KISSANPENTU ”Tuossa se poloinen nyt nukkuu väsymystään. On nukkunut koko päivän. Välillä käy vain syömässä ja pian kuuluu taas tasainen hurina.”
Näin kertoo pienen Urho-kissan kalajokinen isäntäperhe, joka koki maanantai-iltana todellisia kauhun hetkiä. Muutaman kuukauden ikäinen kissanpentu oli livahtanut ulos ovesta ja noussut syystä tai toisesta korkealle puuhun.
– Ehkä se oli säikähtänyt jotakin, sillä kaikki on vielä niin uutta ja ihmeellistä, Urhon palvelusväki taustoittaa.
Facebookiin perustettu Eläinten pelastusrinki näytti kuitenkin voimansa, kun ryhmä päätti yhteistuumin auttaa puuhun kiivennyttä Urhoa. Kissa puussa -operaatio sai alkunsa, kun pelastusringin ryhmään tuli tieto kalajokisesta pikkukissasta, joka oli kiivennyt korkealle puuhun ja maannut oksalla lähes puoli vuorokautta.
Pentukissan omistajat olivat yrittäneet jo useamman tunnin ajan saada lemmikkiään alas puusta, mutta turhaan.
– Tuolla korkeuksissa se raukka naukui. Ylhäälle oli Urho kiivennyt, sillä paikansimme pennun lähemmäs parinkymmenen metrin korkeudelta. Siellä se itki ja äänestä päätellen pienellä oli todella suuri hätä, Urhon isäntäväki selvittää.
”Eiköhän se muutaman vuorokauden pärjää”
Kului tunti, kului toinen, mutta Urho ei pyytelyistä huolimatta tullut alas.
– Veimme ruokaakin tuonne puun juurelle ja toivoimme parasta. Mutta tämäkään ei auttanut. Niinpä soitimme pelastajat paikalle. Jokilaaksojen pelastuslaitos tuli sovitusti ja aloitti operaation. Valitettavasti heidän tikkaansa olivat sen verran lyhyet, että homma piti keskeyttää. Sinne jäi Urho naukumaan, kun pelastajat kokosivat kamppeensa ja lähtivät pois, talon isäntä kertaa harmistuneena.
Samaan aikaan kun Urhoa yritettiin saada puusta alas, tilannetta seurasi sivusta myös naapurissa asuva Eläinten pelastusrinkiin kuuluva nainen. Hän laittoi suosittuun Facebook-ryhmään viestin, jossa pyysi neuvoja pikkukissan pelastamiseksi.
– Laitoin käytännössä kaikki pyörät pyörimään. Yritin tavoitella eläinlääkäriä ja pyytää toistamiseen apua myös pelastuslaitokselta. Jätin vastaajiin viestejä ja pistin rumpua soimaan myös erikoisammattilaisten, kuten niin sanottujen ”puissa kiipeilijöiden” suuntaan.
Tässä vaiheessa alkoi tulla kylmää vettä niskaan.
– Tossut ja nosturi eivät olisi liikahtaneet ilman paksua setelitukkoa ja myös pelastuspuolelta tuli jäätävä vastaanotto. Sieltä sanottiin suoraan, että ”eiköhän se kissa siellä puussa nyt muutaman vuorokauden selviä. Katsotaan sitä sitten myöhemmin”.
Pelastusrinkiin kuuluva nainen kertoo myös erään eläinlääkärin sanoneen, ettei pelastuslaitos lähde kissanpelastukseen päivystysaikaan. Yhteys toiseen eläinlääkäriin nosti tilanteen kuitenkin uudelle tasolle, sillä tämä sanoi suoraan, että kissa ja varsinkin pieni pentukissa ei pärjää pitkiä aikoja ravinnotta ja ilman vettä.
Pentu oli saatava pois puusta jo saman illan aikana. Ja ei yli vuorokauden mittainen paasto tee hyvää myöskään aikuiselle kissalle, joten näissä asioissa on toimittava nopeasti ja maalaisjärkeä käyttäen.
Siviilit käärivät hihansa
Sateinen maanantai-ilta alkoi kääntyä hämärän puolelle, mutta Urho oli edelleen puussa. Lukuisista puheluista ja avunpyynnöistä huolimatta virallinen taho jäi kuitenkin saapumatta.
– Tässä vaiheessa vaihtoehtoja oli tasan yksi; yritämme vielä kerran omin voimin. Parin paikalle osuneen pelastusrinkiläisen voimin asettauduimme puun juurelle ja ryhdyimme rauhallisesti, mutta määrätietoisesti suksuttelemaan kissanpoikaa. Samalla rauhoitimme ympäristön ylimääräisistä äänistä sekä ihmisistä. Aikansa se vei, mutta tuotti onneksemme myös toivottua tulosta.
