Lyhytkasvuisuus on ominaisuus, ei rajoite – ”Olen luonut oman näköiseni elämän”

Jari käyttää liikkumiseensa pyörätuolia. – Ostin käytöstä poistetun sähköpyörätuolin ja rakentelin siitä itselleni tällaisen maastokelpoisen rahtivekottimen.

Jari käyttää liikkumiseensa pyörätuolia. – Ostin käytöstä poistetun sähköpyörätuolin ja rakentelin siitä itselleni tällaisen maastokelpoisen rahtivekottimen. (Kuva Anne Anttila)

Aktiivinen radioamatööriharrastaja on oppinut pärjäämään omin avuin.

ELÄMÄNTARINA Raahessa, maaseudun rauhassa asuva Jari Hakala, 54, nousee autosta, kävelee muutaman askeleen ja istahtaa pyörätuoliin.

– Nyt on hyvä. Varpaissani on kävelyä rajoittava hermovika, joten käytän liikkumiseen pyörätuolia. Tällä on niin helppo mennä ja tulla, Jari luonnehtii ja suihkaisee sähköpyörätuolillaan kohti autokatosta.

– Täällä on minun kesäverstaani. Välillä kasaan antenneja ja välillä taas rakentelen jotakin muuta. Puuhaa on oltava, sillä muuten olisi aivan liikaa joutoaikaa.

Yrittäjäperheessä kasvanut Jari sanoo saaneensa syntymälahjaksi eloisan luonteen ja näppärät sormet.

– Korjaamoala tuli rasvamonttua myöten tutuksi. Olen aina tykännyt näperrellä autojen kanssa ja harrastanut jopa RC-autojen rakentelua. Lyhytkasvuisuus ei ole koskaan ollut minkäänlainen este täyspainoiselle elämälle. Olen tehnyt ja nauttinut niistä asioista mihin pystyn. Ja niihin mihin en pysty, hyväksyn myös sen, Jari kertoo hymyillen.

Myös opiskelun suhteen Jari sanoo valinneensa oman näköisensä polun.

– Suoritin pakolliset oppivelvoitteet Oulun erityiskoulussa, mutta perinteisen ammattikoulun kävin Raahessa. Kouluttauduin muiden mukana elektroniikka-asentajaksi ja ilman suurempia erityisvaatimuksia.

Sähköpyörätuoli muuntautui rahtikäyttöön

Pituudeltaan 125-senttinen Jari on aina ollut kiinnostunut elektroniikasta ja ennen kaikkea siihen liittyvistä haasteista.

– Rakentaminen ja korjaaminen ovat tämän lajin suola. Ne ovat vetäneet puoleensa jo siitä lähtien, kun sain juotoskolvin ensimmäisen kerran käteeni. Muutaman vuoden ajan toimin jopa koulutustani vastaavassa työssä paikallisessa elektroniikka-alan tehtaassa. Liukuhihnahommat eivät olleet kuitenkin minun juttuni, joten sanoin itseni irti ja ryhdyin itsenäiseksi yrittäjäksi. Korjailin hetken aikaa televisioita, radioita ja muita laitteita, mutta toimintaa jarruttelivat kuitenkin terveysongelmat.

Tiukka työtahti alkoi tuntua ensisijaisesti nivelissä. Työkyvyttömyyseläkkeelle Jari jäi vuonna 1993. Vaikka ikää oli tuolloin vasta 27, niin lyhytkasvuisuuteen liittyvät lonkkavaivat ja myöhemmin myös olkavaivat loivat ympärilleen omat rajoitteensa.

– Helpotusta nivelvaivoihin haettiin ja myös saatiin leikkausten avulla. Lonkat operoitiin 12 vuotta sitten ja olkapää muutama vuosi sitten.

Vaikka leikkaukset helpottivat kipua ja myös nivelten liikkuvuus lisääntyi, niin Jari käyttää arjen toiminnoissa kuitenkin pyörätuolia.

– Käytössäni on sekä manuaalinen- että sähköpyörätuoli. Lisäksi olen hakenut Tampereen apuvälinevarastolta käytöstä poistettuja sähköpyörätuoleja, joista olen kunnostanut itselleni niin sanottuja ”rahtikäyttöön” soveltuvia menopelejä. Täytyyhän ne työkalut saada jollakin kuljetettua, Jari paljastaa naureskellen.

Jari Hakala ei anna lyhytkasvuisuuden rajoittaa elämäänsä eikä arjen eri toimintoja. – Menen ja tulen siinä missä muutkin. Välillä on käytettävä hitusen enemmän mielikuvitusta, mutta kaikesta selviää, kun vain päättää selvitä, Jari sanoo.
Jari Hakala ei anna lyhytkasvuisuuden rajoittaa elämäänsä eikä arjen eri toimintoja. – Menen ja tulen siinä missä muutkin. Välillä on käytettävä hitusen enemmän mielikuvitusta, mutta kaikesta selviää, kun vain päättää selvitä, Jari sanoo. (Kuva Anne Anttila)

”Elän täyttä elämää”

Vaikka Jari käyttää liikkumiseensa pääsääntöisesti pyörätuolia, niin lyhyet matkat luonnistuvat myös kävellen.

– Vielä muutama vuosi sitten liikuin enemmänkin omin jaloin, mutta kolmen vuoden takaisen suolistosyövän seurauksena varpaisiini jäi hermovika. Varsinkin paikallaan seisominen turruttaa varpaat ja olotila on kuin lumihangessa seisoisi, Jari kuvailee.

Vuosien varrella lisääntyneet toimintarajoitteet eivät ole Jarille kuitenkaan ongelma.

