”Talonmies antoi väärän piikin” – mikä oli 35 vuoden takaisen dopingskandaalin totuus?

Martti Vainio ja olympiavoittaja Alberto Cova Los Angelesin 1984 olympiakisojen 10 000 metrin juoksussa.

Martti Vainio ja olympiavoittaja Alberto Cova Los Angelesin 1984 olympiakisojen 10 000 metrin juoksussa. (Kuva AOP)

Missä olit silloin, kun Martti Vainio kärähti dopingista?

YLEISURHEILU Illuusio Suomen urheilun puhtoisuudesta romahti 12. elokuuta 1984. Pitkänmatkanjuoksija Martti Vainion dopingkäry Los Angelesin olympiakisoissa jäi historiaan surkuhupaisana tapauksena, jonka lieveilmiöihin lukeutuivat käsittämättömät selitykset talonmiehen antamasta väärästä piikistä.

Vainio oli 6. elokuuta 1984 juossut Los Angelesissa 10 000 metrillä olympiahopeaa. 9. elokuuta hän selviytyi helposti finaaliin 5000 metrin alkueristä. Vainio lukeutui 5000 metrillä kultamitalisuosikkeihin.

Lauantaina 11. elokuuta Vainiota ei kuitenkaan lähtöviivalla näkynyt. Sadat tuhannet suomalaiset, jotka olivat aamuyöllä ryhtyneet seuraamaan 5000 metrin juoksua, olivat hämmennyksissä. Missä oli Martti Vainio?

YLE:n selostuksessa kerrottiin sitten ”vahvistamaton tieto” höystettynä sanoilla ”viitsiikö tätä edes sanoakaan”, että ”Martti Vainion dopingnäytteessä olisi ollut jotain tuon 10 000 metrin juoksun jälkeen”.

Merkittävän uran tehnyt urheilutoimittaja Arto Teronen muistelee tapahtumia YLE:n verkkosivuilla seuraavasti:

”Vähän ennen lähtöä tuli Suomen joukkueen tiedottaja, jonkinlaisella palkintomatkalla ollut Magnus Ståhlberg ja tuumasi, että ´meillä olisi nyt pieni tiedotustilaisuus´. Tilaisuudesta otettu kuva vakavamielisistä johtajista ja Vainiosta kyllä edelleen kertoo, ettei tilaisuus niin kovin pieni ollut. Tiedollisesti se hoidettiin edelleen niin hienosti, että juttua riitti Suomessakin loppusyksyksi uusien puukuppien poukkoillessa pöydille.”

”Muistin miten olin ennen kisoja käynyt Martin luona Loma-Kouherossa, laatinut tapaamisesta laajan keskiaukeaman tarinan, jonka otsikko oli lainaus suoraan Martin suusta: ´Kaikki keinot on käytetty´. Jälkeenpäin ajateltuna se oli ollut huomattavan rehellistä puhetta.”

Sunnuntaina 12. elokuuta urheilua seuraava Suomi eli epäuskossa. Vainio kertoi tiedotustilaisuudessa olevansa ihan ymmällään:

”Tämmöinen tää tilanne tällä hetkellä on. Olen itse ihan ymmällä tästä hommasta, enkä tämän enempää osaa sanoa, mitä on tapahtunut. Mä haluan kyllä tän homman selvittää, mistä tää oikein lähtee”, kommentoi Vainio Suomen joukkueen tiedotustilaisuudessa.

Vainio, vuoden 1978 Euroopan mestari ja 1983 MM-pronssimies, oli Suomen suosituimpia urheilijoita. Hän oli rehdin miehen maineessa. Moni suomalainen varmasti uskoi hänen syyttömyyteensä.

Erikoista oli, että Vainio oli kärähtänyt metenolon-nimisestä aineesta. Mitä hyötyä anabolisista steroideista on pitkänmatkanjuoksussa?

Lomakylässään Lomakouherossa Vainio järjesti 15. elokuuta tiedotustilaisuuden, jossa YLE:n reportaasin mukaan oli ”urheilujuhlan pimeää puolta”. Tiedotustilaisuudessa Vainio ilmoitti olevansa yhä ymmällään.

”Itselleni mä haluan tätä hommaa selvittää, ja sen takia kävin Suomeen tultuani heti testeissä. Jätin testattavaksi myös kaikki luontaistuotteet ja vitamiinit. Tämä lisätesti selvittää ainakin jonkun verran millaisessa muodossa tämä aine on minuun tullut. En ole koskaan käyttänyt kiellettyjä aineita ja olen mielestäni ollut suurin vastustaja näille asioille ja nyt mä olen itse tässä sopassa”, Vainio kertoi.

