KOLUMNI Jokin aika sitten nousi meteli julkisuudessa, kun Finavian johtaja Jani Jolkkonen kritisoi maakuntalentojen tukiaisia Helsingin Sanomissa näin: ”Tällä hetkellä koneiden täyttöaste on keskimäärin 25 prosenttia, eli joka neljännellä penkillä on matkustaja. Välillä reiteillä on lentänyt tyhjiä koneita.”
Valtio on tukenut verovaroin 40 miljoonalla näitä niin sanottuja ostolentoja Joensuuhun, Jyväskylään, Kokkola-Pietarsaareen, Kemi-Tornioon ja Kajaanin lentoasemille. Finnair lopetti lennot Helsingistä näille lentoasemille koronaepidemian takia. Yhdensuuntaisen lentolipun valtiontuki on jopa tuhat euroa ja yksittäinen lentomatkustaja maksaa lentomatkansa kokonaiskustannuksista keskimäärin alle 10 prosenttia. Tällaisella liiketoiminnalla ei ole valtion eikä veronmaksajan kannalta mitään järkeä.
Maakuntien miehet ja naiset alkoivat puolustella kannattamattomia maakuntalentoja perusteilla, jotka ovat markkinataloudelle vieraita. Keskustan kansanedustaja Anu Vehviläinen perusteli HS:ssa ostolentojen tarpeellisuutta Joensuusta yritysten tarvitsemilla ulkomaan yhteyksillä ja turvallisuuskysymyksillä. ”On mahdotonta olla vetovoimainen kongressikaupunki ilman lentoyhteyksiä”, kirjoitti joensuulainen kansanedustaja. Onko valtion tehtävänä lennättää verovaroin kongressimatkailijoita Pohjois-Karjalaan? Eikö perille pääse junalla, eikö Kemistä pääse tunnissa Oulun lentokentälle samoin kuin Jyväskylästä bussilla sujuvasti Helsingin keskustaan?
Maakuntajohtajat liittyivät samaan laulukuoroon Vehviläisen kanssa vaatimalla tukimiljoonia myös jatkossa maakuntalennoille ”kilpailukyvyn nimissä”. Näiden edunvalvojien mielestä maakuntien saatavuutta heikennettäisiin ratkaisevasti, jos yhteyksiä lähilentokentille hoidettaisiin bussi- ja junayhteyksillä. Lisäksi maakuntajohtajat painottivat huoltovarmuuden tarpeita. Mitä tekemistä huoltovarmuudella on ostolentojen kanssa, se jäi johtajilta kertomatta HS:n mielipidekirjoituksessa.
Hallitus päättää ostolentojen valtion tuesta ensi kuussa ja maakuntalentojen kilpailutus on parhaillaan käynnissä. Kansanedustajille nopea lentoyhteys Arkadianmäelle on mukavuuskysymys, mutta tuleeko valtion rahoittaa kannattamattomia lentoja?
Poliittisilla päättäjillä ei ole minkäänlaista kokonaiskuvaa siitä, kuinka paljon joukkoliikennettä tuetaan vuosittain verorahoilla. Lasku veronmaksajilla nousee vuosittain satoihin miljooniin perusteilla, jotka eivät ole missään katsannossa järkeviä. Ei edes joensuulainen kansanedustaja voi pitää järkevänä sitä, että maakuntalentoja lennetään tyhjillä koneilla.
Valtion tukipolitiikassa liikenteelle on veronmaksajan kannalta muitakin järjettömyyksiä. Myös VR:n junaliikennettä tuetaan 40 miljoonan euron edestä ja linja-autoliikennettäkin tuetaan kuljetustuen kautta prosenttiosuudella kuljetusmaksusta. Vuonna 2019 linja-autoliikenteen ostoihin meni valtion budjetista yhteensä 329 miljoonaa euroa ja lähes yhtä paljon meni matkustusmerenkulun tukemiseen. Miksi hilpeät turistien merimatkat Tallinaan ja Tukholmaan rahoitetaan maakrapujen verotuella?
Seppo Konttinen
Valtiotieteiden maisteri Seppo Konttinen oli Yleisradion taloustoimittaja vuosina 1974–2010. Hän on tunnettu kriittisistä artikkeleistaan ja syvällisestä perehtymisestä taustatietoihin.
Seppo Konttinen on kirjoittanut teokset Salainen pankkituki, Kansallisomaisuuden ryöstö, Suomalainen ruokalasku, Suora lähetys. Tosiasiaa Yleisradiosta, Lakien synty sekä Kallis ruokakassi. Hänen kolumnejaan voi lukea myös Valtiomahti-blogissa.
Kommentoi Facebookissa