YLEISURHEILU Vuonna 1983 Helsingin Olympiastadionilla tehtiin yleisurheiluhistoriaa. Tuolloin Helsingissä järjestettiin historian ensimmäiset yleisurheilun MM-kisat ja kaupunki elikin viikon verran melkoisen urheiluhuuman keskellä.
Suomen joukkueen yllättäjiin lukeutui Helinä Marjamaa (o.s. Laihorinne). Hän sijoittui 100 metrin finaalissa kuudenneksi.
Marjamaan uralla vuosi 1983 oli ehdoton huippukohta. Hän juoksi samana vuonna yhä voimassa olevan Suomen ennätyksen 11,13. MM-finaalissa hänen aikansa oli 11,24.
Marjamaalle Olympiastadion tuo 40 vuotta myöhemmin mieleen upeita muistoja.
– Kun ollaan näissä merkeissä keräännytty tänne Stadikalle, niin totta kai herää kivoja muistoja siitä, kuinka tuolta ykkösradalta pääsin juoksemaan finaalissa täällä MM-kisoissa. Se oli kyllä uran huikeita kohokohtia tämän kotiyleisön läsnä ollessa ja kannustamana. Se oli ihan mielettömän hienoa, Marjamaa kommentoi Sport Content -uutispalvelulle.
MM-finaalissa koettiin draamaa. Kisan voittajasuosikki, vuotta myöhemmin Los Angelesissa olympiakultaa voittanut Yhdysvaltojen Evelyn Ashford joutui keskeyttämään.
– Hänellä meni jalka siinä jossain kohtaa. Sen muistan, että jollain lailla siihen reagoin, kun ihan vierekkäin oltiin. Sitten vaan juoksu jatkui. En tiedä, mikä vaikutus oli omaan suoritukseeni. Todennäköisesti jonkin verran, mutta ei varmaankaan merkittävästi, Marjamaa muistelee.
Marjamaa oli jo useamman vuoden ajan ollut suomalaisen pikajuoksun merkittävä lupaus. Kaikki meni 27-vuotiaana sitten nappiin ja syy oli selkeä.
– Kyllä viimeiset kolme vuotta harjoittelin, että tähtäsin siihen, että loppujuoksuni paranee ja se paranikin siten, ettei hidastunut niin paljon kuin aikaisemmin. Juoksuasento pysyi korkeana paremmin. Kun juoksuasento pysyy hyvänä, mikä on aivan ehdoton edellytys pikajuoksussa, ja rytmi säilyy, ei vauhti hiljene niin paljon. Se on vain niin yksinkertaista.
MM-kisat 1983 muistetaan parhaiten tietysti Tiina Lillakin keihäskullasta. Marjamaa näki Lillakin ikimuistoisen kultakiskaisun paikan päällä.
– Olin katsomossa silloin. Aivan huikeata oli kyllä. Meillä oli mieletön porukka sitten tuolla katsomassa ja kannustamassa. Oli aivan älyttömän hienoa.
Lillak spurttasi voittoheittonsa jälkeen kovavauhtiselle kunniakierrokselle. Marjamaa naurahti, että Lillak olisi sillä suorituksella pärjännyt satasella.
– Tiinalla oli niin hyvä alkukiihdytys, että olisi voinut haastaa kisaan.
Marjamaan Suomen ennätystä ei edelleenkään ole rikottu. Ennätys täyttää 19. heinäkuuta 40 vuotta, jos sitä ei rikota sitä ennen.
Marjamaa tekeekin selväksi, ettei haluaisi olla enää Suomen ennätyksen haltija.
– Ennätykset on tehty rikottaviksi. 40 vuotta olisi todellakin sopiva aika rikkoa se. Kyllä sen mielellään luovuttaa, hän sanoi.
Suomen kaikkien aikojen tilastossa toisena on satasella edes mennyt 1970-luvun tähtijuoksija Mona-Lisa Pursiainen, jonka ennätys on 11,19 vuodelta 1973. Sisko Hanhijoki juoksi 1991 ajan 11,24. Sanna Kyllönen (1997) ja Hanna-Maari Latvala (2014) ovat yltäneet aikaan 11,30.
Nykyisistä aktiivijuoksijoista Lotta Kemppinen juoksi satasen ennätyksensä 11,33 vuonna 2021. Marjamaa pitää mahdollisena, että Kemppinen voisi juosta Suomen ennätyksen.
– Toivotaan. Pitää pysyä terveenä ja pitää sopivasti treenata. Se on ehdoton edellytys pikajuoksijalle, jos haluaa ennätyksiä juosta. Toivon, että Lotta onnistuisi.
Haastattelu Otto Palojärvi
Lue myös: Jääkiekkoliitto taipui kohussa – ”Rasismi urheilussa on vakava asia”
Kommentoi Facebookissa