PÄÄKAUPUNKI Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi yli seitsemän tunnin, sadanviidenkymmenen puheenvuoron ja kahdentoista äänestyksen jälkeen uuden yleiskaavan. Kaupunkisuunnittelulautakunnan visioima kaava perustuu siihen, että vuonna 2050 pääkaupungissa olisi 860 000 asukasta, noin 240 000 asukasta enemmän kuin nyt.
Kasvua olisi enemmän kuin Tampereella tai Turussa nykyisin on asukkaita. Normaali kasvuennuste uumoilee Helsingin asukasmääräksi samalle ajankohdalle vain 756 000 kaupunkilaista, yli 100 000 vähemmän. Helsingin uusi yleiskaava perustuukin haavemaailmaan.
Yleiskaavan havainnekuvissa aurinko paistaa ikuisesti, iloiset ihmiset uittavat kanaalissa leikkiveneitä. Kävelijöillä ja pyöräilijöillä on käytössään yhtä suuret väylät kuin vain muutamalla futuristisella autolla. Eikä haittaa, että yksi autoista ajaa väärään suuntaan vastaantulevien kaistaa. Kuva on nykyistä Hämeenlinnan moottoritietä jatkavasta kaupunkibulevardista, jos ette tunnistaneet.
Ajatus on kieltämättä kaunis, sen keksi espanjalainen opiskelija Carlos Lamuela visioidessaan diplomityössään Länsiväylästä Länsibulevardia. Nyt huuma on levinnyt koko kaupunkiin.
Todellisuus kaupunkibulevardista lienee kuitenkin lähempänä Helsingin nykyistä Mäkelänkatua, joka tunnetaan matelevista autojonoistaan sekä vähän väliä kulkemisen katkaisevista liikennevaloistaan.
Kaupunkibulevardi on saasteloukku
Helsingin sisääntuloväylät aiotaan rakentaa kaupunkibulevardeiksi, joiden puistomaisille pientareille puolestaan rakennettaisiin kerrostaloja. Yksityisautoilu vähenisi visioiden mukaan huomattavasti, sillä Helsinki verkostoitaisiin raideliikenteellä aina Kehä I:n rajalle asti.
Entisten sisääntuloväylien yli pääsisivät helpommin nyt sekä jalankulkijat että pyöräilijät, tämä vaatisi luonnollisesti autojen ajonopeuksien alentamista ja pääväylät katkaisevia suojateitä.
Jos asukasmäärä kasvaa yli 200 000 hengellä ja monikaistaiset väylät muutetaan keskustakaduiksi, liikenneruuhkat tulevat todellisuudessa olemaan moninkertaiset nykyiseen verrattuna. Ja jotta suunnitelma toimisi, liikennemäärien pitäisi olla huomattavasti jopa nykyistäkin pienemmät. Laskutoimitus on mahdoton.
Helsingin seudun ympäristöpalvelujen mukaan viihtyisät bulevardit olisivat oikeassa elämässä saasteinen ja meluisa loukku, joissa tuskin kukaan viihtyisi. Ne eivät todellakaan olisi terveellisiä paikkoja. Pysähtelevät ja kiihdyttävät autot aiheuttaisivat entistä enemmän saasteita pienhiukkasina ja katupölynä.
– Meillä on vaikka kuinka paljon tilaa tällä kaupunkiseudulla. Pääkaupunkiseudun maa-alasta on rakennusten alla vain viisi prosenttia, Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara totesi Talouselämä-lehdelle.
Hän ei rakentaisi kaupunkibulevardeja ollenkaan.
– Tuntuu älylliseltä laiskuudelta tukkia Helsingin keskustan ainoita sisääntuloväyliä.
Hämeenlinnanväylän kaupunkibulevardi leikkaa kaiken lisäksi myös siivun Keskuspuistosta, jota puolusti adressilla yli 14 000 allekirjoittajaa. Keskuspuisto on Helsingin vihreät keuhkot, se ulottuu Töölönlahdelta aina Vantaanjoelle asti. Lisäksi 74 eri yhteisöä allekirjoitti toivomuksen kansallisen kaupunkipuiston perustamisen puolesta. Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäen esitys Keskuspuiston säästämisestä hävisi äänestyksen selvästi 55–30.
Raha ratkaisee rakentamisessa
Kaiken takana on maan kaavoittaminen rakentamiselle, kuinka muutenkaan. Yksi kolmasosa uudesta kerrosalasta saadaan täydennysrakentamisesta, kun tiivistetään kaupunkia hieman. Yksi kolmasosa saadaan kaupunkibulevardeista. Ja yksi kolmasosa saadaan ”laajemmista aluekokonaisuuksista”.
Jälkimmäinen tarkoittaa muun muassa huonosti maapohjaltaan kerrostalorakentamiselle soveltuvaa Malmin lentokenttää, jota puolestaan 71 000 adressin allekirjoittajaa turhaan puolusti. Myös Malmin säästävä kokoomuksen Jaana Pelkosen ehdotus hävisi selvästi luvuin 56–22 valtuustoäänestyksessä.
Yleiskaava on tehty 100 metriä kertaa 100 metriä suuruisten ruutujen tarkkuudella. Haaveissa toki toivotaan, että esimerkiksi Keskuspuistoa kaadettaisiin vain metrin matkalta, mutta käytännössä rakennusyhtiön tavoite on lähempänä jäljellä olevaa 99 metriä.
Samanlaiset unelmat siivittivät kaupunginvaltuutettujen puheenvuoroja asian päättäneessä kokouksessa, joka jatkui lopulta aamuyön tunneille ja seuraavan vuorokauden puolelle.
Yleiskaava voitaisiin monen mielestä kyllä hyväksyä, mutta pontena toivottiin, voisiko esimerkiksi se liikenne kuitenkin sujua vaikka paremmin kuin nyt. Ponsia tehtiin nelisenkymmentä ja suuri osa toiveista hyväksyttiin. Ponnen vaikutus on kuitenkin lähinnä kosmeettinen.
Kaikkiaan yleiskaavasta tehtiin 1444 muistutusta. Niilläkään ei lopulta ollut merkitystä, kun Helsingin uusi yleiskaava hyväksyttiin kaupunginvaltuuston puheenjohtajan, vihreiden Mari Puoskarin nuijan kopautuksella klo 1:11 kaupunginhallituksen alkuperäisen päätösesityksen mukaisesti.
Kommentoi Facebookissa