TALKOOT Kuten Etelä-Pohjanmaalla on tapana sanoa, että ”nyt on tupa koree ja isäntäväki komiaa”, pitää paikkansa myös Kauhavan Invalidien kipparoimalla toimintakeskus Lehtopirtillä.
– Eikös ole mukavan näköönen paikka? Tämä on tehty pienellä rahalla, mutta sitäkin suuremmalla sydämellä. Jokaisessa naulan iskussa ja pensselin pyyhkäisyssä korostuu aito innostus kökkään eli talkootyöhön. Tätähän voisi melkein kutsua lakeuden helmeksi ja vieläpä maharottoman koreeksi sellaiseksi, porraskaiteeseen nojailevat isännät puhelevat tyytyväisinä.
Kauhavalla, Ojutjärventien varrella sijaitseva Lehtopirtti on kunnostettu tarpeeseen. Täydellinen kasvojen pesu ei ole tapahtunut hetkessä, mutta kuitenkin nopealla aikataululla. Kolmessa eri osassa, vuosien 2016–2018 välisenä aikana tehty kunnostusprojekti on toteutettu Aisaparin hankkeena.
– Kaikki on tehty pienellä, noin kymmenestä aktiivijäsenestä koostuvalla porukalla. Mutta, ei se koko vaan laatu. Takana on reilut 800 talkootyötuntia, joista osa on kirjattu hankkeen omarahoitusosuudeksi.
Työt tontilla kuitenkin jatkuvat. Lähitulevaisuus on hienosäätöä, mutta jossakin vaiheessa olisi kuitenkin saatava viemäröinti kuntoon.
– Unelmissa elävät myös uudet saunatilat sekä vessa, joten ei tässä vielä työkintaista luovuta, yhdistyksen varapuheenjohtajana toimiva Kari Luostari kertoo.

Puolivilliä jäsenkeräystä
Palataanpa kuitenkin ajassa taaksepäin ja vuoden 2016 alkumetreille. Tällöin vuonna 1978 perustettu Kauhavan Seudun Invalidit ry:n toiminta uinui ja sen 75 jäsentä olivat käytännössä vain nimenä kirjoissa. Joutokäyntivaihe oli kestänyt jo vuosia.
Toiminnan pelastusrengas saapui kuitenkin läheltä, kun aktiivisena monialayrittäjänä tunnettu Seppo Lamminniemi teki puhelinkierroksen ja kutsui kokouksen koolle.
– Ajattelin, että johan nyt on kumma, jos ei Kauhavan kokoisessa pitäjässä saada yhtä, mutta sitäkin tärkeämpää yhdistystä pysymään hereillä. Tiesin, että edessä on haasteita, mutta entisenä yrittäjänä en pelännyt ruoriin tarttumista, puheenjohtajaksi valittu Seppo Lamminniemi muistelee hymyillen.
Ensitöikseen Seppo esitti yhdistyksen nimen muuttamista Kauhavan Invalidit ry:ksi.
– Lyhyt ja ytimekäs sen olla pitää. Ja kun nimi on helposti lausuttava ja mieleen jäävä, niin se helpottavaa huomattavasti myös yhteistyöketjun luomista.
Lähes samoilla tulilla Seppo julisti yhdistyksessä puolivillin jäsenkeräyskampanjan.
– Sanoin, että jos yksi poistuu muonavahvuudesta, hankitaan kaksi tilalle. Lisäksi päätin käyttää pohjalaista kateutta hyväksi ja lupasin, että jos toiset saa listoilleen kaksi nimeä, kerään itse kymmenen. Tämä muuten toimii, sillä kolmen vuoden sisällä olemme lähes kolminkertaistaneet jäsenmäärämme, puheenjohtaja iloitsee.
”Komiaa sen olla pitää!”
Kun nimi oli vaihdettu ja jäsenkeräys käynnissä, ryhdyttiin yhdistyksessä tositoimiin, kyseessä oli Kesäkoti Lehtopirtin kohtalo.
