KOLUMNI On sosiaalisen median todistama fakta, että mainitsemalla sanan lapsilisä väärässä yhteydessä, lentää osalla risu välittömästi renkaan väliin. Ja homma on selvä, matka jää siihen. Nyt mentiin liian pitkälle.
Istuin taannoin eräänä torstai-iltana ringissä parikymmenen ikätoverini kanssa. Puhuimme rahasta. Virastoajan ulkopuolella kello seitsemän. Kuulostaa kieltämättä järjestetyltä. Ja sitähän se olikin, kuka muuten viettäisi opiskelijoiden pääpäivää näissä merkeissä? Toki siellä baaritiskilläkin puhutaan rahasta. Ja konkreettisesti: ”Laita kierros, mä tarjoon! Painaksää seuraavat?”
Tilaisuutemme oli kuitenkin osallistujilleen vapaaehtoinen. Illan agenda koostui muun muassa rahasta puhumisen kulttuurista, kulutuskäyttäytymisestä sekä sijoittamisesta. Kolmituntisen tuokion voisi tiivistää kaikkien osa-alueiden kannalta seuraavasti:
Aloittaminen on vaikeaa. Valittaminen helppoa.
Erään pankin asiakaslehden uusimmassa numerossa oli infograafi, kuinka aloittaa säästäminen ja sen kautta sijoittaminen. Jo ensimmäisessä kohdassa oli painovirhe: “Varaa aika sijoitusneuvojalle.” Varaa aika itselle. Lue kirja, googlaa. Kysy joltain, mutta älä heti usko. Sen jälkeen voit päättää, menetkö pankkiin. Sijoitusneuvoja haluaa joka tapauksessa rahasi, elämänohjeet eivät kuulu palveluvalikoimaan.
Kummityttöni täytti eilen vuoden ja minä tein tilisiirron. Olin aiemmin ristiäislahjaksi puuhannut arvo-osuustilin, jonka olisi tarkoitus korvata merkkipäivien kirjekuoret.
Seuraava tehtävä ei ole läpihuutojuttu. Tavoitteena on auttaa ystäväperhettäni kasvattamaan kummitytöstä vastakohta lukiokaveriini, joka 18-vuotta täyttäessään tuhlasi 20 000 euron perinnön halpaan bulkkilageriin, huumeisiin ja turhiin kulutustavaroihin. Kuukaudessa. Eikä tämä ole mikään poikkeustapaus. Ei kuulemma tee hyvää saada isoa mälliä massia nuorena.
Ei niin. Jos ei tiedä, mitä se tarkoittaa. Nopean laskutoimituksen jälkeen, tulee myös tämän tulevaisuuden teinin rahastojen arvo olemaan ennen autokorttia kymmeniä tuhansia euroja.
Meikäläisen taktiikka tähän tehtävään on sijoittaminen ja sen selittäminen – siinä hävitään ja voitetaan, karsitaan ja priorioisdaan. Ja täytyyhän jossain kohti kertoa, miksi Jyrki-setä tuo kirjekuoren ja minä käsintehdyn kortin.
Koen onnistuneeni siinä vaiheessa, kun törmään vastuuntuntoiseen, rahan arvon ja sen merkityksen ymmärtävään nuoreen naiseen. Erittäin tyytyväinen olen silloin, kun tilin tyhjentämisen sijaan sitä täydennetään.
Toivottavasti törmään siihen nuoreen, joka ei eräänä torstai-iltana tule rinkiin sanomaan, että on tämä arki niin kurjaa. Aina on vaihtoehtoja. Vaihtoehdot vaatii valintoja.
- Kirjoittaja on tamperelainen opiskelija, jonka intohimon kohteita ovat yrittäjyys, sijoittaminen, musiikki ja tapahtumat
Kommentoi Facebookissa