– Elän täyttä elämää, vaikka fyysinen kunto ei ole tänä päivänä ihan paras mahdollinen. Paksusuolen syöpä ja siitä toipuminen oli kokonaisuudessaan raskas koettelemus. Rehellisesti sanottuna yleiskunto romahti täysin. Mutta, täältä tullaan taas. Tavoitteena on saada lihaskuntoa ylös ja painoa alas, joten siinäpä sitä työsarkaa sitten riittääkin.

Juttuvinkki: Yksinäisyys on liikuntarajoitteiselle tuttu vieras – ”Pyörätuoli erotti minut monista kavereista”

Jari luottaa kuitenkin itseensä ja ennen kaikkea fysioterapeuttiinsa. Hänen kanssa he ovat tähänkin saakka tavanneet viikoittain ja tehneet varsin tuloksellista yhteistyötä. Vaikka matkan varrella on ollut lujasti myös vastatuulta, niin Jari sanoo tykkäävänsä kuitenkin haasteista.

– Mitä isompi, niin sitä mielenkiintoisempi. En olen koskaan mennyt sieltä, missä aita on matalin. Päinvastoin.

Hyvänä esimerkkinä on talo ja sen rakennusprojekti. Idea sai alkunsa nimittäin eräänä maaliskuisena aamuna.

– Heräsin ylös ja päätin, että nyt pitää tehdä uusi talo. Vaikka vielä entinenkin talo oli myymättä, hankin tontin ja palkkasin arkkitehdin piirtämään omannäköiseni luomuksen. Ehdoksi annoin, että takka tulee sijoittaa keskelle taloa ja autokatokseen täytyy päästää suoraan ulkoterassilta.

Muuten asiantuntijalla oli vapaat kädet piirtää mieleiseni kokonaisuus. Jari sai haluamansa ja pääsi muuttamaan unelmiensa taloon vuonna 2009.

– Tätä voi kutsua kodiksi. Pohjaratkaisu on selkeän yksinkertainen ja kaikkialla on huomioitu esteettömyys.

Jari on kokenut ja maailmallakin tunnettu radioamatööri. Harrastus tarvitsee ympärilleen myös tilaa, sillä Jari rakentaa myös lähemmäs 50 metriset antennitkin itse.
Jari on kokenut ja maailmallakin tunnettu radioamatööri. Harrastus tarvitsee ympärilleen myös tilaa, sillä Jari rakentaa myös lähemmäs 50 metriset antennitkin itse. (Kuva Anne Anttila)

Laji, joka vie mennessään

Parasta kaikessa on kuitenkin iso, 5 000 neliön tontti. Se mahdollistaa, että Jari on voinut nostaa radioamatööriharrastuksensa aivan uudelle tasolle. Lajissa kun tarvitaan mastoja ja niiden ympärille tilaa. Radioamatöörinä Jari on varsin kokenut, sillä ensimmäisen luvan hän sanoo hankkineensa jo vuonna 1988.

– Harrastus sai alkunsa kiinnostuksesta elektroniikkaan. Vaikka alku ei ollut mitenkään helppoa, niin harrastus vei kuitenkin hetkessä mennessään. Tässä lajissa ei ole koskaan valmis, mutta juuri tämän takia harrastus säilyttääkin mielenkiintonsa. Kun oppi tulee kantapään ja kokemuksen kautta ja jopa laitteet on antenneja myöten itse tehtyjä, niin harrastukseen tulee aivan erilaista syvyyttä, Jari tietää kertoa.

Jari panostaa kilpailuihin ja laitteiden valmistukseen. Hän sanoo aloittaneensa kaiken alkeista.

– Yksinomaan luvan tenttiminen, johon kuuluivat muun muassa määräykset, sähkötekniikka ja sähkötykset, olivat oma maailmansa. Varsinkin sähkötyksen omaksuminen vaati astetta isompaa sisäistämistä, mutta siitäkin selvittiin, Jari hymähtää.

Kiinnostuksesta huolimatta Jari piti lajin suhteen kymmenen vuoden pituisen tauon.

– Into syttyi uudelleen, kun rakensin tänne maaseudulle uuden talon. No, tavallaan se lähti kyllä lapasista, kun vihdoinkin sain toteuttaa itseäni myös antennipuolella. Kaupungissa oli pärjättävä yhdellä 15 metriä korkealla mastolla, mutta nyt on tilaa rakentaa useita ja parhaimmillaan jopa lähemmäs 50 metrisiä antenneja. Toki rakennuslupa täytyy olla, mutta haja-asutusalueilla sen saaminen ei ole tuottanut ongelmaa.

Pitkän linjan radioamatöörinä Jari on nähnyt myös lajin kehityksen. Esimerkiksi tiedon saanti lajista ja ennen kaikkea laitteiden rakentamisesta oli puhtaasti uteliaisuuden varassa. Kaikki piti hankkia kyselemällä ja kokeilemalla.

– Nyt on netti pullollaan kaikkea mahdollista. Toinen suuri muutos on kommunikointi. Digitaalisissa lähetyksissä kone hoitaa puhumisen ja yhteydenotoissa pystymme näkemään myös kohteen asuinpaikan, taloa myöten.

Lisälaitteiden, kuten vahvistimien ja antennien rakentajana Jari on alan piireissä hyvin tunnettu.

– Muutama on tullut matkan varrella tehtyä. Aina kun yhden saa valmiiksi, niin toinen muhii jo mielessä. Tavoite on, että seuraavasta tulee vielä parempi ja edellistä tehokkaampi. Joskus tavoitteessa jopa onnistuu, mutta jos ei muuta, niin ainakin tietopohja kasvaa.

  • Haastattelu on julkaistu aikaisemmin IT-lehdessä

Lue myös: Lyhytkasvuinen Hetsu on rohkeasti erilainen – ”Pärjääminen ei ole sidottu sentteihin”

Kommentoi Facebookissa