OLYMPIALAISET Pariisin olympiakisojen seiväshypyn finaalissa nähdään keskiviikkona kaksi suomalaista.
Wilma Murto ja Elina Lampela ylittivät molemmat 455, jolla finaalipaikka irtosi kevyesti. Finaaliin olisi lopulta riittänyt tulos 440, jonka Murto ylitti ensimmäisellään.
– Sanotaanko, että oli aika olympiakarsintamainen. Voi mennä ihan miten vaan. Sieltä kärkipäästä tuli putoamisia ja tuli yllättävän paljon finalisteja. Erikoinen karsinta, mutta tulipahan käytyä, Murto jutteli karsinnan jälkeen.
Murron ympärillä on riittänyt kysymysmerkkejä vaivojen takia. Halli MM-kisat ja kesäkuun EM-kisat menivät loukkaantumisten takia häneltä pieleen.
– Kyllä olen tyytyväinen, miten handlasin tuon tilanteen. Nollakilpailemisella olympiakarsintaan ja oli aika rauhallinen olo. Tää valmisteli hyvin finaalia varten, Murto arvioi.
Murto näkee suoriutumisessaan paljon hyvää, vaikka hieman hakemista vielä onkin.
– Juoksuun olen tyytyväinen. Sitten on vähän hakemista ja totuttelua niihin kovempiin iskuihin, mitä kisaseipäästä tulee. Veikkaan, että finaalissa se on jo varmempaa.
Murto kuitenkin myöntää, ettei aivan ole huippuiskussaan.
– Valehtelisin, jos väittäisin, että mulla on ihan normaaliolo. Viimeiset puoli vuotta on tiettyä tuntemusta ollut koko ajan ja semmoinen priimaterveeseen meininkiin on matkaa, mutta olen tosi tyytyväinen, ettei tarvinnut jarrutella sen takia.
Finaalista tulee hyvin mielenkiintoinen. Mukaan selvisi peräti 20 hyppääjää, koska 455 ylitti vain 11 kilpailijaa, Peräti yhdeksän 455:stä pudottanutta oli ylittänyt 440 ensimmäisellään. Suuri suosikki Britannian Molly Caudery karsiutui pudotettuaan aloituskorkeudestaan 455:stä kolmesti.
– Se on olympiakarsintaa se. Siellä tapahtuu aina ihmeellisiä juttuja. Jos miettii vaikka Mollyn tilannetta, niin ei ole helppoa tulla ennakkosuosikkina näihin kisoihin. Se oli kyllä harmillinen karsiutuminen, Murto totesi.
Luvassa onkin pitkä finaali. Se tulee kestämään noin tunnin normaalia pidempään.
– Se on hyvä, että sen tietää etukäteen. Vähän extraevästä ja extramalttia sinne verryttelyvaiheeseen. Se verryttelyvaihe tulee olemaan aika kaoottinen, kun siellä on niin paljon porukkaa. Ekat kierrokset tulevat kestämään tosi pitkään, Murto arvioi.
Elina Lampela lupaavassa iskussa
Elina Lampela karsiutui seiväshypyn finaalista Tokion 2021 olympialaisissa, mutta Pariisissa hän meni näyttävästi finaaliin ylitettyään 455.
Lampela oli karsinnan jälkeen tyytyväinen.
– Tämä oli hyvä päivä. Juoksu kulki ja kaikki tuntui hyvältä tänään. Olen yllättynyt, kuinka vaisuksi karsinnan taso jäi, mutta olen tyytyväinen omiin suorituksiini, hän sanoi.
– Juoksu meni hyvin. Aika hyvin kunto on tänne ajoitettu, Lampela lisäsi.
Lampela on tänä vuonna löytänyt lisää itseluottamusta. Se tuo rauhallisuutta kilpailemiseen.
– Ei liikaa lähde miettimään. Keskittyy vaan seuraavaan hyppyyn. Aika sellaista varmaa tekemistä. Ei ollut vatsassa perhostakaan, niin olen ihan tyytyväinen, hän totesi tilanteestaan.
Vain 11 hyppääjää, joiden joukossa olivat Lampela ja Wilma Murto, ylitti siis 455. Tulostaso ei ollut karsinnassa kaksinen.
– Kyllä yllätti, että jäi taso noin vaisuksi. Ei siellä edes tuullut kauheasti, hämmästeli Lampela.
Viivi Lehikoisen olympialaisista mahalasku
Viivi Lehikoisen olympiavuosi meni ihan plörinäksi. Pariisin olympiakisoissa hän ei onnistunut 400 metrin aidoissa alkuerissä eikä keräilyerissä.
Keräilyeräsuoritus oli Lehikoiselta heikkoa tekemistä. Hänen aikansa oli 58,04 alkueräajan oltua 56,67.
Lehikoisen kauden paras aika on 54,92. Viime vuonna hän aitoi Suomen ennätyksen 54,40.
– Mitähän mä sanoisin. Kyllä olin eiliseen varautunut, että siihen laitetaan kaikki paukut. Ei ehkä ollut niin hyvä päivä siinä verkassa kuin edellinen. Se söi itseluottamusta hankalan kauden jälkeen, hän summasi keräilyeräsuorituksensa.
– Kyllä tiesin etukäteen, että toinen päivä tulee olemaan vaikea. Olen tällä kaudella pystynyt niin vähän treenaamaan varsinkin kesällä ja keväällä. Ei silleen ehkä jaksa, eikä itseluottamus ole väsyneenä vahvoilla, Lehikoinen jatkoi.
Lehikoisen kausi on ollut vaikea. Hän ei ole päässyt kahden edelliskauden tasolleen. Mutta olympialaisista hän odotti silti enemmän.
– Kyllä mulla oli ihan hyvä itsevarmuus. Viimeiset viikot ovat menneet tosi hyvin ja onnistuttiin kääntämään kurssia. Muuten kesä on ollut aika taistelua. Sinänsä harmi, että meni tällä lailla.
Lehikoinen myönsi, että lepokin olisi ollut talvella tarpeen.
– Ehkä tammikuussa olisi voinut vähän rauhoittaa. Siinä oli paljon kaikkea ja ehkä siinä lähti vähän väärille urille. Ja siihen vielä kisailut ja matkustelu päälle, niin kyllä se meni vähän yli.
Heti perään hän lisäsi, että jälkiviisaus on turhaa.
– Ei se niin suoraviivaista ollut, että olisi pitänyt levätä. Olen aikaisemmat vuodet treenannut kovaa. Se on yksilöllistä. Ei itse pysty eikä valmentaja pysty reagoimaan, missä kohtaa olisi parempi tehdä mitä. Jälkiviisaan sanoja, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Ei sitä enää pysty muuttamaan.
Lehikoinen antaa ymmärtää, ettei kilpailisi enää tällä kaudella.
– Pitää vielä käydä läpi tiimin kanssa. Oma mielipide on, että parempi on jättää tämä kausi taakse ja keskittyä tuleviin. Katsotaan, mitä tehdään ja keksitään.
Teksti Otto Palojärvi, Pariisi
Lue myös: Pariisin olympialaisissa sunnuntaina kaksi Suomen ennätystä
Kommentoi Facebookissa