Vainio-skandaali jatkui syksyllä 1984 mystisenä. Vainio julkaisi 27. syyskuuta tiedotteen, jossa kertoi, että hänen lähipiiriinsä kuuluva henkilö olisi antanut hänelle vitamiinipistoksen yhteydessä primobolania hänen tietämättään.

Sitten 18. marraskuuta räjähti julkisuuteen melkoinen uutispommi. Vainion valmennettava ja lenkkikaveri, talonmies Alpo Nyrönen ilmoitti YLE:n haastattelussa antaneensa Vainiolle ”väärän piikin”.

”10.7. minä annoin Martti Vainiolle asuntovaunussa B-vitamiinipiikin, joka sisälsi tätä kiellettyä ainetta. Siinä oli hirvee kiire ja mä en sitten katsonut sen kummemmin näitä aineita. Ne B-vitamiinit on punaisia ja sitten on nämä kielletyt aineet, ne on taas värittömiä. Emmä tiiä, miten ne oli sinne joutunut”, Nyrönen kertoi YLE:lle.

Selityksille tuli päätös 23. marraskuuta. SUL:n valmennuspäällikkö Antti Lanamäki myönsi Vainion kärähtäneen jo keväällä Rotterdamin maratonilla. Lanamäki kertoi halunneensa suojella Vainiota, jolla oli avioeroprosessi meneillään.

”Tulin tulokseen, että minä en ole mikään tuhoamaan lopullisesti Martti Vainion elämää vain siksi, että hänen virtsassaan on ehkä milligramma ainetta, jonka käytön ainoastaan jonkun aatteellisen järjestön säännöt kieltävät. Tein päätöksen testituloksien tuhoamisesta”, Lanamäki tunnusti.

Vuonna 2004 julkaisemassaan elämäkerrassaan ”Piikkareita ja tanssikenkiä” Vainio kertoo, että pilleripurkit ja piikit olivat hänen aktiiviuransa aikana Suomen yleisurheilussa yleisiä. Ne olivat jopa maan tapa.

– Muistan kestävyysjuoksukolmion kokoontumisen Vierumäellä, missä ilman pöytäkirjamerkintöjä päätettiin yksimielisesti, että kaikki mahdollinen tehdään, jotta suomalainen juoksu pysyy maailman kärjessä. Mutta hommat piti ehdottomasti hoitaa niin, että mistään ei varmasti jäädä kiinni, Vainio kirjoittaa.

Vainio kertoi olleensa siinä uskossa, että käytti Los Angelesissa 1984 testosteronia.

– Viimeinen Los Angelesin talven kolmesta piikistä laitettiin minuun noin kuukausi ennen kilpailuja. Siis luullakseni riittävän ajoissa. Kaiken piti todellakin olla kunnossa, kuten ennen Helsinkiäkin (MM-kisat 1983). Eli testosteronitasoni olisi varmasti kohdallaan.

Vainio ei 2004 julkaistussa kirjassaan kuitenkaan muista, että kärähti dopingista 1984 jo keväällä Rotterdamin maratonilla. Suomen Urheiluliitto suoritti silloin testin ja salasi käryn.

Los Angelesin legendaarisesta kärystä on kulunut nyt 35 vuotta. Nuoremmatkin sukupolvet naureskelevat legendalle ”talonmiehen väärästä piikistä”.

Se ei ole kuitenkaan selvillä, toimiko Vainio yksin vai oliko kyse urheilupomojen suuremmasta projektista? Tapausta ei ole tutkittu sen jälkeen, kun Lanamäki 23. marraskuuta 1984 antoi ”lopullisen tunnustuksen”.

Vainion käryn jälkeen suomalaisen urheilun pimeistä puolista saatiin vieläkin suurempi skandaali helmikuussa 2001, kun kuusi suomalaishiihtäjää kärähti Lahden MM-kisoissa dopingista. Hemohes-aineella yritettiin tiettävästi peitellä epo-hormonin käyttöä, mutta koko totuutta ei ole saatu selvitettyä.

Jo Vainion aikana huipulla ollut hiihtolegenda, Lahden käryäjä Harri Kirvesniemi on kärynsä jälkeen ilmoittanut, ettei ole kiellettyjä aineita käyttänyt. Se uskoo selityksen, ken tahtoo.

Huippu-urheilu on bisnestä, joka rahoitetaan urheilufanien pussista. Suomalaisilla olisi oikeus saada kunnon selvitys hiihdon ja yleisurheilun takavuosien ”pimeistä puolista”.

Teksti Otto Palojärvi

Lue myös: Lasse Viren on myyttinen hahmo – mikä oli menestyksen salaisuus?

Kommentoi Facebookissa