HIIHTO Hiihtäjä Jari Isometsän elämäkertakirja Isomettän Poika julkaistiin tällä viikolla. Kirjan on kirjoittanut Soili Pohjalainen.
Isometsä voitti 1990-luvulla useamman arvokisamitalin, mutta niitä ei Suomessa juuri muistella. Isometsä kärähti Lahden MM-kisoissa 2001 kielletyn Hemohes-aineen käytöstä ja menetti takaa-ajokisan hopeamitalinsa.
”Rehellisen Lapin miehen” hölmöt selitykset ovat osa surkuhupaisaa Suomen historiaa siinä missä Martti Vainion talonmiehen väärä piikki. Isometsä ei ole koskaan tunnustanut käyttäneensä kiellettyjä aineita tahallisesti.
Vuonna 2013 Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Isometsän perättömästä lausumasta puolen vuoden ehdolliseen vankeuteen. Tuomion mukaan Isometsä oli käyttänyt hiihtourallaan muun muassa EPO-hormonia ja valehdellut siitä aiemmassa oikeudenkäynnissä. Isometsä kiisti syytökset.
Lääkäri Pekka Koponen kertoi 2011 toimittaneensa EPO:a Isometsälle. Koponen kuoli 2011 Pattayalla uima-altaaseen, mutta hänen todistuksiaan kuultiin oikeudessa nauhalta paria vuotta myöhemmin. Todistajana oikeudessa oli myös miesten maajoukkueen valmentajana 2001 toiminut Kari-Pekka Kyrö.
Lahdessa 2001 kärynneistä hiihtäjistä Janne Immonen tunnusti käyttäneensä sekä EPO:a että kasvuhormonia. Vuonna 2011 kuollut Mika Myllylä myönsi hänkin käyttäneensä kiellettyjä aineita. Myllylä ilmoitti myös luopuneensa mitaleistaan.
Isometsä ja Harri Kirvesniemi eivät ole myöntäneet kiellettyjen aineiden käyttöä. He ovat suorastaan uhriutuneet julkisuudessa.
Isomettän Poika -kirjassa kerrotaan, että ”Jari ei ole koskaan käyttänyt epoa, ei edes kokeillut. Jari ei muista, että olisi edes harkinnut epon käyttöä”.
Kirjassa todetaan myös ”Isometsän tietävän, etteivät ihmiset usko sitä, mutta ihmisten uskomiset eivät ole hänelle kovin tärkeitä”.
Totta tietysti on, ettei Isometsä koskaan kärähtänyt EPO:n käytöstä. Näin ollen hän voi pysyä omassa selityksessään, että Lahden käry olikin puhdas vahinko. Käryä seliteltiin sillä, että palautumiseen auttava Hemohes-aine oli vasta juuri tullut kiellettyjen aineiden listalle, eivätkä suomalaiset olleet sitä huomanneet.
Viime vuosina Suomen hiihdon takavuosien pimeistä puolista on tullut useita paljastuksia. Entinen päävalmentaja Pekka Vähäsöyrinki myönsi 2017 muun muassa Ilta-Sanomien haastattelussa, että suomalaiset käyttivät kiellettyjä aineita, koska muutakaan mahdollisuutta ei ollut, jos haluttiin pysyä kärjessä.
Vähäsöyringin mukaan norjalaiset rupesivat käyttämään EPO:a 1991-1992 ja muiden kärkimaiden hiihtäjät seurasivat pian perässä. Suomalaisetkin ennen Lillehammerin 1994 olympialaisia, joissa Myllylä voitti ensimmäiset arvokisamitalinsa.
Lahden 2001 MM-kisojen aikaan EPO-testit eivät olleet riittävän tehokkaita. Salt Lake Cityn 2002 olympialaisissa tilanne oli jo toinen, kun Espanjaa edustanut saksalainen Johan Mühlegg menetti käryjensä myötä kolme kultamitalia.
Isometsällä ei sinänsä ole mitään hävettävää. Hän kilpaili huipulla ajanjaksolla, jolloin maastohiihdossa ei ollut mahdollista menestyä ilman kiellettyjä aineita. Puhtaita pulmusia kansainvälisessä kärjessä tuskin oli.
Rehellinen Lapin mies kuitenkin ilmoittaa vielä 2021 julkaistussa kirjassa, ettei ole koskaan EPO:a käyttänyt. Hän myös ilmoittaa, ettei välitä siitä, jos ihmiset eivät hänen väitettään usko.
Suomen hiihdossa pyöri 1990-luvulla ja vuosituhannen vaihteessa isot rahat. Kiellettyjen aineiden käytön tunnustanut Myllylä esimerkiksi sai paljon taloudellista hyötyä. Kun käry kävi, ei Myllylä enää henkisesti kestänyt ja hänen elämänsä ajautuikin pahasti sivuraiteelle.
Isometsä oli henkisesti vahvempi. Hänen elämänsä on pysynyt raiteillaan. Julkisuudesta hän on hyötynyt dopingkärynsä jälkeenkin.
Isometsällä olisi ollut hyvä tilaisuus kertoa kirjassaan maastohiihdon 1990-luvun ja 2000-luvun kansainvälisestä mädännäisyydestä, mutta sitä hän ei halunnut tehdä. Isomettän Poika -kirja onkin urheilukirjasyksyn 2021 surullista luettavaa.
Teksti Otto Palojärvi
Lue myös: Lahden häpeästä 20 vuotta – surullinen seuraus amatöörien puuhastelusta
Kommentoi Facebookissa