KOLUMNI Keskuskauppakamarin velkakello kertoo Suomen valtiolla olevan velkaa 129 760 775 069,77 euroa eli jokaista suomalaista kohden 23 439,44 euroa. Elinkeinoelämän edunvalvoja, jota johtaa kokoomuksen taustavaikuttaja ja entisten pääministereiden Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin entinen avustaja Juho Romakkaniemi, vakuuttaa Suomen valtiolla olevan velkaa enemmän kuin koskaan ennen ja valtion velkaantuvan nopeammin kuin koskaan ennen.
”Sinäkin olet enemmän velkaa kuin koskaan ennen”, todistelee velkakellon teksti ja jatkaa vakuuttamalla ”elintasosi olevan lainaa”. Valtiovelan holtiton kasvu johtaa velkakellon mukaan itsenäisyyden menettämiseen ja valtiovelan maksu kaatuu tuleville sukupolville.
Samaa talouspopulismia jatkoi viime huhtikuussa kokoomuksen puheenjohtaja ja entinen valtiovarainministeri Petteri Orpo. Hän satuili valtion velan turmiollisuudesta Verkkouutisissa: ”Tämän päivän velka on huomispäivän veronkorotusta.” Ja lisäsi haastattelussa, ettei ”tulevien sukupolvien piikkiin velkaantumista ei voi jatkaa tällä tasolla”. Oppositiopuolueiden edustajien ikimuistoinen nautintaoikeus on ollut valtion velalla pelottelu. Hallituksessa on otettu lainaa ”holtittomasti”. Orpo totesi ollessaan valtiovarainministerinä vuonna 2016, että valtion on otettava velkaa 5,9 miljardia euroa. Hän lisäsi, ettei valtion ole lähdettävä lisäsäästöjen ja leikkausten tielle.
Muutama vuosi myöhemmin Orpolla oli oman ilmoituksensa mukaan velkaa 228 000 euroa. Muutkin suomalaiset kotitaloudet ovat velkaantuneet raskaasti. Velkaa oli kertynyt käytettävissä oleviin tuloihin verrattuna 133 prosenttia vuonna 2020. Tämän vuosituhannen alussa vastaava luku oli 50 prosenttia. Miksi sitten kansalaisten oma ylivelkaantuminen ei hetkauta juuri ketään, vaan sen sijaan jaksetaan olla huolissaan valtionvelasta?
Kansalaisten on vaikea käsittää, että valtion velkaantuminen on eri asia kuin yksityisten ihmisten lainanotto. Valtiot eivät ole kotitalouksia eivätkä yrityksiä. Runsas vuosi sitten Paavo Arhinmäki (vas.) totesi, ettei valtion tarvitse maksaa lainojaan takaisin. Asiantuntijat totesivat hänen olevan oikeassa, koska valtiolla on verotusoikeus eikä valtio voi mennä konkurssiin. Valtioiden laskemiin joukkovelkakirjalainoihin ei liity vakuuksia eli velkojilla ei ole mahdollisuuksia periä saataviaan.
Jopa entinen pääministeri ja valtiontalouden suurin velanottaja Matti Vanhanen on mennyt möläyttämään, että valtion ottamat velat täytyy joskus maksaa takaisin. Ei täydy, koska valtiovelkaa voidaan maksaa takaisin uudella velalla ja tällä hetkellä nollakorolla.
Vanha suomalainen sananlasku kertoo, ettei ”se hullu ole, joka velkaa ottaa vaan se, joka sitä antaa”. Presidentti Sauli Niinistö kertoi jokin aika sitten, että keskuspankit nyhjäisevät rahaa tyhjästä ja oli oikeassa. Nappia painamalla euroalueen keskuspankki sivukonttoreineen on luonut uutta rahaa miljarditolkulla ja ohjannut sitä valtioiden velkapapereihin. Suomen Pankillakin oli heinäkuun loppuun mennessä hallussaan euroalueen valtioiden ja muiden julkisten laitosten velkakirjoja liki 60 miljardin arvosta. Arviolta kolmasosa velkakirjoista on Suomen valtion liikkeelle laskemia eli suomalaiset ovat pääasiassa velkaa toisilleen ja yhden velka on aina toisen varallisuutta.
Valtion velasta on tullut kansallinen trauma. Poliitikkojen puheilla valtion velan pahuudesta on rakennettu todellisuutta, jota ei ole olemassa. Velkakello ei tikitä suomalaisille. Suomi on velkaantunut tällä vuosituhannella maltilla, jos nettovelkaa verrataan Suomen valtion koko omaisuuteen. Meidän valtionvelkamme on EU-maiden keskitasoa. Kuka jaksaa enää uskoa poliitikkojen puheita valtion holtittomasta velkaantumisesta?
Seppo Konttinen
Valtiotieteiden maisteri Seppo Konttinen oli Yleisradion taloustoimittaja vuosina 1974–2010. Hän on tunnettu kriittisistä artikkeleistaan ja syvällisestä perehtymisestä taustatietoihin.
Seppo Konttinen on kirjoittanut teokset Salainen pankkituki, Kansallisomaisuuden ryöstö, Suomalainen ruokalasku, Suora lähetys. Tosiasiaa Yleisradiosta, Lakien synty sekä Kallis ruokakassi. Hänen kolumnejaan voi lukea myös Valtiomahti-blogissa.
Kommentoi Facebookissa