– Jälleen kutsuttiin puuhapetet ja -pirkot kokoon ja ryhdyttiin miettimään Lehtopirtin tulevaisuutta. Rakennus oli käytännössä ollut 15 vuotta käyttämättömänä ja tiluksia ympäröi tiheä pusikko. Koko ränsistynyt komeus oli myytävänä 50 000 euron hintaan ja sisällä odotteli tarjous.
Sepon johdolla yhdistys kuitenkin hyllytti ulkopuolelta tulleen tarjouksen ja päätti itse ryhtyä Lehtopirtin elvytystoimenpiteisiin. Yksistään jo sen takia, että Lehtopirtti on jo alun alkaen rakennettu talkoilla. Ensin toki muokattiin nimeä ja ”kesäkoti” muutettiin ”toimintakeskukseksi”.
– Komiaa sen olla pitää, nimeä myöten, puheenjohtaja veistelee.
Alun perin vuonna 1974 rakennettu kesäkoti oli kuitenkin rakenteiltaan kohtalaisen hyvässä kunnossa. Varapuheenjohtajana toimiva rakennusinsinööri Kari Luostari sanoo hirsirungon pelastaneen rakennukset.
– Kun rakennus pääsee tuulettumaan, niin rakenteetkin pysyvät terveinä. Tästä oli hyvä jatkaa, vaikka rapistuneet maalipinnat ja rakennuksia ympäröivä pusikko antoivat alussa hieman lohduttoman näkymän.
Vaikka Lehtopirtistä ei näkynyt läheiselle kylätielle piipun pätkääkään ja kuistien välistä työntyi oksia, niin Kauhavan Invalidien tehotiimi kääri hihat ja ryhtyi töihin.
Kökkäporukan ydinjoukko koostui noin kymmenestä aktiivijäsenestä, joista jokaisella on ollut projektissa omat tärkeät tehtävänsä. Suururakan aloitti elämäntyönsä metsurina tehnyt Mauri Näätänen.
– Kaksi viikkoa raivasin, raivasin ja vielä kerran raivasin. Päivät olivat pitkiä ja pusikko tiheää, mutta urakointi kannatti. Olihan se hieno tunne, kun tontti kylpi pitkästä aikaa päivän valossa.

Pyyteetöntä toimintaa
Hyvässä yhteistyöhengessä edennyt talkooprojekti tuotti nopealla aikataululla näyttävää tulosta. Kun alue oli raivattu, kuorittiin piha ja ajettiin murske. Rakennukset lasimurska puhallettiin ja maalattiin.
Projektin jatkuessa tilat lämpö eristettiin ja avotakkaan asennettiin takkasydän. Samalla uusittiin ovet, kuistit ja ikkunoita sekä päivitettiin sisävessa. Myös rakennusten peltikatot saivat pesun myötä uuden kiillon. Lisäksi kaikessa rakentamisessa on huomioitu esteetön liikkuminen.
– Kunnostusprojekti on suoritettu kolmessa eri vaiheessa, joista ensimmäinen tehtiin täysin talkoilla. Työt tehtiin omin voimin ja tarvikkeet saatiin lahjoituksina. Jopa sängyt petauspatjoineen lähetettiin suoraan tehtaalta, Lamminniemi kertaa tyytyväisenä.
Kunnostustyön toiseen ja kolmanteen vaiheeseen yhdistys sai ELY-keskukselta tukea.
– Olemme tehneet yli 60 000 euron edestä remonttia, mutta yhdistyksen varoja on käytetty vain 1 500 euroa. Mutta, ei tämä ilman työtä ole tullut. Sitä on tehty paljon, mutta täysin pyyteettömästi, Luostari kiittelee.
Lehtopirtin tuoreimpiin projekteihin kuuluvat komea grillikota, puulato, sekä näyttävä aurinkoterassi. Myös käytävien laatoitus on loppusuoralla.
– Iso, yli 5 000 neliön tontti mahdollistaa myös uusien ideoiden toteuttamisen. Toki kaikki riippuu rahavaroista, mutta suunnitelmissa on tehdä ainakin esteetön ulkoilualue. Myös uusi saunarakennus vessoineen tulisi tarpeeseen, mutta sitä ennen meidän on saatava viemäröinti kuntoon, yhdistysaktiivit pohtivat.
