USA PRESIDENTINVAALIT Republikaanien presidenttiehdokas Donald Trump on onnistunut suututtamaan lähes kaikki kansanryhmät, viimeisimmäksi naiset, mutta silti demokraatti Hillary Clintonin puolesta kampanjoivia ryhmiä näkyvämmäksi ovat tulleet ryhmät, jotka kampanjoivat Trumpia vastaan. Yllättävän yleinen vastaus amerikkalaisissa vaaligallupeissa on, että henkilö äänestäisi republikaaneja, jos puolueella olisi järkevämpi ehdokas.
Maineensa vanki on myös Hillary Clinton, amerikkalaiset eivät ole unohtaneet kyseenalaisista kiinteistökaupoista syntynyttä Whitewater-skandaalia. Puhumattakaan aviomiehen synneistä. Suosittu trollausaihe on myös kaikkien Hillary Clintonia vastustamaan nousseiden henkilöiden mystiset kuolemantapaukset, liekkeihin polttoainetta tuo väitetty ehdotus hankkiutua eroon Wikileaksin Julia Assangesta miehittämättömän lennokin aseistuksella.
Seuraavaksi voikin kysyä, miksi Yhdysvaltojen pitkä ja raskas vaalitaistelu ei salli kuin kahden pääpuolueen ehdokkaan kertoa mielipiteistään ja linjastaan esimerkiksi loppukisan vaaliväittelyissä? Ontuuko maailman vapauden puolustajan paljon puhuttu demokratia, kun todellisten haastajien on mahdotonta enää vaalitaistelun loppukuukausina päästä edes ääneen mediassa?
Liberaaleja ja vihreitä
Varteenotettavimpina muina vaihtoehtoina ovat Libertarian-puolueen ehdokas Gary Johnson sekä vihreiden Jill Stein. Johnsonin kannatus on noussut eri osavaltioiden gallupeissa parhaimmillaan kymmeneen prosenttiin, Steinin viiteen. Stein on kosiskellut demokraattien hävinneen ehdokkaan, Yhdysvaltain mittapuulla vasemmistohenkisen Bernie Sandersin kannattajia, Johnson on puolestaan sanonut olevansa vaihtoehto sekä Trumpille että Clintonille.
Kolmannen puolueen ehdokkaan esille nostamista vastustavat sekä republikaanit että demokraatit. Kumpikaan valtapuoleista ei halua uutta presidenttiehdokasta mukaan televisioväittelyihin ja tätä kautta suuren kansan tietoisuuteen. Vaihtoehdoista vaietaan, ja halutaan keskittyä vain päävastustajaan.
Kyse on vaalimatematiikasta, sillä Yhdysvaltain presidentinvaaleissa on käytössä vaalimenetelmä, jossa voittaja saa kaiken. Eniten ääniä osavaltiossa saanut henkilö saa osavaltion kaikki edustajat taakseen. Pääehdokkaiden on keskityttävä vain voittamaan toisensa, ja kolmannen puolueen ehdokas mahdollisesti hajottaisi oman puolueen tukijoukot. Osaksi sen johdosta demokraatit kampanjoivat myös Trumpin vastustamiseksi, eikä vain Clintonin tukemiseksi. Hajottamalla parannetaan voittomahdollisuuksia.
Puolueen hajaannus on vaikuttanut presidentinvaalien tulokseen merkittävästi kaksi kertaa. Vuonna 1992 republikaaneja lipesi George Bush Seniorin takaa ja teksasilainen businessmies Ross Perot sai heidän tukensa, mikä auttoi Bill Clintonin voittoon. Vuonna 2000 demokraatteja katosi Al Goren taustalta vihreiden Ralph Naderin leiriin, jolloin George W. Bush valittiin. Merkityksestä kiistellään yhä ja kyseiset vaalit muistetaan myös skandaalinkäryisistä Floridan osavaltion äänten uudelleenlaskennasta.
Vuorikiipeilijä ja kansalaisaktivisti
Keitä sitten ovat nämä vaihtoehtoehdokkaat, jotka loistavat poissaolollaan myös suomalaisessa mediassa?
Gary Johnson on entinen republikaani ja entinen New Mexicon kuvernööri, joka omistaa yhden osavaltion suurimmista rakennusliikkeistä. Hän liittyi liberaalin Libertarian Partyn jäseneksi vuonna 2011 ja osallistui heti seuraavana vuonna Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. Puolue perustettiin vuonna 1971 Vietnamin sodan loppuvuosina ja se ajaa mahdollisimman vähän säädeltyjä markkinoita, laajoja yksilönvapauksia sekä puolueetonta ulkopolitiikkaa.
