KOLUMNI Koronavirus on todistanut kaikille, kuinka haavoittuvainen globaali maailmantalous on maailman kansalaisille. Virus tuli yllättäen ja taantuman tartunta alkoi näkyä nopeasti, ensin putosivat osakekurssit, sitten virus siirtyi yrityksiin ja niiden kautta työntekijöihin.
Edessä ennustetaan olevan meilläkin viiden prosentin bruttokansantuotteen lasku, konkurssi- ja lomautusten vyöry. Työttömyyden sanotaan lähtevän ensi syksynä nopeaan kasvuun. Kaikki tämä tapahtui, kun talouden piti olla hyvässä kunnossa ja valtion velkaantuminen lasku-uralla. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, mitä jatkossa tapahtuu.
Julkisen sektorin suurta osuutta taloudessamme ei moiti enää kukaan, kun apuun kaikkeen mahdolliseen huudetaan valtiovaltaa. Yrityksien työantajamaksuja ja veroja tulisi siirtää tuntemattomaan tulevaisuuteen, lainojen lyhennyksiä lykättävä ja rahallista tukea jaettava valtion omista rahoituslaitoksista. Veronmaksajien raha kelpaa kaikkeen yritystalouden virustorjuntaan ja kukaan ei enää puhu valtion velkaantumisesta. Edessä on kuitenkin vääjäämättä aika, jolloin velkaa on saatava hinnalla millä hyvänsä, valtion luottoluokitusten pudotessa.
Nyt valtiovalta on luvannut viiden miljardin tukipaketin taantuvalle taloudelle. Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja, jotta voi sanoa, että kyseessä on laskun ensimmäinen erä talousviruksen kanssa taistellessa. Valtion verotulojakaan ei voi kasvattaa, kun ei ole mistä ottaa. Palkkaveroja ei voi kiristää, kun palkan saajia on yhä vähemmän. Eläkeläisiäkään on vaikea rokottaa enemmän, kun työeläkeyhtiön vakavaraisuus heikkenee. Veronkiristykset ovat myrkkyä taloudelle, joka on kuilun partaalla ja ehkä kohta lamassa.
Virus ei ole vielä tarttunut järjestelmän ytimeen, mutta se on varmasti edessä tarttuvan taloustaudin levitessä. Talousnerot väittävät, että pankit ovat meillä hyvässä kunnossa ja vakavaraisuus kunnossa. Sen arvaa jokainen mitä tapahtuu, kun rahoituslaitosten lainarahat jäävät saamatta yhteiskunnan ja kansalaisten siirtyessä maksukyvyttömyyteen. Jo nyt Euroopan osakemarkkinoilla erityisesti pankkiosakkeiden kurssit ovat romahtaneet. Mistä se kertoo muusta kuin siitä, että markkinat pelkäävät viruksen leviävän pankkeihin.
Euroopan ja Yhdysvaltain keskuspankki ovat jo syöneet talousviruksen torjunnan eväät loppuun, koska korkotaso on nollassa tai sen alapuolella. Mittavia tukipaketteja suunnitellaan ennen kaikkea Italialle, josta tulee teho-osaston ensimmäinen asiakas. Mistä rahat? Vastaukseksi ei enää riitä, että painetaan sitä lisää neljässä vuorossa. Onko rahatalous edennyt niin kauaksi reaalitaloudesta, ettei paluulippua hyvinvointiin enää ole?
Päättäjämme valavat uskoa tulevaisuuteen, pienimmistä ja heikoimmista on pidettävä huolta, sanoo presidentti Niinistö. Todellisuudessa vähäväkiset ovat aina laman leipäjonoissa ensimmäisiä.
Voi vain toivoa, että edellä kirjoitettu on vain pahaa unta. Huomenna nousee aurinko.
Seppo Konttinen
Valtiotieteiden maisteri Seppo Konttinen oli Yleisradion taloustoimittaja vuosina 1974–2010. Hän on tunnettu kriittisistä artikkeleistaan ja syvällisestä perehtymisestä taustatietoihin.
Seppo Konttinen on kirjoittanut teokset Salainen pankkituki, Kansallisomaisuuden ryöstö, Suomalainen ruokalasku, Suora lähetys. Tosiasiaa Yleisradiosta, Lakien synty sekä Kallis ruokakassi. Hänen kolumnejaan voi lukea myös Valtiomahti-blogissa.
Kommentoi Facebookissa