tästä tulee ruokaa kahdelle.
Se on oikein hyvää ja melkoisen nopeaakin.
Jos kaikesta huolimatta käytät etikkapunajuurta, ole hyvin tarkkana muhennoksen happoisuuden kanssa.
Itse suosin ruoanlaitossa kypsennettävää punajuurta tai itse paahdettua. Paahdettua käytän jopa Lindströmin pihveihin enkä menisi vannomaan, etteikö niin olisi tehty alkujaankin, koska Saarioistakaan ei ollut perustettu.
Jos niihin Lindströmeihinsä raastaa paahdettua punajuurta, niin etikasta pitäville lohduksi se, että kapriksissa tuota hapokkuutta kuitenkin on.
Viineistä sitten, kun tämä tipaton tammitynnyri on ohi. (Varsinaiselle pääruoalle ns. ”uuden maailman” Pinot Noirista tehty keskitäyteläinen punaviini voisi kyllä toimia hyvin.)
Kommentoi Facebookissa