105-vuotias Juho ei ole joutomies – ”Mukava puuhastelu pitää sopivasti vireessä”

SOTAVETERAANI Haapajärvisellä Johannes alias Juho Pietikäisellä on hieman kiire sovittuun tapaamiseen, mutta 105-vuotias nestori painaa kuitenkin kohteliaasti jarrua ja sanoo naisten menevän aina edelle.

– Tiedätkös, että naiset ovat yhteiskunnan suola, sielu ja sydän. Tiedän mistä puhun, sillä sain kulkea tällaisen ihanuuden rinnalla 73 muistorikasta vuotta. Parempaa vaimoa en olisi voinut saada. Ikinä ei valittanut mistään, vaikka työtä oli paljon ja tupa täynnä vikkeliä jalkoja, yhdeksän vuotta sitten leskeksi jäänyt Juho muistelee kiitollisena.

Kiitollisuuteen löytyy aineksia myös Juhon nykyisestä elämästä.

– Olen alhaalta hieman laho, mutta yläpuoli on vielä hyvin hereillä. Iloinen mieli on parasta lääkettä pieniin ja hyvin usein vähän suurempiinkin kolotuksiin.

”Monet saappaat on kävelty puhki”

Vaikka Juholla on heikko kuulo ja rappeuma on vienyt toisesta silmästä näön, niin muuten Haapajärven teräsvaari sanoo olevansa hyvässä vedossa.

– Eihän näillä jaloillakaan enää piirinmestaruuksia ratkota, mutta apuvälineet on tehty käyttöä varten. Esimerkiksi rollaattori on mainio keksintö. Sen avulla tyttöjenkin huoli puolittuu, kun ei ole jatkuva kaatumisen vaara, palvelutalossa asuva Juho luonnehtii tyytyväisenä.

Juho ei liiemmälti ruodi terveydentilaansa eikä harmittele lyhentynyttä askeltakaan.

– Onhan näillä jo ehditty liikkuakin. Kaksi sotaa on marssittu ja ruuhkavuodet taivallettu metsätöissä. Monet saappaat on kävelty puhki ja rakkojakin paranneltu, joten jos askeleet muutetaan kilometreiksi, niin niitä on paljon, veteraani paljastaa naureskellen.

Kymmenkunta vuotta sitten Juhon askeleet olivat kuitenkin pahasti katkolla, kun polvileikkauksen yhteydessä tarttunut sairaalabakteeri vei nestorin huonoon kuntoon.

– Makasin kuukausia sairaalassa ja elämänlanka oli välillä hyvinkin ohut. En kuitenkaan luovuttanut. Sanoin lapsilleni, että jos olen selvinnyt sodasta, niin tästäkin selvitään. Elämänhalulla on valtava voima.

”Kiirettä pukkaa!”

Juho Pietikäinen on ikävuosistaan huolimatta menevä mies. Viikkokalenterissa riittää vakiomerkintöjä ja välillä päiviin piirtyy yllätysmenojakin

– Kiirettä pukkaa. En malta pysähtyä ja miksi pitäisi, kun virtaa tuntuu vielä riittävän. Eikös se näin ole, ettei vierivä kivi pääse sammaloitumaan, Juho lohkaisee naureskellen.

Juho toimii edelleen aktiivisesti muun muassa Haapajärven Sotainvalidien johtokunnassa sekä paikallisessa Invalidiyhdistyksessä. Nyt 105-vuotias Pietikäinen on tiettävästi jopa Suomen vanhin Sotaveteraaniliiton aktiivijäsenistä. Päivän Lehti kirjoitti Juhon sotatiestä tässä.

– Valitettavasti rivit harvenevat kiihtyvää tahtia. Olen ollut saattamassa yli sataa aseveljeä heidän viimeiselle matkalleen.

Vaikka väliin mahtuu myös ikäviä tehtäviä, niin Juho pitää kuitenkin yhdistystoimintaa elämää kannattelevana harrastuksena.

– Kun on mukavaa tekemistä, niin ei pääse mielikään sammaloitumaan.

Boccia koukutti kerralla

Juho on tuttu kasvo myös Haapajärven Invalidiyhdistyksen tilaisuuksissa. Varsinkin torstait ovat vipinäpäiviä, sillä silloin pelataan bocciaa.

– Siinä on peli, joka koukutti kerralla. Yhtään, tai no, ehkä kaksi pelipäivää on jäänyt väliin. Paljon pitää kuitenkin tapahtua, että jätän turnauksen väliin, Juho puhelee leppoisaan tyyliinsä.

Bocciasta on muodostunut Juholle myös tärkeä kuntoilumuoto.

– Ravasin aikoinaan kuntoutuksessa, mutta kun sosiaalinen puoli jäi kohtalotovereiden huonokuntoisuuden takia heikoksi, olen keksinyt muuta tekemistä. Boccia sen sijaan pitää miehen vireessä. Siinä saa isäntäihminenkin liikettä, kun yrittää sihdata päivän parhaimmat pisteet. Ja samalla pysyy mielikin eloisana, kun saa puhella mukavia ja vaihtaa ajatuksia myös naisten kanssa.

Juho sanoo olevansa onnellinen mies. Hän on elänyt nälässä, nähnyt sotavuodet ja raapinut leivän kovalla työllä, joten nyt on elämä mallillaan.

– Kun on leipää, lämpöä ja sopivasti seikkailumielistä säpinää, niin eipä tässä enää muuta tarvita. Ei ainakaan näillä vuosirenkailla. Tai no, tietenkin olen joskus vähän haikaillut vierellä istuvasta naisihmisestä, mutta sekin tulee jos on tullakseen, Juho veistelee hyväntuulisena.

Lue myös: Boccia on vammaisystävällinen urheilulaji – ”Tähän jää helposti koukkuun”