JÄÄKIEKKO NHL-tähti Patrik Laine kohautti hakeuduttuaan NHL:n pelaajayhdistyksen hoito-ohjelmaan mielenterveysongelmiensa takia. Laineen päätös on voimistanut keskustelua huippu-urheilijoiden kasvavasta henkisestä paineesta.
Myös kysymys valmentajien jaksamisesta on viime vuosina ollut tapetilla. Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja Jukka Jalonen ei kiistä, etteivätkö valmentajat olisi henkisesti todella kovilla.
– Kyllähän tämä rankkaa hommaa on. Ei sitä voi kieltää. Kaikilla seurassaan päivittäin kiinni olevilla valmentajilla vaatimustaso on kova. Potkuja tulee ja välillä erikoisista syistä ja erikoisilla perusteluilla. Ei ole valmentajana helppoa olla puhumattakaan pelaajista. Varsinkin, jos ole onnistunut hyvin ja yhtäkkiä onkin heikompi jakso päällä, Jalonen toteaa.
Jalkapallon huippuvalmentajista Xavi ja Jürgen Klopp kohauttivat hiljattain, kun ilmoittivat, etteivät jatka.
– Totta kai varmaankin somen ja median vaikutus on lisääntynyt tässä vuosien saatossa. Media nyt ei niin paljon, mutta some on aika tylyä nykypäivänä myös urheilijoita ja valmentajia kohtaan. Kaikki tässä ihmisiä ollaan ja joskus ne voi kävellä jonkun mielen päälle vähän voimakkaammin. Ymmärrän täysin näiden ihmisten ratkaisuja, Jalonen kommentoi asiaa.
Jalonen korostaa, ettei väsy niinkään ulkoisista paineista. Hän asettaa itse itselleen kovan vaatimustason, mikä on haaste.
– Sama se itselläkin on. Kuinka monta vuotta jaksaa. Ei niinkään ulkoisen paineen takia, vaan miten itsestään saa irti, mitä pitää saada, tehdäkseen työnsä mahdollisimman hyvin. Joskus tulee vain fiilis, että parempi on, että joku muu tulee tähän. En pysty itse olemaan parhaimmillani. Eikä se johdu ulkopuolisista asioista, vaan ihan itse itselleni asettamista paineista. Siitä, että haluaa menestyä ja pärjätä.
Jalonen valmensi HPK:ta 2000-2006. Pesti päättyi Suomen mestaruuteen. Hän jätti seuran huipulla.
– Kun olin HPK:ssa kuusi vuotta, niin muistan, että kun Lintumäen Harri pyysi mua jatkamaan vielä, niin sanoin, että en enää pysty. HPK:lle olin jo kaiken antanut.
Leijonia Jalonen valmensi sen jälkeen 2007-2013. Päävalmentajana 2008-2013.
– Eka jakso maajoukkueessa. Ihan sama juttu. Siinä oli takki tyhjä henkisesti. Ja kyllä nytkin on semmoinen olo, että jos pitäisi ensi kevään jälkeen aloittaa taas nollista uusi kausi, niin kyllä se aika vaikeaa olisi. Sen takia ei kannata roikkua enää mukana, vaan parempi lyödä kaikki peliin nyt ja sitten miettiä jotain muuta.
Miten valmentaja sitten jaksaa, kun vaatimustaso on kova?
– Siihen on erilaisia keinoja. Riippuu tietenkin vähän vuodenajastakin. Tässähän on se etu, ettei ole joka päivä jotain. Tässä on vapaa-aikaa enemmän ja voi säätää sitä omaa ohjelmaa, että pystyy tekemään jotain muutakin, eikä pelkästään mieti jääkiekkoa. On se sitten lukemista, kesällä kalalla käymistä tai golfaamista. Kavereiden tai perheen kanssa olemista. Matkustelua tai muuta, vastaa Jalonen.
Jalonen korostaa, että A-maajoukkueessa kevät on todella hektistä aikaa. Huhti-toukokuussa vapaa-aikaa ei ole.
– On tässä vaihe, joka lähtee maaliskuussa meidän Jeren kanssa tekemästä Pohjois-Amerikan reissusta. Siitä toukokuun alkuun on aika haipakka päällä. Kun tullaan Pohjois-Amerikasta pois, ei mene kauaa, kun alkaa leirit. Se on seitsemän viikkoa aika haipakkaa. Siinä alkaa semmoinen aika, ettei tiedä mitä maailmalla tapahtuu. Silloin on laput silmillä omassa kuplassa aika vahvasti.
– Kun viimeinen peli on pelattu, on takki aika tyhjä. Sitten tarvitsee aika paljon taukoa, että jaksaa taas lataa patterit täyteen, Jalonen lisää.
Jalosen nykyinen pesti Leijonissa päättyy ensi toukokuussa Tshekissä pelattavaan MM-turnaukseen. Jalonen aikoo jatkaa valmentamista, mutta ensi kauden työpaikka ei hänellä vielä ole tiedossa.
Haastattelu Otto Palojärvi
Lue myös: Lukas Hradecky pelaa häikäisevää kautta
Kommentoi Facebookissa