OLYMPIALAISET Berliinin muuri murtui 9. marraskuuta 1989. Kylmän sodan symbolin mukana romahti kommunistisen Itä-Saksan eli DDR:n valtio, ja samalla romahti yksi maailman merkittävimmistä urheilumahdeista.
DDR:ssä oli vain vajaat 20 miljoonaa asukasta, mutta maa taisteli olympiakisoissa tasapäisesti mitalitilaston kärkipaikasta Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen kanssa. Vielä 1988 DDR:n urheilumahti oli voimissaan, eikä olympialaisia katsellessa olisi uskonut, että vuotta myöhemmin koko DDR romahtaisi.
Soulin kesäolympiakisoissa 1988 DDR oli Neuvostoliiton jälkeen mitalitilaston kakkonen kerättyään 37 kultamitalia, 35 hopeaa ja 30 pronssia. Calgaryn 1988 talviolympiakisoissa DDR sijoittui Neuvostoliiton jälkeen toiseksi yhdeksällä kullallaan, kymmenellä hopeallaan ja kuudella pronssillaan.
DDR:ssä yksinvaltaa pitänyt kommunistipuolue SED piti urheilumenestystä tärkeänä, koska sen avulla haluttiin todistaa kommunistisen järjestelmän paremmuus kapitalistiseen järjestelmään verrattuna. Lahjakkuuksia alettiinkin DDR:ssä koulia systemaattisesti jo lastentarhaiässä.
Menestys oli tietysti mahdollista vain dopingin käytöllä. Urheilijoille annettiin dopingaineita heidän tietämättään. Monelle urheilijalle tästä aiheutuikin vakavia terveyshaittoja.
Urheilu tarjosi DDR:ssä myös etuoikeutetun aseman. Huippu-urheilija sai tavallisesti Trabant-auton ja paljon muutakin jonottamatta. Urheilijoilla oli mahdollisuus päästä kilpailumatkoille ulkomaille, eikä siis pelkästään sosialistimaihin. Menestyksen tuomat etuoikeudet kannustivat nuoria urheilemaan.
DDR oli dopingaineiden edelläkävijä, mutta edelläkävijäksi DDR:ää voi kutsua myös urheilumenestykseen liittyvissä laillisissa asioissa. Valtiojohdon panostusten myötä DDR:ään rakennettiin huippumoderneja valmennuskeskuksia, jollaiset länsimaissa olivat harvinaisia. Harjoitteluolosuhteet olivat monessa DDR:n valmennuskeskuksessa paremmat kuin yhdysvaltalaisissa yliopistoissa.
Valtaosan mitaleistaan DDR saavutti yksilölajeissa, mutta maa menestyi myös joukkuelajeissa. Miesten käsipallossa DDR voitti olympiakultaa Moskovassa 1980. Lentopallossa DDR ylsi olympiahopealle sekä miesten että naisten turnauksissa.
Jalkapallon MM-kisoissa 1974 DDR sijoittui kahdeksan parhaan joukkoon. Alkulohkossa DDR kukisti maailmanmestaruuden voittaneen turnausisäntä Länsi-Saksan 1-0 ottelun jäätyä Saksojen ainoaksi kohtaamiseksi jalkapallossa parhailla joukkueillaan. DDR:n voittomaalin tehnyt Jürgen Sparwasser loikkasi myöhemmin länteen.
Montrealin 1976 olympiakisoissa DDR voitti miesten jalkapallokultaa ja Moskovassa 1980 DDR oli jalkapallossa hopealla. Olympiajalkapallo oli noihin aikoihin kommunistimaiden epävirallinen mestaruusturnaus, koska ne saattoivat osoittaa pelaajiensa olevan virallisesti amatöörejä, vaikka tosiasiassa pelaaja keskittyi valtion tuella vain jalkapalloon.
Suomen jääkiekkoleijonilla on DDR:stä katkeria muistoja. Vuoden 1983 MM-kisoissa Länsi-Saksassa Suomi hävisi DDR:lle kahdesti ja oli vähällä pudota B-sarjaan. Vuoden 1985 MM-kisoissa Tshekkoslovakiassa Suomi jäi DDR:n kanssa 4-4 -tasapeliin ja menetti mahdollisuutensa mitalipeleihin.
DDR:ssä oli vain kaksi jääkiekkojoukkuetta, eikä lajiin juuri panostettu. Silti maa pystyi kiusaamaan MM-kisoissa Suomea.
DDR:n valtio lakkasi olemasta 1990 vuotta Berliinin muurin murtumisen jälkeen. DDR:n urheilijat siirtyivät edustamaan Saksaa, mutta yhdistynyt Saksa ei enää yltänyt DDR:n mitalimääriin.
Rio de Janeiron 2016 kesäolympialaisissa Saksa oli mitalitilaston viides 17 kultamitalillaan, 10 hopeallaan ja 15 pronssillaan. Soulissa 1988 DDR keräsi 102 mitalia ja Riossa 2016 Saksa vain 42 mitalia, vaikka olympialajeja oli Rion kisoissa enemmän.
Yleisurheilun maailmanennätystilastossa on yhä DDR:n urheilijoiden saavuttamia maailmanennätyksiä. Jürgen Schult heitti kiekonheiton yhä voimassa olevan miesten ME-tuloksen 74,08 vuonna 1986. Naisten kiekon nykyisen ME-tuloksen 76,80 heitti DDR:n edustaja Gabriele Reinsch 1988.
Naisten 400 metrin juoksun maailmanennätys on DDR:n legendaarisen Marita Kochin hallussa. Hän juoksi ajan 47,60 vuonna 1985.
Kaikkien aikojen pisimmän keihäskaaren 104,80 heitti DDR:n Uwe Hohn Itä-Berliinissä 20. heinäkuuta 1984. Se ei ole enää virallinen maailmanennätys, koska keihäsmallia muutettiin 1985. Hohnin tuloksen myötä keihäiden pelättiin liitelevän juoksuradalle ja kaaria haluttiin lyhentää.
Paljon on käyty keskustelua, pitäisikö entisen itäblokin urheilijoiden maailmanennätyksiä mitätöidä ilmi tulleen valtiojohtoisen dopinginkäytön takia. Toistaiseksi ennätysten on annettu kuitenkin olla.
Teksti Otto Palojärvi
Lue myös: ”Talonmies antoi väärän piikin” – mikä oli 35 vuoden takaisen dopingskandaalin totuus?
Kommentoi Facebookissa