Oksa kerrallaan, hitaasti, mutta varovaisesti Urho alkoi laskeutua alaspäin ja pian pienokainen oli turvallisesti maan kamaralla.
– Olihan se hieno tunne, kerrassaan hieno, pelastusrinkiläisiin kuuluva nainen kuvailee kiitollisena.
Reilut puoli vuorokautta puussa on pitkä aika ja tämä jätti omat jälkensä myös muutaman kuukauden ikäiseen Urhoon. Tultuaan alas puusta kissanpoikanen oli ilmiselvästi niin järkyttynyt kokemastaan, että vietti ensimmäiset tunnit kotinsa lähettyvillä, mutta ihmisystäviltään kuitenkin piilossa.
– Aamupäivällä Urho ilmestyi kuitenkin ihan muina katteina oven taakse ja juoksi suoraan ruokakipolleen. Siinä se söi hetken, pesi lopuksi tassunsa ja hyppäsi sängyn päälle nukkumaan. Onneksi tämä seikkailu päättyi onnekkaasti. Teemme vastaisuudessa kaikkemme, jotta Urho pysyttelee kaukana ulkoelämän vaaroista.
”Eläimiä ei jätetä pulaan”
Kehittämispäällikkö Petteri Jokelainen Jokilaaksojen pelastuslaitokselta korostaa, että pelastuslain mukaan myöskään eläimiä ei jätetä koskaan pulaan.
– Tehtäviimme kuuluu auttaa ja pelastaa ja elämän pelastamisessa ei katsota sitä, onko kyseessä ihminen vai eläin. Meillä on kalustoa, koulutusta ja ammattitaitoa vastata arjen eri tarpeisiin ja näihin kuuluvat myös eläinten pelastustehtävät, kehittämispäällikkö Jokelainen alleviivaa.
Jokilaaksojen pelastuslaitoksen alueella on vuositasolla noin 20-40 eritasoista eläinpelastustehtävää. Tyypillisimmät pelastustehtävät sijoittuvat karjatiloille, kuten esimerkiksi nautaeläimen pelastamiseen lietekuilusta. Joukkoon mahtuu myös luonnoneläinten, kuten hirvien ja lintujen pelastusoperaatioita.
– Myös kissoja on pelastettu puusta ja pelastetaan edelleen. Toki kissojen kohdalla edetään aina tapauskohtaisesti, sillä yleisen kokemuksen perusteella on huomattu, että moni karvatassu kapuaa yleensä itsenäisesti alas puusta. Viimeistään siinä vaiheessa, kun pelastajat alkavat lähestyä kiipeilijää. Mutta korostan, että tilanne katsotaan aina tapauskohtaisesti. Ketään ei jätetä pulaan.
Kaluston osalta Jokelainen haluaa kertoa, että Jokilaaksojen pelastuslaitoksen asemapaikat on jaettu kolmeen eri tasoon putoamisvaarallisella alueella työskentelyn kategorioissa.
– Esimerkiksi II-tasoon lukeutuvalla Kalajoella on käytössään niin sanottu peruskalusto ja juuri tämän takia myös tikkaat yltävät vain kymmeneen metriin saakka.
Myös eläinpelastustehtävissä Jokilaaksojen pelastuslaitos tekee hyvin tiivistä viranomaisyhteistyötä.
– Eläimiä pelastettaessa toimimme hyvin pitkälle myös eläinlääkärin ohjeiden mukaan. Näin varmistamme sen, ettei tiukankaan paikan tullen eläin koe tarpeetonta tuskaa. Työmme on jatkuvaa taiteilua ja hyvin usein myös taistelua aikaa vastaan.
Myös valvontaeläinlääkäri Laura Sedrik liputtaa toimivan viranomaisyhteistyön nimiin.
– Eläinpelastustehtävissä etenemme tapauskohtaisesti ja jos tilanne niin vaatii, teemme puolin jos toisin virka-apupyyntöjä. Näin vaikeatkin tehtävät voidaan hoitaa tehokkaasti, huolellisesti ja vahvalla ammattitaidolla.
Valvontaeläinlääkärinä Laura Sedrik haluaa muistuttaa, että eläinpelastustehtäviä ei saisi jakaa tärkeysluokkiin, kuten esimerkiksi eläimen rahallisen arvon takia.
– Inhimillisyys on asia, jota ei saa koskaan unohtaa. Olipa sitten kissa puussa, lehmä ojassa tai aasi ahdingossa, niin kaikkia tulee auttaa.
Kommentoi Facebookissa