LIIKENNEONNETTOMUUS Peilistä katsoo kaunis nuori nainen. Kasvojen arvet ovat peittyneet taidokkaasti meikkivoiteen alle ja hymy on uuden hammasproteesin ansiosta lähes entisellään.
– Paljon on tehty, mutta paljon on vielä tekemättä. Edessä on isoja kasvoleikkauksia ja prosessi kestää kokonaisuudessaan vielä vuosia, Laura kertoo.
Rovaniemeläisen Laura Karhulan, 21, mallinura katkesi lokakuussa 2012 vakavaan liikenneonnettomuuteen, kun kävellen liikkunut tyttö jäi vastaan tulleen auton yliajamaksi.
– Tämän jälkeen elämäni on täytynyt rakentaa pala palalta uudelleen. Lähes kirjaimellisesti, Laura huokaa.
Lapsuuttaan ja varhaisnuoruuttaan Laura kuvailee hyvin liikkuvaiseksi.
– Olin sekä liikkuva että liikunnallinen. Myös lajien suhteen olin monipuolinen, mutta ajan saatossa rakkaimmaksi harrastukseksi nousi kuitenkin ratsastus.
Vaikka Laura viihtyi ikätoveriensa tavoin hevostalleilla, niin kauniskasvoinen tyttö kiinnostui teini-iän kynnyksellä myös muodista.
– Rakastuin nättinä olemiseen. Kauneuden ylläpitämisestä tuli jopa pienoinen ”pakkomielle”, oli korkokengät ja huolellisesti ehostetut kasvot. Olin tarkka ulkonäöstäni, mutta samalla myös valtavan kriittinen. Mikään ei riittänyt. Arkeani varjosti jatkuva tyytymättömyys omaan peilikuvaan, Laura taustoittaa.
Maailma oli avoinna
Kauneutta ja hevosia ihannoiva Laura oli kuitenkin päättäväinen tyttö ja hakeutui peruskoulun jälkeen Ypäjän Hevosopistoon.
– Tarkoituksena oli suorittaa niin sanottu kaksoistutkinto. Haaveilin eläinlääkärin ammatista, joten päätin samalla kertaa suorittaa sekä lukion että hevoshoitajan tutkinnon.
Aloitettuaan opinnot Ypäjällä Lauralle aukesivat ovet myös pääkaupunkiseudun mallimaailmaan.
– Pääsin mallikursseille ja sain sitä kautta mahdollisuuden teetättää itsestäni myös mallikansion. Sain nimeni jopa mallistoimiston listoille. Ovet aukenivat ja koko maailma tuntui syleilevän minua, Laura muistelee vajaan viiden vuoden takaista tapahtumavirtaa.
Vuoden 2012 lokakuun 27. päivänä kaikki kuitenkin muuttui, kun Laura oli palaamassa Helsingistä takaisin Ypäjälle. Häntä hymyilytti. Takana olivat viimeiset mallikurssit ja edessä ensimmäiset keikat mallistoimiston listoilla.
Laura laskeutui linja-autosta iloisin mielin. Edessä oli vielä muutaman kilometrin kävelymatka kevyessä lumisateessa, mutta matkatavaroista huolimatta tämä merkitsi Lauralle vain sopivaa iltalenkkiä.
– Muistan, kuinka linja-autosta laskeuduttuani pysähdyin hetkiseksi tarkistamaan vielä heijastimet. Olin tarkka siitä, että liikuin turvallisesti.
Kuin peili olisi hajonnut
Pitkään ei Laura ehtinyt illan pimeydessä vaeltaa, kun vastaan tullut auto ajoi suoraan päälle. Rajun törmäyksen seurauksena Laura lensi ojaan ja jäi tajuttomana makaamaan keskelle pimeyttä. Auto jatkoi matkaansa.
Minuutit kuluivat. Kukaan ei pysähtynyt, vaikka keskellä tietä oli kaksi yksinäistä laukkua. Vakavasti loukkaantuneen Lauran pelastukseksi koitui hälytysajosta palaamassa ollut ambulanssi.
Paikalle pysähtyneet ensihoitajat löysivät tiellä lojuneesta kassista henkilöllisyyspaperit, joiden ansiosta Lauraa osattiin etsiä. Välittömän ensihoidon jälkeen Laura vietiin Turun yliopistolliseen keskussairaalaan, jossa häntä hoidettiin ensimmäiset kolme viikkoa. Lauran vammat olivat pahat.
– Kasvoni olivat otsaluuta lukuun ottamatta täysin murskana. Myös molemmat kyynärpäät, vasen solisluu sekä oikea ranne murtuivat. Lisäksi lonkka ja kylkiluu olivat rikkoontuneet, Laura listaa.
