KOLUMNI Euroopan keskuspankki on perinteisesti ohjannut rahapolitiikkaa sääntelemällä ohjauskorkoa, joka vaikuttaa EU-maiden markkinakorkoihin ja siten kotitalouksien ja yritysten toimintaan euroalueella. EKP:n tavoitteena on ollut ja on pitää yllä hintavakautta ja inflaatio kahden prosentin tuntumassa. Tässä EKP on epäonnistunut täydellisesti. Ensin vuosikausia elvytettiin, kun inflaatio pyöri nollan tuntumassa, samalla kun pankeille myönnettiin edullisia luottoja ja ostettiin arvopapereita markkinoilta.
Nyt nostetaan ohjauskorkoa, kun inflaatio on lähtenyt laukalle ja on kaukana keskuspankin kahden prosentin inflaatiotavoitteesta. EKP:n omien pykälien mukaan: ”EKP pitää euroalueen hinnat vakaina, jotta samalla rahalla saa jatkossakin yhtä paljon tavaroita ja palveluita kuin nyt.” Paitsi, ettei saa. Ruoan, sähkön, bensan hinta nousee kiihtyvällä tahdilla, samalla kun lainakorot kipuavat kolmen prosentin tuntumaan. Rahalla saa yhä vähemmän.
Meillä kuluttajahinnat inflaatio nousivat – inflaatio – syyskuussa 8,1 prosenttia ja euroalueella yli kymmenen prosenttia. EU-maissa inflaatio vaihtelee Viron, Latvian, Liettuan yli 20 prosentin kuluttajahintojen muutokseen, Ranskan ja Maltan alle 7 prosentin kuluttajahintojen nousuun viime kesänä. Viime vuosikymmenellä Suomen inflaatio oli korkeimmillaan 3,2 prosenttia vuonna 2012 ja kolme vuotta myöhemmin pakkasen puolella -0,2 prosenttia.
Samanlainen suuri inflaation vaihtelu on ollut euromaiden sisällä tunnusomaista vuosikausia johtuen eri maiden talouksien erilaisuudesta. EKP ei ole onnistunut rahapolitiikallaan pitämään eri EU-maiden inflaatiota kahdessa prosentissa eikä edes koko euroalueella. Heinäkuussa vuonna 2008 inflaatio oli euroalueella 4 prosenttia ja vuona 2020 maaliskuussa -0, 3 prosenttia. Ainoastaan kerran vuonna 2017 EKP pääsi omaan asettamaansa kahden prosentin inflaatiotavoitteeseensa. Luvut todistavat vääjäämättömästi, että keskuspankki on epäonnistunut inflaatiotavoitteissaan täydellisesti. Euroalueiden talouksien erilaisuudesta johtuen keskuspankin hintavakauden ylläpito ohjauskorolla ja rahan määrän säännöstelyllä on jo lähtökohtaisesti tuomittu epäonnistumaan.
Runsas pari vuotta sitten keskuspankin pääjohtaja Christine Lagarde painosti ja houkutteli eurovaltioita taloutensa elvyttämiseen ilmaisella velkarahalla. Hän onnistui tavoitteessaan ja nyt meilläkin on korkean inflaation lisäksi rakenteellinen valtiontalouden alijäämä. Epäonnistumisistaan huolimatta ”riippumaton” keskuspankki saa tehdä mitä lystää demokraattisen kontrollin ulottumattomissa.
Kuinka kauan EU maiden kansalaiset sietävät ruoan ja energian kallistumista ennen kuin marssivat joukolla kaduilla? Ja kuinka kauan menee ennen kuin joku poliitikko uskaltaa sanoa ääneen, että Euroopan keskuspankki on täydellisesti epäonnistunut hintavakauden ylläpidossa?
Seppo Konttinen
Valtiotieteiden maisteri Seppo Konttinen oli Yleisradion taloustoimittaja vuosina 1974–2010. Hän on tunnettu kriittisistä artikkeleistaan ja syvällisestä perehtymisestä taustatietoihin.
Seppo Konttinen on kirjoittanut teokset Salainen pankkituki, Kansallisomaisuuden ryöstö, Suomalainen ruokalasku, Suora lähetys. Tosiasiaa Yleisradiosta, Lakien synty sekä Kallis ruokakassi. Hänen kolumnejaan voi lukea myös Valtiomahti-blogissa.
Lue myös: Suomalaiset ovat syöneet tämän vuosituhannen aikana lähes EU:n kalleinta ruokaa
Kommentoi Facebookissa