LÖYTÖKISSAT Suonenjokelainen Raija Kanninen luonnehtii lämpimästi uusia ja rakastettuja perheenjäseniään.
– Ihana ja kerrassaan hurmaava parivaljakko. Arki on täynnä uutta iloa, kun talossa on kaksi karvalasta. Rakastamme näitä veijareita yli kaiken.
Päivän Lehti on jo aikaisemmin kertonut Mimosan ja toisen etutassunsa menettäneen Leon elämäntarinan. Nyt näiden kahden löytökissan tarinalle voidaan sinetöidä onnellinen loppu.
Elämä ei-toivottuina kulkureina on historiaa, sillä Mimosa ja Leo ovat saanet yhteisen ja rakastavan loppuelämän kodin tassuystävällisestä Kannisen perheestä. Muutto Raahesta Suonenjoelle on ruksattu kattipäiväkirjaan kuluvan vuoden maaliskuun 7. päivän kohdalle.
Sopeutuminen uuteen kotiin on sujunut kaksikolta mallikelpoisesti. Taustat huomioon ottaen jopa niin hyvin, että Mimosa ja Leo ovat jopa itse yllättyneitä tilanteesta.
Raahen Löytöeläinkodissa toisensa löytänyt pariskunta on osoittautunut olevansa sopeutumisen mestareita. Heitä ei haitannut eikä edes oksettanut rapian 300 kilometrin automatkakaan.
Henkilökohtainen aputassu
Muutto rannikolta Savoon tehtiin hiljaisuuden vallitessa, omissa kopeissa ja omissa ajatuksissaan.
– Sen verran rannikon herrasväkeä kuitenkin jännitti, että ensimmäiset kaksi viikkoa Mimmi ja Leksa ihmettelivät elämänmuutostaan saunan lauteilta käsin. Heillä oli siellä oma pesä peteineen ja ovi auki, jotta uuteen kotiin tutustuminen tapahtui heidän omilla ehdoillaan ja oman aikataulunsa mukaan.
Kuitenkin siinä vaiheessa, kun uusi koti ja uusi perhe olivat saaneet hyväksynnän, parivaljakkoa ei pidätellyt enää mikään.
– Se oli kerralla sokka auki ja sama ralli jatkuu edelleen. Vauhtia riittää ja varsin yöt ovat tämän tiimin kohdalla varsinaista aika-ajoa. Aamut menevät mattoja suoristaessa ja leluja siivotessa. Saattaapa siinä muutama tuolikin olla kumollaan, mutta ei haittaa. Pääasia, että parivaljakolla on lystiä, Raija paljastaa naureskellen.
Iso omakotitalo tarjoaa Mimosalle ja Leksalle ihanteelliset puitteet harjoittaa täydellistä kissanelämää. Kaksikolla on tilaa missä temmeltää. Pelikenttää riittää kattoa ja ulkotarhaa myöten, jonne karvatassuille on rakennettu varsinainen aktiviteettirata kiipeilypuineen ja jännittävine yksityiskohtineen.
Ja se lämmin uuninpankko. Niin, harvoilla kissoilla on tällaista ylellisyyttä, mutta Mimosan ja Leon kodista löytyy myös tällainen ihanuus. Ja huomioitavaa on myös se, että uunin pankolle on tehty kahdet erilliset tikapuut, joista toiset on mitoitettu Leksan kolmea tassua ajatellen.
– Uunin päällä ne tykkää köllötellä ja miettiä maailmanmenoa. Toinen rauhoittumisen paikka on pärekori. Korissakin ne makoilevat joko yksin tai yhdessä, mutta hyvin usein kuitenkin yhdessä. Kaksikko on kaikin puolin erottamaton ja samalla myös toistensa tuki ja turva.
Yhteenkuuluvuus korostuu lisäksi siinä, että Mimosasta on tullut kolmitassuiselle Leolle myös omanlaisensa henkilökohtainen aputassu.
– On todella hellyttävää seurata näiden kahden keskinäistä touhuilua. Mimosaa auttaa poikaystäväänsä jopa vessassa käynnissä. Kun Leksa ei aina muista peittää tarpeitaan, niin Mimosa hyppää kaukaloon ja pyyhkäisee pisut piiloon, Raija kertoo.
Täysverisiä savolaisia
Reilun puolen vuoden aikana karvatassukaksikosta on ehtinyt kuoriutua myös täysverisiä savolaisia. Savonmaalla kun ei turhan päiten hötkyillä, eletään muutenkin sopuisasti ja sopivalla tavalla rennosti sekä pidetään kaverista hyvää huolta.
– On ihanaa seurata, miten kaksi luonteeltaan niin erilaista kisulia voivat olla kuitenkin toistensa parhaat kaverit. Heidän kohdallaan pätee sanonta, että vastakohdat täydentävät toisiaan. Sylissä viihtyvä Leksa on todella rauhallinen, harkitseva ja valtavan hellyyden kipeä mammanpoika. Seurapiirikaunottaren elkeet hallitseva Mimosa on vastaavasti hyvin utelias ja sosiaalinen, mutta kanssakäymisen rajat tyttö vetää siihen, ettei ole mikään sylikissa. Kehut toki kelpaavat, mutta ne voi esittää etäämmältäkin.
Luonteiden erilaisuus heijastuu myös siinä, että tahtipuikkoa kaksikon välillä heiluttelee Mimosa-neiti.
– Vain silloin, kun saamme päivähoitoon kuusivuotiaan perhoskoira Jiron, niin Leo ottaa johdon ja pitää kurissa koko porukan.
Palvelijan ominaisuudessa toimiva Raija on kiitollinen myös siitä, että murheellisista taustoistaan huolimatta Mimosa ja Leo ovat oppineet luottamaan ihmisiin ja jopa pieniin lapsiin. Sillä varauksella toki, että tassua paiskataan vasta siinä vaiheessa, kun tulija on osoittautunut luottamuksen arvoiseksi.
Ja Savossa kun ollaan, niin ovathan Mimmi ja Leksa oppineet myös muutamia uusia tapoja.
– Kerjääminen ja omatoimisuus. Mimmi on oppinut aukaisemaan ovet ja keksimään satunnaisen tylsyyden kohdatessa myös muuta viihdykettä. Kumpikin taitaa myös kerjäämisen jalon taidon. Niin hiljaa ei jääkaapin ovea voi aukaista, etteikö viereen ilmaannut kaksi ”nälästä” kiljuvaa kakaraa, Raija paljastaa naureskellen.
Mimosan ja Leon kohdalla nälkä ja ruuasta taisteleminen on onneksi mennyttä aikaa ja tämän he tiedostavat myös itse. Vielä alussa kumpikin hotki ruokansa, mutta nyt ateriat syödään kiireettömästi ja nauttien. Viime aikoina on ollut havaittavissa jopa pientä nirsoilua, sillä kaikki ruuat eivät olekaan enää maukkaimpien listalla.
– Ykkösherkuiksi ovat nousseet pippurikinkku ja katkaravut. Tällaiseksi se kulkurikisunkin elämä voi parhaimmillaan muuttua. Olemme tavattoman kiitollisia, että saimme perheeseemme kaksi uutta ja ihanaa jäsentä.
Lue myös: Kolmitassuinen löytökissa Leo etsii loppuelämän kotia – ”Etutassun puuttuminen ei hidasta elämää”
Kommentoi Facebookissa