Gary Johnsonin varapresidenttiehdokas on entinen kuvernööri William ”Bill” Weld Massachusettsista. Johnson, 63, esiintyy urheilullisena ja nuorekkaana ehdokkaana, hän harrastaa muun muassa vuorikiipeilyä ja on valloittanut jopa Mount Everestin. Johnsonin ja Weldin kampanja on ajanut vahvasti ehdokkaansa saamista presidentinvaalien televisioväittelyihin mukaan.
Vihreän puolueen ehdokas tohtori Jill Stein on sisätautilääkäri ja edellisissä presidentinvaaleissa hänen varapresidenttiehdokkaansa oli suomensukuinen Cheri Honkala. Nyt hänen kakkosmiehenään toimii ihmisoikeusaktivisti Ajamu Baraka Virginiasta. Steinin merkittävin tukija on yhteiskuntakriitikko Noam Chomsky, joka on yksi maailman siteeratuimmista tutkijoista ja kielitieteen emeritusprofessori.
Kaikenkarvaisia kandidaatteja
Kolmas yli 20 osavaltiossa ehdokkaana oleva on perustuslaillisen puolueen Darrell Castle Tenneseestä, varapresidenttiehdokkaanaan Scott Bradley Utahista. Castle on Vietnamin sodan veteraani, joka on perustanut myös hyväntekeväisyysjärjestön auttamaan romanialaisia orpolapsia. Tohtori Scott Bradley on puolestaan palvellut kansalliskaartissa ja opettaa Yhdysvaltain perustamisvaiheita.
Vain muutamissa osavaltioissa presidenttiehdokkaana äänestyslistoilla olevia löytyy 26 kandidaattia lisää. Heitä ovat muun muassa kommunistien Gloria LaRiva, reformipuolueen Rocky de la Fuente, sosialistien Emidio ”Mimi” Soltysik sekä työväenpuolueen Alyson Kennedy.
Mainittakoon vielä Kaliforniasta vallankumouspuolueen ehdokas prinsessa Khadijah Jacob Fambro, eksoottisten eläinten puistoa johtava Joe Schreibvogel, joka otti aviomiehensä nimen ja on nyt Joseph Maldonado, mutta kutsuu itseään nimellä Joe Exotic, sekä marijuanan laillistamista ajava Dan Vacek Minnesotasta.
Voiko kolmannen puolueen ehdokas voittaa vaalit? Se on erittäin vaikeaa, sillä amerikkalainen vaalijärjestelmä suosii kahden puolueen valtaa. Kyseessä on niin sanottu Duvergerin laki.
Agenttina omien parissa
Parhaat mahdollisuudet voittoon edes yhdessä osavaltiossa on entisellä CIA:n agentilla Evan McMullinilla Utahista. Vuonna 1976 syntynyt McMullin on mormoni, joka opiskeli kansainvälistä lakia ja diplomatiaa yliopistossa, toimi lähetyssaarnaajana Brasiliassa ja YK:n vapaaehtoistyöntekijänä Jordaniassa.
Vuonna 2001 McMullin kävi CIA:n koulutuksen ja palveli Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa sekä Aasiassa, kunnes Goldman Sachsin investointipankkiiriuran jälkeen siirtyi edustajainhuoneen virkaan.
Kotiosavaltiossaan Utahissa Evan McMullin nauttii viimeisten gallupien mukaan jopa 20 prosentin kannatusta, kun Trump saisi 34 prosenttia, Clinton 28 prosenttia, Johnson yhdeksän ja Stein yhden prosentin äänistä.
Ainoa mahdollisuus siihen, että kolmannen puolueen ehdokas todella menestyisi, on jomman kumman valtapuolueen totaalinen hajaannus, jolloin kolmas puolue ottaisi sen paikan. Näin on tapahtunut viimeksi vuonna 1860, kun Whig-puolue hajosi orjuuskysymyksen aiheuttamiin ristiriitoihin ja republikaanit nousivat sen tilalle Abraham Lincoln ehdokkaanaan.
Lähteenä käytetty muun muassa Washington Postia.
- Äänestä omaa ehdokastasi myös Päivän Lehden gallupissa!
Kommentoi Facebookissa