LÖYTÖELÄINKOTI Raahen Löytöeläinkodin kirjoilla on tällä hetkellä hieman harvinaisempi eläinkunnan edustaja. Toukokuun alkupuolella Pattijoen vanhan kunnantalon pihalta löytyi yksinäinen ja ilman lajitoverien seuraa oleva pienenpieni oravanpoikanen.
Arviolta noin seitsemän viikon ikäinen kurrevauva otettiin turvaan ja toimitettiin Raahen Löytöeläinkodin suojiin. Tämän jälkeen kuvioihin astui löytöeläinkodin vapaaehtoisiin kuuluva Saija Taka-Eilola, joka otti pienen metsän asukin kotihoitoon.
– Työ löytöeläinten parissa on hyvinkin tuttua, mutta ensimmäistä kertaa hoidossani on kuitenkin oravanpoikanen, Saija tunnustaa.
Yhteistyö vikkelän ja vauhdikkaan kurrevauvan kanssa on sujunut kuitenkin mallikkaasti.
– Jopa niin vauhdikkaasti, etten vieläkään tiedä veijarin sukupuolta. Vaikka peräpäähän en ole päässyt vielä kurkistamaan, niin päivittäin opimme toisistamme kuitenkin uusia ja mitä ihmeellisimpiä asioita. Väkkärä on ihana vauveli, kerrassaan hurmaava kaveri, Saija kehuu vuolaasti.
Pesän korvikkeena villasukka
Väkkäräksi nimetty kurrenpoikanen on sopeutunut uuteen elämäntilanteeseensa hyvin. Eläinten ystävänä tunnettu Saija teki pienelle hoidettavalleen pesänkorvikkeen villasukasta ja ruokki kurrevauvaa neljän tunnin välein maidolla, joka oli tehty kissanmaidonkorvikkeesta, raa´asta kananmunakeltuaisesta sekä vitamiinilisästä.
– Maito maistui ja pienokainen kasvoi. Pikkuhiljaa siirryimme kiinteään ruokaan, joka onkin jo varsin monipuolinen. Väkkärä rakastaa erityisesti porkkanoita, kurkkua, voikukanlehtiä, pähkinöitä, hedelmiä ja tietenkin käpyjä, Saija kertoo.
Väkkärän pesäkolona toimii tällä hetkellä häkki, joka on sisustettu hyvin oravamaiseen tyyliin muun muassa oksilla ja kävyillä. Turvallisuutta kotokoloon tuovat rakkaaksi muodostunut villasukka sekä pehmoinen huovan palanen.
– Pienokainen viihtyy häkissään, mutta voi sitä riemua, kun häkin ovi avautuu ja Väkkärä saa kurvailla aamuin illoin hetken aikaa omassa huoneessaan. Vauhtia ja varsin vekkuleita tilanteita ei tule puuttumaan, sillä viikkojen aikana Väkkärästä on tullut todella utelias ja rallia rakastava kurrenpoikanen.
Vapauttaminen alkaa asteittain
Vaikka Väkkärä on elänyt osan vauva-ajastaan ihmisten parissa, niin liiallista kesyyntymistä on pyritty kuitenkin välttämään.
– Väkkärä ei ole juurikaan ollut muiden kuin minun kanssani tekemisissä. Muita ihmisiä poikanen jopa säikkyy, Saija sanoo.
Vapauttaminen takaisin luontoon tulee Saijan mukaan tapahtumaan kuitenkin asteittain ja hyvin maltillisesti.
– Sen aika alkaa pikkuhiljaa olla käsillä, mutta tämänkään suhteen en tee mitään hätiköityjä liikkeitä. Haluan varmistaa, että Väkkärä pärjää luonnossa ja myös pesänteko sujuu ongelmitta ja ennen kaikkea oravalle tyypillisin keinoin. Niin näin aluksi totuttelemme olemaan ulkona, päivittäin ja luonnon ihmeitä oman häkin suojista katsellen.
Lue myös: Markku hoitaa loukkaantuneita villieläimiä – ”Välillä tulen kotiin ketunpoika kainalossa”
Kommentoi Facebookissa