”Tärkeintä on samanhenkisyys”
Vuosien rutistus on nyt tuottanut toivotun tuloksen. Tai oikeastaan ennakoitua paremman, sillä toimintakeskus Lehtopirtti on herännyt Ruususen unestaan ja yhdistyksen toiminta on muutenkin vakaalla pohjalla.
– Suunta on komeasti eteenpäin. Tilat ovat aktiivisessa käytössä ja käytännössä kävijöitä riittää ympärivuotisesti. Myös yhdistyksen toimintakalenteri on mukavaa luettavaa. Jokaiselle löytyy jotakin, bingosta karaokeen ja hengellisistä tapahtumista kahvitilaisuuksiin, puheenjohtajat iloitsevat.
Lehtopirtti on esteettömyyden lisäksi myös kynnyksetön paikka.
– Tänne voi tulla ilman syytä; vaikka makkaraa paistamaan ja vaihtamaan kuulumisia. Periaatteemme on, että ketään ei käännytetä takaisin. Yhdistyksemme jäsenyyteen ei tarvita invaliditeettia eikä edes tekohampaita. Tärkeintä on vain samanhenkisyys, yhdistyksen vakiokasvoihin lukeutuva Aino Koski kertoo hymyillen.
Myös yhdistyksen rahastonhoitajana toimiva Irja Ruotsala luonnehtii toimintaa poikkeuksellisen mutkattomaksi.
– Olen ollut 12 vuotta jäsenenä ja vasta nyt ovat pyörät lähteneet kunnolla pyörimään. On hienoa huomata, millaista jälkeä syntyy, kun polttomoottorina toimii vahva yhteisöllisyys ja tekemisen meininki. Ja kun harrastus on mukavaa, niin ei siinä lasketa tunteja eikä kilometrejä.

Tuoreimpiin jäseniin lukeutuva Aino Saha kuvailee yhdistystoimintaa hyväksi vastaiskuksi yksinäisyydelle.
– Täällä on todella mukavaa, joten paljon mieluummin Lehtopirtillä kuin yksin kotona. Olen saanut myös uusia ystäviä ja samalla turvasataman, jonne voin tulla ilman minkäänlaisia ennakkoasenteita juomaan kupin kahvia ja juttelemaan.
Myös vuoden ajan jäseninä olleet Raija Palo-Stenroth sekä Allan Stenroth kiittelevät yhdistyksen laajakatseisuutta.
– Yleensä uskossa olevilta romaneilta sulkeutuvat monet ovet, mutta täällä meidät otettiin heti lämpimästi vastaan. On hienoa kuulua yhteisöön, joka on läsnä oleva ja kannustava. Yhteenkuuluvuuden tunne on meille ihmisille todella voimaannuttavaa.
Pirtin oma pastori
Kauhavan Invalidit kulkevat komiasti omia polkujaan, mutta ovat samalla kuitenkin tukea antavina suunnan näyttäjinä myös muille. Tässä auttaa osaltaan myös yhdistyksen uusimpiin jäseniin lukeutuva Veijo Ström.
– Taustani ovat hyvin kansainväliset, sillä olen kiertänyt maailmaa lähetyspastorin ominaisuudessa. Viimeksi tein lähetystyötä Hondurasissa.
Kauhavalle muutettuaan Veijo tutustui paikallisen Invalidiyhdistyksen toimintaan ja ihastui.
– Tämä on monin tavoin hyvin mielenkiintoinen yhdistys. Ihmiset yhdistyksessä ovat taustoiltaan ja toimintatavoiltaan erilaisia, mutta heitä kaikkia yhdistää yhdessä toimimisen ilo sekä vilpitön auttamisen halu. Tämä teki myös minuun suunnattoman vaikutuksen.
Pastori Ström iloitsee myös siitä, että Kauhavan invalideissa vaalitaan tasavertaisuutta ja annetaan lisäpisteitä persoonallisuudesta.
– Juuri tällainen ajattelutapa on avain onnistuneeseen toimintamalliin.
Kommentoi Facebookissa