ELÄINSUOJELU Ennätyslämmin alkusyksy on antanut tarvittavaa armoa myös kodittomille kissoille. Kuitenkin nyt, kun talvi tekee tuloaan ja lämpötila laskee pakkasen puolelle, myös kulkurit hakeutuvat asutusten lähettyville. Ei kaikki, mutta ainakin Raahen rajamailla kuljeksinut Pertti, josta Päivän Lehti kirjoitti tässä.
Parivuotias Pertti oli viettänyt kulkijan elämää pennusta saakka. Hänellä on tai paremminkin oli koti, jossa kollipoikaa ei ole syystä tai toisesta juurikaan näkynyt. Pertin retkien todellista laajuutta ei ole kuitenkaan tiedossa, mutta kesän aikana nuori karvatassu alkoi liikkua entistä tiiviimmin saman talon pihapiirissä.
Ensimmäisenä päivänä kaverista näkyi vain hännän vilaus, mutta jo seuraavana iltana silmin nähden laiha ja reissujen rähjäännyttämä kollipoika jolkotteli suoraan siilien ruokakupille. Siinä ne aterioivat sitten kaikki neljä, kolme siiliä ja Pertti rintarinnan, sulassa sovussa ja ruuasta nauttien. Nälkä ei tunne roturajoja.
Jo seuraavana päivänä Pertillä oli oma ruokakuppi ja oma ruokarauha. Lähellä muita, mutta kuitenkin omassa rauhassa.
Ja tästä hetkestä lähtien Pertti tuli joka ikinen ilta, söi, pesi naamansa ja lähti. Myös kulkureitti oli sama – pihalaattoja myöten syömään ja metsänreunaa pois. Askel oli aina rauhallinen, mutta valpas.
Kiinni Pertti ei antanut. Puhutella sai, mutta turvallisen välimatkan päästä. Tästä kaikesta pystyi päättelemään, että koska kulkija oli arka, mutta ei villiintynyt, niin kaverilla oli ollut jossakin vaiheessa oma koti.
Neljätoista pitkää viikkoa
Se oli sanomattakin selvää, että Pertti pitää saada talveksi turvaan. Tästä alkoikin työmaa, jonka kestosta ei ollut mitään tietoa. Oli vain Raahen Löytöeläinkodilta saatu loukku, lavallinen kissanruokaa ja toimintasuunnitelma, joka muutti muotoaan joka ikinen päivä.
Ensimmäisen kuukauden aikana loukussa kävivät vuoron perään istumassa puolet kylän lemmikkikissoista, matkan varrelle osuneet siilit sekä neljä kipakkaluontoista harakkaa. Pertti kiersi kuitenkin viisaana kattina loukun kaukaa. Vain kerran kaveri käväisi häkissä, söi toki eväät, mutta varoi astumasta laukaisijaan.
Viikko toisensa jälkeen kokeiltiin aina jotakin uutta. Loukkua siirreltiin paikasta toiseen, peiteltiin, piiloteltiin ja oltiin peittelemättä. Välillä loukulle johti jopa metrien pituinen herkkunappularivistö. Toki nappulat syötiin maasta, luukun edustalle saakka, mutta itse häkki oli komeasti koskematon.
Siilien mentyä talviunille ja kylän muiden kissojen vetäydyttyä uunin pankolle, toiveet onnistuneesta loukutuksesta nousivat uudelleen pintaan. Ei, ei onnistunut vieläkään. Tällä kertaa häkissä istui lentopelkoinen tai muuten vaan liian lihava linnuksi oleva varis.
Tässä vaiheessa Pertille ryhdyttiin varotoimenpiteenä rakentamaan talviasuttavaa mökkiä, Villa Perttiä. Lämpöeristetty mökki sijoitettiin sopivasti Pertin kulkureitille ja loukku siirrettiin syrjään odottelemaan seuraavaa siirtoa.
Jo seuraavana päivänä mökin terassilla paistatteli päivää kuitenkin naapurin vanhaleidi, Liisa. Kissarouva napsi autuaan onnellisena raksuja ja pesi viiksiään. No, jos ei muuta, niin toimiipahan mökki ainakin puolenvälin krouvina ohikulkijoille.
Reissussa rähjääntynyt, entinen koditon
Toivo Pertin kiinni saamiseksi alkoi vaikuttaa mahdottomalta tehtävältä, mutta sitten tapahtui ihme. Kalenteri näytti lokakuun 23. päivää ja yöksi oli luvattu pakkasasteita. Pertin tilanne hirvitti ja tuntui niin pahalle. Jälleen kerran.
Loukku otettiin esille, kannettiin tutulle paikalleen ja viritettiin. Loukun perällä oli myös tuttu kippo ja tuoreet ruuat. Ilta pimeni, joten nyt vain odotettiin ja toivottiin. Iltakahdeksan jälkeen se sitten tapahtui. Taskulampun valokiilaan osui odotettu kaveri, peloissaan, mutta pelastettu.
Oli kulunut 14 viikkoa siitä, kun loukku viritettiin ensimmäisen kerran. Nyt siellä oli Pertti, reissussa rähjääntynyt, mutta mikä hienointa; entinen koditon.
Nyt Pertti totuttelee uuteen ja onnelliseen elämänvaiheeseen Raahen Löytöeläinkodin suojissa. Siellä kovia kokenut kissaherra saa elämälleen turvallisen alustan.
Ja kun se aika koittaa ja mielikin on pitkästä reissusta tyyntynyt, niin Pertille haetaan rakastavaa ja turvallista loppuelämän kotia.
– Pitkään luonnossa eläneiden kohdalla totutteluun menee oma aikansa. Myös Pertin kohdalla etenemme askel kerrallaan. Fyysisten jälkien ohella myös henkiset kolhut vaativat hoitoa, mutta teemme kaikkemme, jotta Pertillä on tästä eteenpäin parhaat mahdolliset olosuhteet, Raahen Löytöeläinkodilta luvataan.
Lue myös: Kissoja jätetään yhä useammin heitteille – avun tarpeessa vuosittain vähintään 20 000 kissaa
Kommentoi Facebookissa