Kaiken tämän lisäksi Lauran oikean jalan sääriluu oli vääntynyt lähes 90 astetta väärään suuntaan ja vasemmassa sääressä oli vaikea murtumalinja.
– Elimistöni ei huolinut uutta verisuonta, joten minulle jouduttiin tekemään sääriamputaatio. Olin kauhuissani ja katkera. Ajattelin vain, että miten pystyn elämään ilman toista jalkaa.
Kolmen viikon kuluttua onnettomuudesta Laura siirrettiin Turusta Rovaniemelle, jossa nuori nainen havahtui todellisuuteen.
– Järkytys oli valtava. Tieto siitä, että kasvoni olivat murskaantuneet ja jalka amputoitu, hajottivat osan identiteettiäni. Tilanne tuntui samalle, kuin peili olisi hajonnut. Itkin menetettyä peilikuvaa, josta ehdin olla jopa terveellä tavalla ylpeä, Laura kuvailee.
Uusi alku ja arki
Pikku hiljaa, pala palalta Laura sai uuden otteen elämää kannattelevista langoista.
– Alku oli äärimmäisen vaikeaa. Roikuin ensimmäiset kuukaudet toivon ja epätoivon välimaastossa, mutta päätin selvitä. Yksinomaan jo läheisteni takia en voinut antaa periksi. Tein itselleni selväksi, ettei tapahtunutta voi muuttaa, joten elämän täytyy jatkua. Tahto elää auttoi eteenpäin.
Uutta alkua auttoi myös tuleva raskaus. Laura on nyt kolmivuotiaan Jamie-poikansa yksinhuoltaja.
– Lapsi on todellinen taivaanlahja ja antoi elämälleni aivan uudenlaisen tarkoituksen. Jamien ansiosta olen eheytynyt ja arki kantaa paremmin kuin koskaan, Laura kuvailee onnellisena.
Perheeseen kuuluu lisäksi uusi rakkaus sekä Milla-koira. Oman vauhtipykälänsä perheen arkeen tuovat myös muutto Kuopioon sekä opiskelu.
– Kirjoitin viime syksynä ylioppilaaksi ja joulun alla juhlittiin valkolakkia. Ylioppilasjuhlat eivät olleet minulle pelkkä saavutus, vaan yksi suurimmista unelmistani.
Valkolakin jälkeen Laura sanoo olevan jälleen yhden pykälän lähempänä haaveilemaansa farmaseutin ammattia. Laura on rakentanut ympärilleen uuden arjen ja toimivan tukiverkoston.
– Selviydyttyäni alkujärkytyksestä lupasin itselleni kaksi asiaa; elämän täytyy jatkua ja taustapeiliin on turha katsoa. Minuun iski voimakas tahtotila. Halusin nopeasti takaisin päiväjärjestykseen ja näyttää kaikille, että pärjään.
Proteesi ei estä liikkumasta
Nuori yksinhuoltajaäiti on näyttänyt omalla toiminnallaan, että vakavastakin tragediasta voi selviytyä. Esimerkiksi sääriproteesi ei estä Lauraa liikkumasta, harrastamasta eikä nauttimasta arjen pienistä helmistä.
– Rakastan ratsastusta ja tankotanssia. Lisäksi käyn säännöllisesti kuntosalilla, josta hankin lihasmassaa ja kestävyyttä. Harrastan myös tanssia ja muita nuorten juttuja, mutta äitiyden myötä vauhti on hieman hiipunut.
Ensimmäisten leikkauksien yhteydessä Lauran kasvot korjattiin ja kasattiin titaanista uudestaan.
– Lääkärit tekivät hyvää työtä, mutta ulkonäköni muuttui kuitenkin merkittävästi. En tunne peilikuvaa omakseni. Näen itsessäni kaikki virheet ja tunnen oloni epänormaaliksi, Laura luonnehtii.
Laura sanoo olevansa valmis vuosia kestävään suurprojektiin, jossa hänelle operoidaan uudet kasvot.
– Edessä on kivulias tie. Poskiluuni hajotetaan ja kasataan uudestaan. Myös nenä suoristetaan ja leukaa siirretään alaspäin, jotta kasvoihin saadaan tarvittavaa pituutta. Ja lopuksi hammasproteesin tilalle laitetaan implantit.
Laura tietää, ettei entistä peilikuvaa saada silti takaisin.
– Tärkeintä on kuitenkin, että olen hengissä ja ympärilläni on rakastavia ihmisiä, Laura painottaa kiitollisena.
Kommentoi Facebookissa